Kulttuuri

Kulissien takana

TS/Maija Tammi<br />Vaikka backstagella pitäisi pystyä rentoutumaan ennen keikkaa, kulkee lavan ja autojen välillä tavara ja ihmisvirta.
TS/Maija Tammi
Vaikka backstagella pitäisi pystyä rentoutumaan ennen keikkaa, kulkee lavan ja autojen välillä tavara ja ihmisvirta.

KATARIINA NORONTAUS

DBTL:n pääteltan takana käy kuhina, vaikka paikalla ei ole vielä artistin artistia. Kymmenen apumiestä ja suunnilleen saman verran äänimiehiä valmistelee keskiviikon keikkoja, mutta ehtii sentään heittää samalla huulta.

Yllättävän pieni backstage koostuu parkkipaikan nurkkaan kyhätystä kahden telttakatoksen ja kylmäkaapin kokonaisuudesta. Ensimmäinen paikalle saapuva bändi on päivän avaava Kilpi. Kitaristi Petteri Kilpi ei hötkyile, vaikka keikkaan on enää reilu tunti.

- Olemme sen verran vanhoja, ettei esiintymistä osaa jännittää. Teknikoille täytyy myös nostaa hattua: onnistumisesta ei tarvitse huolehtia. Helposti sitä seisoo silti kitara kaulassa jo viisi, kymmenen minuuttia ennen keikan alkua.

Bändit valmistautuvat keikkaan keskenään seurustellen.

- Festareilla jutellaan paljon kollegojen kanssa. Täällä pääsee vaihtamaan pitkästä aikaa kuulumisia. Talvella kaikki kiertävät omilla keikoillaan, eikä ihmisiä oikein näe, kitaristi kertoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kotimaiset bändit tulevat yleensä keskenään toimeen loistavasti. Jotkut ulkomaalaisvahvistukset vaativat sen sijaan koko backstagen omaan käyttöönsä.

Vaikka tunnelma onkin rento, pieniä yhteenottoja näkee Kilven mukaan minuuteittain. Vakavia riidat eivät kuitenkaan ole

- Yleensä noin kolmen ja puolen minuutin jälkeen halataan, hän naurahtaa.

Myös DBTL:n äänivastaava Henri Honkaluoma pitää tunnelmaa lavan takana enimmäkseen leppoisana.

- Jos bändi on ollut kärttyinen, tunnelman aistii kyllä miksereistä. Harvoin sellaista tulee vastaan.

Ilman kiukutteluakin festarimiksaus on monimutkainen laji.

- Kaikkien bändien tarpeet pitää ottaa samalla huomioon. Myös tavaraa on paljon: kun yksi bändi soittaa, valmistellaan jo kahden muun mikkikattauksia.

Honkaluoma kertoo teltan tuovan äänipuolelle omat ongelmansa.

- Jos tämä olisi avoin alue, akustiikka olisi ihan mahtava. Teltta on kuitenkin tämmöinen iso kuminen pallo, jossa ääni kimpoilee joka puolelle. Yritämme saada äänen pysymään paremmin hallussa lavarakenteilla.

Useimmat bändit tuovat mukanaan omat miksaajansa. Tänä vuonna Honkaluoma miksaa vain Veeti Kallio Bandin ja The GreenBeen.

- Muuten vain toimin tässä talkkarina ja pitelen miksaajia kädestä. Usein tulee fiilis, että nyt tekisin homman ihan toisin, hän tunnustaa.

Edessä pitkä päivä

Kun show on käynnissä, ei tekniikan väki ehdi paljoa istuskella.

- Vaihtoaika bändien välillä on 15 minuutista puoleen tuntiin. Se on aika vähän festareilla, siksi meillä on täällä paljon äijiä, Honkaluoma sanoo.

Henkilökunta on saapunut paikalle jo tuntia ennen ensimmäistä artistia.

Tiistaina työpäivä alkoi kahdelta, viikonloppuna kutsu käy aikaisemmin.

Kun festariyleisö vaeltaa sunnuntaiaamuyöllä peteihinsä nukkumaan, on roudareilla ja teknikoilla vielä edessään pitkä yö. Kotiin pääsee lähtemään aamulla kuuden paikkeilla.

Piristystä tarjoavat sentään omalle väelle varatut artistien ylimääräiset juomat.

TS/Maija Tammi<br />Henri Honkaluoma päälliköi DBTL:n äänimaisemaa.
TS/Maija Tammi
Henri Honkaluoma päälliköi DBTL:n äänimaisemaa.
TS/Maija Tammi<br />Kotimaisilla artisteilla ei ole yleensä olutta, siideriä ja jaloviinaa kummoisempia raideritoiveita. Henri Laakko (vas.), Olli Pitkänen, Joni Heino ja Ott Rättä auttavat sammuttamaan bändien janon.
TS/Maija Tammi
Kotimaisilla artisteilla ei ole yleensä olutta, siideriä ja jaloviinaa kummoisempia raideritoiveita. Henri Laakko (vas.), Olli Pitkänen, Joni Heino ja Ott Rättä auttavat sammuttamaan bändien janon.
TS/Maija Tammi
TS/Maija Tammi