Konserttiarvostelut

Vanhassa vara parempi

TS/TS/Maija Tammi<br />Blackie Lawlessin johtaman W.A.S.P:n vanhoissa hiteissä on edelleen voima tallella.
TS/TS/Maija Tammi
Blackie Lawlessin johtaman W.A.S.P:n vanhoissa hiteissä on edelleen voima tallella.

• W.A.S.P. Down By The Laiturissa tiistaina 29.7.

Blackie Lawlessin johtama W.A.S.P. on alusta asti ollut vaikeasti hahmotettava bändi. Yhtyeen musiikillinen anti ja etenkin amerikkalaisia hätkähdyttänyt imago nosti yhtyeen 1980-luvulla huippusuosioon, mutta bändin sanomallinen puoli jäi varjoon.

Tämän vuosituhannen puolella Lawless on tuonut selvästi voimakkaammin esille länsimaiseen elämäntapaan kohdistamaansa arvostelua, mutta sanoma ei ole edelleenkään tahtonut mennä perille. Nyttemmin syynä ovat olleet musiikillisesti heikkotasoiset levytykset.

W.A.S.P. on muutamien aikalaistensa tavoin jäänyt 1980-luvun vangiksi mutta ymmärtänyt viimein yleisön haluavan kuulla konserteissa juuri niitä vanhoja kappaleita.

Turun-konsertissa yhtye keskittyi asianmukaisesti kasarituotantoonsa. Bändi oli Turussa jopa niin kasarihenkinen, että antoi yleisönsä odottaa kolme varttia shown käynnistymistä.

W.A.S.P. on liikkeellä The Crimson Idol -levynsä merkeissä, ja muilla keikoilla yhtye soittaa kaikki levyn kappaleet. Onneksi Turussa materiaalia oli tarjolla muiltakin levyltä, sillä niin myyntimenestys kuin onkin, kiekko ei ole taiteellisesti bändin paras.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhtye esitti myös muutaman kappaleen vuosi sitten ilmestyneeltä Dominatorilta , ja ne kestivät yllättävän hyvin vanhojen hittien rinnalla.

Turun-konsertin yleisö eli tarkasti niiden isoimpien hittien mukana ja vähänkin tuntemattomampien kappaleiden kohdalla kädet heiluivat vain aivan lavan edessä.

Keikka olikin kaiken kaikkiaan melkoista vuoristorataa. Bändi kuitenkin hoiti hommansa mallikkaasti ja Blackie Lawlessin ääni tuntuu olevan edelleen kunnossa.

Ainoastaan kitaristi Doug Blairin soolosuoritukset pistivät miettimään, sillä välillä mies ei oikein tuntunut tietävän, mitä pitäisi soittaa.

W.A.S.P. soitti jokseenkin tarkalleen tunnin mittaisen setin. Se päättyi I Wanna Be Somebodyyn , joka ennalta arvattavasti sai yleisön villiintymään. Bändi tuntui tietävän tämän jo ennalta, sillä yhtye venytti kappaleen introa kuumentaakseen tunnelmaa vielä lisää. Oli harvinaisen komeaa, kun koko teltallinen hoilotti kappaleen kertosäettä niin, ettei bändiä tahtonut kuulla metelin takaa.

Mutta sitten bändi mokasi. Keikka loppui ja bändi venytti encoreita aivan liian kauan. Osa kuvitteli konsertin jo olevan ohi, mutta piinallisen pitkän odotuksen jälkeen yhtye palasi lavalle esittämään kolme kappaletta, jotka päättyivät Blind In Texasiin .

Käytännössä konsertti oli kuitenkin jo ohi, sillä yhtye ei mitenkään saanut pidettyä tunnelmaa I Wanna Be Somebodyn tasolla. Olisi ehkä sittenkin kannattanut vaihtaa kahden kappaleen paikkaa.

MARKO SÄYNEKOSKI