Kulttuuri

Voiko tämä olla aito Renoir?

TS/TS/Lennart Holmberg<br />Galleristi Jaakko Huhtanen tutkii suurennuslasilla kukka-asetelmaa.
TS/TS/Lennart Holmberg
Galleristi Jaakko Huhtanen tutkii suurennuslasilla kukka-asetelmaa.

IRMELI HAAPANEN

Eräänä heinäkuisena aamuna kulttuuritoimituksen puhelin soi. Turkulainen Risto Kallio kertoo, että hänellä on äitinsä peruina hallussaan aito Renoir. Siis maailmankuulun ranskalaisen impressionistimaalarin Pierre-Auguste Renoirin (1841-1919) teos.

Kallio kertoo yrittäneensä tavoittaa Turun taidemuseon henkilökuntaa arvioimaan maalausta, mutta museon väki on heinäkuussa kesälaitumilla. Otetaan siis yhteyttä pitkän päivätyön kuvataiteen parissa tehneeseen turkulaisgalleristiin Jaakko Huhtaseen .

Hän kuulostaa epäuskoiselta puhelimessa.

- Mutta mitä tahansahan saattaa tapahtua ja olla, Huhtanen sanoo ja lupautuu katsastamaan maalauksen.

Aitous epätodennäköistä

Kallio tuo nähtäväksi maalauksen kukka-asetelmasta.

- Teos on ollut äitini seinällä ainakin 40 vuotta, mutta en tarkemmin tiedä, mistä se on meille tullut. Halusin nyt vain tarkistaa, mistä on kyse, Kallio kertoo.

Huhtanen alkaa käännellä maalausta käsissään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Tämä on paperille maalattu, voi olla öljymaalia. Suhtaudun epäillen teoksen aitouteen, hän toteaa.

Maalauksessa on Renoirin signeeraus, ja kukka-asetelmat kuuluivat ranskalaisimpressionistin aiheisiin. Huhtanen on silti skeptinen.

- Jos tätä minulle tarjottaisiin, en ottaisi vastaan.

Taidepainojäljennös

- Kehys näyttää olevan peräisin 1940-luvulta, ja taustana on pakkauskartonkia, puuhiokepaperia, joka on happoista. Se tuhoaa teosta päivä päivältä. Jos kyseessä olisi aito Renoir, olisi se pantu paremmin kehyksiin, Huhtanen jatkaa analyysiään.

- Ja lasikin tähän tarvittaisiin suojaksi.

Huhtanen kaivaa taskustaan suurennuslasin.

- Paperiin on saatu kankaan struktuuri näkyviin, hän sanoo ja äkkää sitten jotakin.

- Katsohan sinäkin, hän kehottaa ja ojentaa suurennuslasin.

Teoksen oikeassa alanurkassa, aivan raamin rajassa lukee pikkuriikkisillä kirjaimilla mutta selvästi: "Printed in Italy". Kyseessä on siis Italiassa tehty taidepainojäljennös.

- Vai niin tässä sitten kävi, Kallio toteaa.

Maallikko ei pysty tietämään

Risto Kallion tavoin monet muutkin ovat saaneet tai saavat perinnön kautta haltuunsa taideteoksia, joiden alkuperää tai aitoutta ei ole tullut edelliseltä omistajalta kysyneeksi. Arvailujen varaan ei tarvitse jäädä.

- Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä asiantuntijoihin. Mielellään sellaisiin, joilla ei ole oma lehmä ojassa, taidehistorioitsija Tuija Tervo Hagelstamin huutokaupoista neuvoo.

Arviointeja tekevät jotkin taide- ja antiikkiliikkeet sekä huutokauppakamarit. Palvelu on yleensä maksullinen, mutta monilla paikkakunnilla järjestetään silloin tällöin myös maksuttomia arviointipäiviä. Muun muassa Turun taidemuseo järjestää näitä tilaisuuksia.

Tervon mukaan taidetta tuntemattoman on mahdotonta tunnistaa arvokasta työtä arvottomasta, ja ihmisten kodeissa halpa ja kallis lepäävät usein rinta rinnan.

