Kulttuuri

Ihmisen voi vietellä kirjallisuuteen

TS/Erja Hyytiäinen<br />Pellosta Urjalaan kirjallisuuskurssille saapunut Sinna Mäkikyrö (kesk.) tunnustaa, että hänen teksteissään näkyy Tommi Liimatan Absoluuttisen nollapisteen vaikutus. Mustekalat-kirjoittajaleirillä hän työstää Ella Paijan, Riku Virran ja yhdeksän muun kirjoittajan kanssa.
TS/Erja Hyytiäinen
Pellosta Urjalaan kirjallisuuskurssille saapunut Sinna Mäkikyrö (kesk.) tunnustaa, että hänen teksteissään näkyy Tommi Liimatan Absoluuttisen nollapisteen vaikutus. Mustekalat-kirjoittajaleirillä hän työstää Ella Paijan, Riku Virran ja yhdeksän muun kirjoittajan kanssa.

Erja Hyytiäinen

- No, en unelmoi. Antakaa minun olla ja syödä. Antakaa minun olla tässä ja nyt. Päästäkää minut pois.

Ronja Louhivuoren teksti unelmapaikasta saa kirjailija Taija Tuomisen ehdottamaan, että tekstistä voisi tehdä runon, ehkä aforismin. Pentinkulman päivien kirjallisuusleirille tulleet nuoret lukevat tekstinsä kukin vuorollaan. Innoituksensa niihin on antanut Mikko Kouki , joka pakinassaan Ibiza oli miettinyt elämänsä kaupunkeja ja kotikaupunkiaan Turkua. Tuominen pani leiriläiset tekemään saman. Ensin piti kertoa omasta kotikunnastaan, sen jälkeen ihannepaikastaan. Jokainen lukee reilussa vartissa tuotetun tekstinsä, muut kuuntelevat tarkkaan. Tunnelmat vaihtelevat utuisesta provokatiiviseen, romanttisesta hauskaan.

Mustekalat-kirjoittajaleiri on yksi osa Pentinkulman päiviä. Toiminnanjohtaja Simo Laitakarin mukaan Väinö Linna ei halunnut patsaita ja jalustalle nostamista, hän toivoi elävää suomalaista kirjallisuutta ja kirjallisuuskeskustelua. Kirjallisuuskasvatus onkin tapahtuman yksi tavoite, ja siihen pyritään muun muassa kurssien kautta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Olen mukana Sanataide-yhdistyksessä ja sain vanhemmilta paljon kyselyjä, missä lapset voisivat opiskella kirjoittamista. Eipä paikkoja juuri ole, Tuominen muistelee kirjoittajakurssien alkua. Mustekaloja edelsi hieman vanhempien kirjoittajien lyijymyrkytys, kaikenikäisille on tarjolla luovan kirjoittamisen kurssi ja hevoshulluille omansa.

Kurssi poistaa häveliäisyyden

Osa nuorista on palannut leirille jo seitsemättä kesää. Kymmenvuotiaista lapsista on kasvanut täysikäisyyden portteja kolkuttavia nuoria, joille kirjoittaminen on osa arkea. Muutama on löytänyt opiskelupaikan kirjallisuuslukioista, osalle oppi kertyy kirjoittajapiireistä. Mustekalaleiriläiset pitävät tiiviisti yhteyttä myös talvisaikaan, ja punkalaitumelainen Ella Paija tunnustaakin, että kirjoittajaleiri on vahva kaveriverkosto. Sen kaiken vaikutus näkyy teksteissä.

- Kurssin jälkeen tulee paljon rankempaa settiä eikä kirjoita enää yhtä säädyllisesti, Ronja Louhivuori sanoo.

Ella Paijan mukaan suurin anti onkin ollut leirin tuomassa uskalluksessa päästää tekstiä itsestään ulos.

- Täällä vapautuu lukoista, häveliäisyydestä, Taika Louhivuori sanoo.

Tuomisella on siihen monia keinoja. Välillä kuljetaan 15 minuuttia puhumatta ja imetään vaikutteita. Toisella kertaa maataan puun alla ja mietitään juonen kaarta muurahaisperspektiivistä koivun runkoa ylös ja lentäen kohti Urjalan keskustaa. Kolmannella kerralla istutaan tiukasti pöydän ääressä ja tuotetaan tekstiä sisältä.

