• Leos Janácek: String Quartets. Melos Quartett. Harmonia mundi.
• Bartók: String Quartets 1-6. Belcea Quartet. Emi (2 cd).
Kuten tunnettua, klassisen kauden merkittävimmät aikaansaannokset jousikvartettosävellyksen alalla syntyivät saksalais-itävaltalaisella kielialueella, merkittävimmin Wienissä.
Genren huipensivat tuolloin Beethovenin huikeat musiikilliset visiot, joissa moni on nähnyt jo etiäisiä tulevien vuosisatojen sävelajattelusta.
1900-luvun mittaan kvartettotaiteen mielenkiintoisimpia teoksia on sen sijaan syytä etsiä saksalaisalueen ytimen asemesta periferiasta, vaikkapa Suomesta, Venäjältä, Tshekistä, Unkarista, Italiasta ja Ranskasta
Kipristelevän mielenkiintoista
Leos Janácekin (1854-1928) musiikin taustalla häämöttävä kirjallinen aihemaailma tekee monista sävellyksistä kipristelevän mielenkiintoisia jo otsikon puolesta, vai mitä sanotte sellaisista teosten nimistä kuin Umpeenkasvaneella polulla, Kadonneen miehen päiväkirja ja Intiimejä kirjeitä .
Janácek kirjoitti molemmat jousikvartettonsa uransa ehtoopuolella saavutettuaan jo täydellisen taiteellisen kypsyyden ja mestaruuden.
Ykköskvartetto vuodelta 1923 kantaa lisänimeä Kreutzer-sonaatti , ja sen taustana onkin Tolstoin samanniminen novelli, jossa Beethovenin kuuluisa viulusonaatti näyttelee keskeistä symbolista osaa traagisessa mustasukkaisuusdraamassa.
Toinen kvartetto Intiimejä kirjeitä syntyi säveltäjän kuolinvuonna 1928. Siinä tiivistyy koskettavalla tavalla Janácekin elämää suurempi mutta täyttymätön rakkaus nuoreen Kamila Stösslovaan.
Ykköskvartetto on jännittävä ja dramaattinen, omintakeinen huokaus suoraan suuren taiteilijan sielun syvyyksistä.
Mutta kakkonen tuntuu nousevan uusia avaruuksia tavoittavan avaruusaluksen kyytiin; kaikkineen menisin mainitsemaan teoksen yhdeksi jousikvartettokirjallisuuden hienoimmista.
Melos-kvartetin työ on kummankin kvarteton kohdalla verratonta mestariluokkaa. Musiikin toteutus on tarkkuudessaan ja hermoherkkyydessään uskomatonta.
Kansanmusiikki eri kanteilta
Béla Bartókin (1881-1945) musiikki on helppo asettaa suunnilleen samaan ajalliseen kategoriaan Janácekin kanssa, minkä lisäksi sävelkielen rytminen elementti on kummallakin sangen keskeisessä asemassa. Kaiken lisäksi kumpaisenkin tuotanto kattaa suunnilleen samat musiikin osa-alueet, kuten oopperan, kamarimusiikin ja orkesterimusiikin muttei sinfonioita.
Kauhean paljon yhteistä näiden mestarien musiikissa ei kuitenkaan ole. Vaikka kansanmusiikin vaikutus oli molempien taiteelle oli aivan keskeinen, sekin iski näissä taiteilijoissa ihan eri hermoon: Bartók etsi folkloresta valmiita sävelmiä elementeiksi musiikkiin, Janácek taas oli kiinnostunut yksittäisistä detaljeista, pienistä rytmin tai melodian elementeistä, jotka kiehtoivat hänen korvaansa.
Siinäpä onkin tärkeä selittävä argumentti Bartókin ja Janácekin kamarimusiikkia vertailtaessa. Bartókin sävelkieli soljuu sen vuosituhantisen tradition saattamassa uomassa, jonka vain kansan syvissä riveissä sukupolvien ajan kasvanut sävelmä voi uurtaa.
Janácek puolestaan kuulostaa heti modernimmalta. Hän on ikäänkuin pilkkonut palapelin, mutta kokoaakin sen - ei alkuperäisen formun mukaan, vaan aivan uudenlaiseksi näkymäksi.
Kansanmusiikin verevyys
Bartókilla jousikvartettoja on kuusi, ja niiden kirjoitusajankohdat levittäytyvät huomattavasti laveammin säveltäjän uran varrelle kuin Janácekin. Kaikesta huolimatta tyyli on homogeenisempi. Bartókia voisikin minusta tässä mielessä verrata esimerkiksi Mahleriin - hän pitäytyy samaan estetiikkaan vuosikymmenten vieriessäkin.
Tämä ei suinkaan merkitse jämähtämistä ja jankutusta, sillä ovathan mestarit aikakaudesta toiseen osanneet kirjoittaa yksilöllisiä, tunnistettavia musiikillisia karaktereja, vaikkei tyylillinen viitekehys vaihtuisikaan.
Bartókin säveltäjänsielun sisällä on sinfonikko kaikessa kypsyydessään, vaikkei hän tähän genreen suuntautunutkaan. Hän kirjoittaa vakaan mestarin ottein jänteviä kehityskaaria länsimaiseen taidemusiikkitraditioon tukeutuen luopumatta silti kansasta kumpuavan musiikkiperinnön verevyydestä.
Belcea-kvartetti on perillä Bartókin tyylin piirteistä hienoimpiakin vivahteita myöten.
MATTI LEHTONEN
