Näyttämötaide

Vimman villityt veljekset ja yksi äiti estradilla

TS/Tommi Taipalus<br />Tanssiteatteri Tsuumin 7 veljestä on täynnä toimintaa. Juhania esittää Antti Timonen.
TS/Tommi Taipalus
Tanssiteatteri Tsuumin 7 veljestä on täynnä toimintaa. Juhania esittää Antti Timonen.

• Tanssiryhmä Tsuumi: 7 veljestä, sovitus ja ohjaus Vesa Tapio Valo, koreografia Samuli Nordberg, sävellys Iiro Ollila, lavastus Pekka Korpiniitty, puvut Elina Vättö, äänet Antti Nykyri, valot Teemu Nurmelin, akrobaattinumeroiden koreografia Pauliina Räsänen/Vjatseslav Volkov. Esitys Pyhäjärven Täydenkuun tansseissa 25.7.

Sopii tyyliin, että Tanssiryhmä Tsuumin 7 veljestä esitetään Pyhäjärvellä Inmet Areenalla, jossa pelataan myös jääkiekkoa ja muutoinkin urheillaan. Kolmetuntinen esitys ei nimittäin sievistele ja sipsuttele, vaan puskee päälle roimasti.

Antti Timosen eli Jukolan Juhanin puhe veljeskatraasta vimman villittyinä poikina ei jää pelkästään Aleksis Kiven hienoksi ilmaukseksi, vaan se myös näytetään näyttämöllä niin, että sen uskoo. Kokonaisuus ei usko minimalistiseen hienovaraisuuteen, vaan siinä tanssitaan, lauletaan, puhutaan ja tehdään sirkusnumeroita vimmatusti.

Vesa Tapio Valon ohjaus luottaa Kiven tekstin voimaan, jonka esiintyjät saavat pääsääntöisesti elämään täysipainoisesti. Valo on nostanut romaanista esiin äidin hahmon, jonka Maria Wolska tulkitsee hienosti välittämättä kipsiin vangitusta kädestään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Äitihahmon korostaminen painottaa yhtäältä veljesten poikamaisuutta, joka tulee esiin kurittomuutena ja ainaisena alttiutena yltiöpäisyyksiin. Toisaalta se myös antaa mahdollisuuden esittää veljesten herkempää puolta, joka näytetään äidin kaipuuna.

Vaikka veljekset koheltavat, välillä heviäijinä tai räpäten ja useimmiten viinapäissään, löytyy heistä myös suomalaisen jätkän haurautta.

Valon visio on täynnä vauhtia ja tapahtumia jopa siinä määrin, että jotkut kohtaukset puuroutuvat ja tekstin hienous katoaa esiintyjien suihin. Välillä vähempikin melskaaminen riittäisi.

Hulvatonta

Valon sovitus tuo esiin klassikkokirjan tulevaisuuteen avautuvan puolen. Ohjaaja on nimittäin päivittänyt kohtauksiin nykysuomalaista todellisuutta jopa kännykän, kameroiden ja pakkoruotsin aikakaudelta. Tekstipuritanisteille tämä toteutus ei sovellu, mutta tulevaisuuteen katsojille kyllä.

Valo on kirjoittanut mukaan kiitettävän paljon romaanissa kerrottuja sisäkkäisiä tarinoita, joiden kautta Kiven tekstin mielikuvituksellinen nerokkuus saa huikeitakin tulkintoja. Simeonin näkykohtaus on aivan hulvattoman absurdi, kun näyttämöllä alkaa vilistä Tom of Finland -hahmoja ja drag-kuningattareksi pukeutunut Luciferus.

Sirkustaiteilijoiden eli Pauliina Räsäsen ja Vjatseslav Volkovin pari- ja ilma-akrobatianumerot linnanneidon ja kalpean immen taruissa ovat esityksen upeasti taidokkaita kohokohtia.

Iiro Ollilan sävellyksestä nousevat erityisesti esiin uudet versiot tutuista lauluista. Niin Makeasti oravainen kuin Terve metsä, terve vuori kajahtavat komeasti veljesten moniäänisenä lauluna. Aulis SallisenPeltoniemen Hintriikan surumarssi rakentaa jatkumoa äänimaailmaan.

Samuli Nordbergin nykykansantanssista rakentuva koreografia luottaa fyysisyyteen, ja tsuumilaiset tanssivatkin hyvin.

Ylipäätään kaikki veljekset ovat hyviä roolitöitä, joista nousevat esiin Timosen Juhani, Antti Jaakolan erilaisia TV-persoonia imitoiva Eero sekä Sampo Kerolan hienosti tulkitsema Lauri.

Tsuumin 7 veljestä on varmasti kesän hitti, jota kannattaisi esittää etenkin Kiven tekstiä vieroksuville teineille. Heihin se purisi lujasti, sillä onhan showssa paljolti juuri teinihuumoria.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

7 veljestä kosiskeleekin yleisöä ihan avoimesti varmoilla vitseillään ja jujuillaan. Kiven teksti kestää sen, mikseivät siis myös katsojat.

KAISA KURIKKA