Kulttuuri

Anssi Kelan vahinkolapsi

TS/Mauri Ratilainen
TS/Mauri Ratilainen

KATARIINA NORONTAUS

 

- Ajattelin tiivistäväni tekstin biisin sanoitukseksi, mutta sivuja tuli vain lisää. Lopulta huomasin tekeväni laulun asemesta jotain aivan muuta, Anssi Kela kertoo.

Kela päätti jättää musiikinteon vähäksi aikaa, meni sitten syteen tai saveen. Irtioton lopputulos, esikoisromaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa ilmestyy elokuussa.

- Pirun hauskaa se oli, nautin prosessista lukuun ottamatta tätä viimeistä hieromisvaihetta. Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa kerralla tarpeeksi hyvin, hän naurahtaa.

Leikinlaskusta huolimatta aistittavissa on epävarmuus omasta kirjoittamisesta. Harvalle esikoiskirjailijalle soitetaan, useimmat joutuvat hakemaan sopimusta kauan. Teos-kustantamo kiinnostui Kelan kirjasta sen ollessa vasta puolessavälissä.

Muusikko tunnustaa pelänneensä, että kuka tahansa kustantaja haluaa julkaista kirjan välittämättä siitä, onko se julkaisukelpoinen.

- Siksi halusin löytää kustantajan, joka innostuu kirjasta oikeasti, ja jolla ei ole taka-ajatuksia siitä, että "tämän nimen alla voidaan julkaista mitä tahansa".

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Katse peiliin

 

Tuoreen esikoisen arvioiminen on kirjailijalle vielä vaikeaa.

- Olen ollut vasta niin vähän aikaa irti kirjasta, että tuntuu, kuin olisin maalannut seinän kokoisen freskon ja katselisin sitä aivan läheltä.

Romaanin resepti on sekoitus faktaa ja fiktiota.

- On helpompi kirjoittaa hahmo eläväksi ottamalla piirteitä omasta itsestä. Päähenkilö Johanneksella onkin tiettyjä luonteenpiirteitä, jotka olen poiminut peiliin katsomalla.

Vaikka Johanneksessa on runsaasti aineksia kirjailijasta itsestään, on tämä pyrkinyt myös tekemään pesäeroa omaan persoonaansa. Kela ei halunnut, että lukija kokisi tirkistelevänsä suoraan hänen elämäänsä.

- Tietoinen päätös on esimerkiksi, ettei musiikista puhuta eikä päähenkilö ole absolutisti.

Kirjan tapahtumat ovat keksittyjä, vaikka mukaan onkin päässyt Kelan oma onnettomuus ja niskatuen käyttö. Romaanissa vahvasti esillä olevista mielenterveyden ongelmista Kelalla ei ollut kokemuksia.

- Tein taustatyön ihan wikipediapohjalta. Mietin, että ennen kuin kirja julkaistaan, pitää tsekata joltain lääkäriltä, voiko näin oikeasti tapahtua. Jossain vaiheessa lakkasin murehtimasta - tämä on kuitenkin fiktiivinen romaani, mitä tahansa voi tapahtua.

Loputon palapeli

 

Kirjan nimi juontaa juurensa päähenkilön mukana kulkevasta mielikuvitusystävästä, joka sattuu olemaan edesmennyt pääministeri Kalevi Sorsa .

- Olin kirjoittanut 50-100 sivua, ennen kuin tiesin, mikä stoori on ja miten se tulee loppumaan. Kun Kalevi Sorsa yhtäkkiä ilmestyi puistonpenkille, olin itsekin vähän suu auki: mitenkäs kirjoitan tästä itseni ulos? Mulle ei ole tullut ennen mieleen kirjoittaa mielikuvitushahmosta.

Kela toteaakin tajunneensa vasta jälkikäteen, että pitkäaikainen vakaa valtiomies on varsin sopiva hahmo antamaan neuvoja kriisitilanteessa olevalle Johannekselle.

- Palat kirjassa loksahtelivat vähitellen paikoilleen. Huomaan vasta nyt monista asioista, että tuota varten tuo oli siellä.

Palapeliä voisi rakentaa loputtomiin. Viimeksi pari päivää ennen haastattelua Kelan mieleen tuli, että erästä asiaa kirjassa olisi pitänyt taustoittaa enemmän.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Sama on levyn ja biisien tekemisessä. Niitä voi hieroa loputtomiin, varsinkin nykytekniikalla, mutta jos kaikki säätäisivät niin kauan, että levy on täydellinen, ei kukaan koskaan julkaisisi mitään, koska täydellistä ei ole. Levyjen kanssa olen oppinut tunnistamaan pisteen, jossa työ on riittävän hyvä ja hiominen vain huonontaisi sitä. Kirja on tietysti vähän eri asia, koska sanoja voi muuttaa rajattomasti. Se on loputon suo.