Mitään ei kirjoiteta tyhjän päälle

Sivupöydällä on nippu kirjoja ja lehtiä. Sulassa sovussa ovat Madame Bovary, Suden morsian, Demi, SinäMinä ja Regina. Joukko ehättää toteamaan, että lehdet ovat vain viihdykkeeksi, mutta Taija Tuominen napauttaa vastaan:

- Pehmeäkantisia ei pidä väheksyä, Tuominen sanoo ja innostuu kertomaan, miten monet kirjailijat kirjoittavat niihin joko omalla nimellään tai nimimerkillä.

Lehdet ja kirjat eivät ole vain rekvisiittaa. Tuominen muistuttaa, että tutkimusten mukaan puisevinta tekstiä tuottavat ne, jotka lukevat vähiten.

- Eikä mitään kirjoiteta tyhjän päälle. Me olemme osa suurta ketjua, Tuominen sanoo.

Tätä joukkoa ei ole tarvinnut kirjallisuuden pariin houkutella. He ovat lukeneet sujuvasti koulussa pakollisten kirjojen listalla olevat kalevalat, tuntemattomatsotilaat ja häräntappoaseet, mutta kaikki koulukaverit eivät ole yhtä innostuneita. Punkalaitumelainen Saara Takku tunnustaakin, että vaikka hän piti koulussa lukemastaan Juhani AhonJuhasta , osalle koulukavereista se oli kauhistus. Pahimmillaan koulujen pakkoluettaminen karkottaa lukijan pois kirjallisuuden parista ainiaaksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Parasta on viekotella ihmiset kirjallisuuteen, Taija Tuominen sanoo ja kertoo esimerkin. Kun Timo K. Mukan teos Maa on syntinen laulu ilmestyi, Tuomisen ystävän opettaja piti koko luokalle puhuttelun, että sitä Mukkaa ei saa lukea.

- Kaverini polki samantien ystävänsä kanssa kirjakauppaan, osti Mukan kirjan ja löysi siitä oman nuoren mielensä. Siitä syttyi kiinnostus kirjallisuuteen, Tuominen sanoo.

TS/Erja Hyytiäinen<br />Antti Pikkanen (vas.), Jenni Westerholm ja Ronja Louhivuori hakevat kirjoittajakurssilla teksteihin perspektiiviä ja tunnelmaa myös ulkoa. - Kurssin jälkeen tulee paljon rankempaa settiä eikä kirjoita enää yhtä säädyllisesti, Ronja Louhivuori paljastaa aiempien vuosien kokemuksesta.
TS/Erja Hyytiäinen
Antti Pikkanen (vas.), Jenni Westerholm ja Ronja Louhivuori hakevat kirjoittajakurssilla teksteihin perspektiiviä ja tunnelmaa myös ulkoa. - Kurssin jälkeen tulee paljon rankempaa settiä eikä kirjoita enää yhtä säädyllisesti, Ronja Louhivuori paljastaa aiempien vuosien kokemuksesta.
TS/Erja Hyytiäinen<br />Kirjailija Taija Tuominen (kesk.) johdattaa Mustekala-kirjoittajaleiriläiset erilaisten ilmaisutapojen maailmaan. Kirjallisuuden voimasta kertoo Tuomisen oma hullaantuminen Aino Kallaksen Suden morsiameen. - Sen kirjan hullaannuttamana lähdin Hiidenmaalle kiertämään ja teetin Vihaan Priidikkiä -paidan, Tuominen sanoo.
TS/Erja Hyytiäinen
Kirjailija Taija Tuominen (kesk.) johdattaa Mustekala-kirjoittajaleiriläiset erilaisten ilmaisutapojen maailmaan. Kirjallisuuden voimasta kertoo Tuomisen oma hullaantuminen Aino Kallaksen Suden morsiameen. - Sen kirjan hullaannuttamana lähdin Hiidenmaalle kiertämään ja teetin Vihaan Priidikkiä -paidan, Tuominen sanoo.