Kulttuuri

Tunnelmat tarttuvat maisemiin

TS/Tara Lehtonen<br />Heikki Aho ei pyri tuomaan töillään esiin jotakin, mitä niissä ei suoraan näy.
TS/Tara Lehtonen
Heikki Aho ei pyri tuomaan töillään esiin jotakin, mitä niissä ei suoraan näy.

LAURI LEVOLA

Galleria Nefretissä yhteisnäyttelyn avanneita Erkki Nylamoa ja Heikki Ahoa yhdistävät useat tekijät. Kumpikin maalaa vesiväreillä maisemia Turusta, mutta he ovat kollegoita myös toisella saralla. Aho on TYKS:n patologian yksikön osastonylilääkäri, Nylamo on jäänyt jo eläkkeelle kirurgintoimesta. Kuvataiteilijoina miehet ovat itseoppineita.

- Jotakin kursseja kävin koulupoikana, mutta muuten olen tutkinut maalausoppaita sekä harjoitellut systemaattisesti, Nylamo sanoo.

Vuodesta 1992 näyttelyitä pitäneelle Nylamolle vesiväri on muodostunut omimmaksi lajiksi etujensa vuoksi; se on yksinkertainen, kevyt, nopea, halpa ja hajuton.

- Käytän valokuvia apuvälineenä, mutta oma paikalta saatu vaikutelma on tärkein, valojen ja varjojen luoma tunnelma. Pyrin vain tallentamaan sen maalaukseen, en sanomaan mitään yhteiskunnallista.

Nylamo on erityisen kiinnostunut pintarakenteista. Maalauksista löytyy vanhaa rapistunutta seinää Hämeenkadulta, graffitien peittämät Raunistulan viljasiilot, jokirannan nosturit ja laivat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Vanha tekstuuri on kiinnostavaa. Ei valkoinen uusi pikavene vaan sellainen pursi, jonka maali on rapissut ja köli ruosteessa.

Heikki Ahon Turku-maisemat ovat akvrelleja guassitekniikkalla. Gallerian seiniltä löytyy turisteillekin tuttuja näkymiä aina tuomiokirkosta linnaan, Aurajokea unohtamatta. Aktiivisesti Aho on maalannut vasta vuosituhannen alusta, ensimmäinen näyttely oli vuonna 2004.

- Kaikki varmaan lähti siitä, kun pohdiskelin äänen, miksei Liljan patsaasta ja sen ympäristöstä ole maalattu taulua. Vaimoni totesi, että maalaa se itse, Aho kertoo.

Ahokaan ei halua olla yhteiskuntakriitikko. Hän sanoo, ettei maalauksillaan pyri tuomaa esiin jotakin, mitä niissä ei suoraan näy.

- Eivät nämä silti valokuvien jäljennöksiä ole. Saatan kaunistella maisemaa, lisätä vaikka kauniin taivaan ja pilvet. Ja Aurajoen vesi on niin ruman väristä, ettei sitä viitsi ihan ruskeaksi maalata.

Taulu vie miestä

Nefretin Studiossa on esillä kahdeksan Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen jäsenen töitä. Näyttely on lisä yhdistyksen 10-vuotisnäyttelyyn Suomen Joutsenella. Taiteilijat vaihtuvat elokuun puolivälissä.

Puheenjohtaja Jarmo Virmavirran mukaan tarkoitus on esitellä erilaisia akvarellintekijöitä ilman kummempaa teemaa. Mukana on muun muassa Lasse Kempaksen muotokuva-akvarelleja, Kristiina Turtosen abstrakteja aiheita, Tuomas Mäntysen värikästä naivismia ja myös Virmavirran omia töitä.

- Kollegoilta usein kysytään, että viekö mies taulua vai taulu miestä. Minusta se on hyvä kysymys. Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei halua määrätä liian tarkkaan lopputulosta. Haluan tuntea maalaamisen viehätyksen ja antaa teoksen muotoutua taulun ehdoilla. Haen tunnelmaa, omia mielialoja ja annan maiseman kertoa tarinaansa.

Virmavirta pitää akvarellia varsinaisena kansantaiteena, harrastajia on paljon. Yhtenä syynä on varmasti myös vesivärin helppous ja välittömyys, Virmavirta kertoo maalanneensa paljon esimerkiksi matkoilla. Ahon ja Nylamonkin näyttelystä löytyy maisemia Turun lisäksi ulkomailta, muun muassa Kaliforniasta, Venetsiasta ja Tallinnasta.

Heikki Ahon ja Erkki Nylamon akvarelleja Galleria Nefretissä 17.8. asti. Studion puolella akvarellitaiteilijat Jarmo Virmavirta, Tuomas Mäntynen, Kristiina Turtonen, Osmo Nissinen, Pekka Ryynänen, Antti Lassila, Lasse Kempas, Anne-Milana Vuokila.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
TS/Tara Lehtonen<br />Jarmo Virmavirta on yksi Nefretin Studion kahdeksasta akvarellistista. Käsissä on teos Kun hämärtää, seinälle on jo ehditty nostaa toinen tänä vuonna valmistunut maalaus Satujen saarelma.
TS/Tara Lehtonen
Jarmo Virmavirta on yksi Nefretin Studion kahdeksasta akvarellistista. Käsissä on teos Kun hämärtää, seinälle on jo ehditty nostaa toinen tänä vuonna valmistunut maalaus Satujen saarelma.