Julkkiskirjailijan tuska

 

Epävarmuus omasta kirjoittamisesta nousee pintaan pitkin haastattelua. Julkkiskirjailijan asema ei ole välttämättä helppo.

- Tunnen itseni epävarmemmaksi kuin "normaali" esikoiskirjailija. Ennestään tunnettu nimi tuntuu aikamoiselta painolastilta, vaikka onhan siitä hyötyäkin. Pelkään, että vastaanotto on sellainen, ettei kirja olisi ansainnut tulla julkaistuksi omilla meriiteillään - jos tekijä ei olisi ollut julkkis.

Alkuun Kela leikitteli jopa ajatuksella kirjoittaa salanimellä. Idea osoittautui käytännössä mahdottomaksi.

- Kirjaa on kuitenkin pakko markkinoida, enkä halunnut lähteä mukaan mihinkään suureen kirjalliseen huijaukseen. Sitä paitsi kyllä asia ennemmin tai myöhemmin olisi tullut esille.

Kysymys kirjallisuuspiirien arvostuksen kaipuusta hämmentää Kelaa.

- Mitkä kirjallisuuspiirit? En oikein tiedä, mitä sillä tarkoitetaan. En ole ajatellut lähettää hakemusta kirjailijaliittoon, hän naurahtaa.

- Kirja oli sellainen vahinkolapsi.

Vahinko tai ei, kriitikkojen mielipide kiinnostaa. Muusikkona Kela on jo saanut oman osansa julkisesta arvostelusta, mutta toteaa, ettei tiedä, parkkiintuuko kritiikille koskaan.

- Jos joku sanoo, että kritiikeillä ei ole väliä, en usko, että hän puhuu totta. Kaikki varmasti lukevat niitä ja loukkaantuvat huonoista kritiikeistä. Tietysti jos on menestynyt jo vuosia huolimatta huonosta kritiikistä, voi ajatella ettei sillä ole väliä.

Paluu tutulle polulle

 

Menestynyt popmuusikko otti ison taloudellisen riskin jättäessään leipäpuunsa.

- En tiennyt, enkä tiedä vieläkään, onko kirjan tekeminen taloudellisesti lainkaan kannattavaa. Olen ylpeä siitä, että uskalsin ottaa riskin ja heittäytyä tyhjän päälle vähäksi aikaa. Kävi miten kävi, voin katsoa taaksepäin ja sanoa kirjoittaneeni romaanin: jotain, mitä en uskonut pystyväni tekemään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tällä hetkellä suunnitelmissa ei ole uutta kirjaa, mutta olihan esikoinenkin yllätys tekijälleen.

- Eihän sitä koskaan tiedä. Seuraavaksi palaan silti polulle jolta harhauduin. En suunnittele heittäytyväni kirjailijan uralle, koen edelleen, että musiikin tekeminen on varsinainen duunini.

Joka tapauksessa Kela uskoo, että syrjähyppy kirjallisuuden puolelle hyödytti häntä myös muusikkona.

- Olin teiden risteyksessä omalla urallani: tehdäkö levy vain, koska se pitää tehdä parin vuoden välein, vain koska se on mun duuni, vai kokeillako kirjoittaa oma kirja, koska kirjoittaminen tuntuu hauskalta. Nyt kun olen parin sapattivuoden jälkeen taas tilanteessa, jossa pitää ruveta tekemään levyä, ei tunnu, että pitää vaan että saa. Pienestä irrottautumisesta tuli aivan uusi lataus ja kipinä.

TS/Mauri Ratilainen<br />Esikoisromaanin hiominen julkaisukuntoon on ollut Anssi Kelalle pitkä taival. - Jokaisen version jälkeen tuntuu, että nyt tämä on tässä. Kun pitää viikon, parin breikin ja lukee tekstin uudelleen, rupeaa löytämään korjattavaa melkein joka lauseesta.
TS/Mauri Ratilainen
Esikoisromaanin hiominen julkaisukuntoon on ollut Anssi Kelalle pitkä taival. - Jokaisen version jälkeen tuntuu, että nyt tämä on tässä. Kun pitää viikon, parin breikin ja lukee tekstin uudelleen, rupeaa löytämään korjattavaa melkein joka lauseesta.