- Olin jokin aika sitten arvioimassa erään emigrantin kuolinpesää. Siellä oli pöydällinen koruja, joista valtaosan arvo oli kahdesta viiteen euroa. Joukosta pisti kuitenkin silmään yksi koboltinsininen ja kultainen, peukalonkynteni kokoinen medaljonki, jossa oli venäläiset leimat. Koru osoittautui Fabergéhen verrattavissa olevan kultasepän Carl Bankin tekemäksi ja sen arvoksi 8 000 euroa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Museoissa ja taidenäyttelyissä usein käyvät taiteen harrastajat voivat Tervon mukaan erottaa ns. sisustustaulut arvokkaammista teoksista.

- Harjaantumaton silmä ei eroa kuitenkaan huomaa, etenkin jos rinnakkain on vaikkapa useita maisemakuvia.

Arviointia harkitsevia Tervo neuvoo ottamaan valokuvia teoksista ja pyytämään niistä alustavan lausunnon.

- Valokuvan perusteella pystyy päättelemään aika paljon. Ainakin sen, minkä töiden kanssa kannattaa jatkaa selvitystä.

Ranska panttaa epäaidot

Jos Turusta olisi löytynyt aito Renoir, kyse olisi ollut Tervon mukaan sensaatiosta.

- Renoir on niin tutkittu ja tiedetty taiteilija, että olisi hämmästyttävää, jos hänen töitään täällä olisi.

Tervo ei kuitenkaan pidä mahdottomana, etteikö suurten kansainvälisten mestareiden piirustuksia ja vesiväritöitä voisi meiltäkin satunnaisesti löytyä.

- Ranskalaistaiteilijoiden kohdalla pitää kuitenkin miettiä, kannattaako teosta lähettää Ranskaan aitousarviointiin, sillä epäaitoja teoksia ei palauteta sieltä takaisin omistajalle. Myös italialaisten taiteilijoiden kohdalla voi joutua melkoisiin kiemuroihin, Tuija Tervo varoittaa.

Epäaito ei ole välttämättä arvoton

Kuten Renoirin työt Ranskassa myös useimpien tunnettujen suomalaistaiteilijoiden teokset ovat Tervon mukaan tarkkaan tiedossa ja moneen kertaan luetteloituja.

- Ihmiset tuijottavat usein signeeraukseen, mutta nimi ei ole vielä sertifikaatti.

- Esimerkiksi Dalín ja Picasson nimissä liikkkuu runsaasti grafiikkaa, mutta he ovat paitsi hyviä taiteilijoita myös hyviä tavaramerkkejä. Kyse on usein grafiikan lehtien jälkivedoksista, jotka eivät ole kulkeneet taiteilijan omien käsien kautta.

Useimmat Suomesta löytyneet Repinit ja Aivazovskit eivät myöskään ole aitoja.

- Saamme vuosittain 20-30 ilmoitusta näiden venäläistaiteilijoiden töistä, mutta hyvä jos kaksi tai kolme niistä on aitoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat välttämättä arvottomia. Molemmilla oli oppilaita ja koulukuntalaisia, jotka tekivät taidetta mestarinsa nimissä.

Venäläistaiteen osalta Tervo kehottaa muutenkin olemaan varovainen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Käytännössä kaikki hyvät venäläiset työt ovat tulleet Suomeen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Neuvostoliiton aikaan tuli harvoin aitoa taidetta.

Sitä Tervo harmittelee, ettei Suomessa ymmärretty 1900-luvun alkupuolella riittävästi modernin taiteen päälle.

- Suomessa oli ennen Venäjän vallankumousta kaksikin Wassily Kandinskyn näyttelyä, mutta teoksia ei ole tänne jäänyt.

Yllätyksiä löytyy

Vaikka maailmantaiteen mestareiden teosten löytyminen suomalaiskodeista on epätodennäköistä, iloisia yllätyksiä osuu silloin tällöin taidetta ammatikseen tarkastelevan eteen.

- Esimerkiksi isojen nimien pienempiä supertöitä tulee välillä vastaan. Muun muassa Gallen-Kallelalla ja naistaiteilijoilla on tällaisia. Toisaalta löytyy myös keskivertohyvien taiteilijoiden loistotöitä. Tänä kesänä olen esimerkiksi törmännyt Turussa vaikuttaneen Carl Danielsonin kahteen todella hienoon maalaukseen.