Kulttuuri

Lasisia bakteereja ja muuta rönsyilevää

TS/Jari Laurikko
TS/Jari Laurikko

MATTI LEHTONEN

Rönsyily, mikro- ja makrokosmos, bakteerit, virukset, olemassaolon perusosat, kamppailu olemassaolosta, lisääntyminen ja toisen tuho. Siinä teemoja, joita kuvataiteilija Sami Leutola pohtii eilen avatun näyttelynsä teoksissa galleria Titanikissa.

- Kuvataiteilijaksi ryhtyminen tapahtui kohdallani oikeastaan pitkän harkinnan jälkeen joskus 24-25-vuotiaana. Silloin mietin, millä alalla olisin hyvä ja lahjakas, ja mikä minua oikeasti kiinnostaa. Siihen asti olin työskennellyt rakennusmaalarina ja huomasin aina työpäivän jälkeen kiiruhtavani kotiin harrastamaan kuvataidetta, Leutola muistelee.

Hän tekee edelleen työtä maalarina, sillä taiteilijan tehtävät eivät vielä elätä.

- Heitin hiljattain roskiin suuren määrän vanhoja teoksiani, joista en enää pitänyt. Vanhin jonka säilytin on muistaakseni vuodelta 2003. Silloin minua kiinnosti erityisesti ekspressiivinen öljymaalaus, ja Jackson Pollock kolahti kovin. Myös pop- ja camp-henkiset ilmiöt kiinnostivat.

Mikro- ja makrokosmos

Pienten elämänmuotojen, kuten bakteerien ja virusten kuvaaminen taideteoksissa on saanut alkunsa Leutolan kiinnostuksesta detaljirunsauteen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Siskoni on kertonut, että aivan pikkupoikana olin hirveän innostunut pienenpienten, rönsyilevien ornamenttien ja sarjakuvien piirtämisestä. Itse en sitä muista, mutta kaipa kiinnostus siihen on ollut olemassa pienestä pitäen, toteaa Leutola.

Hän pitää mikroskooppivalokuvauksella toteutettuja kuvia bakteereista ja viruksista visuaalisesti jännittävinä, joskin suhtautuu epäillen kuvien aitouteen.

- Mahtavatko ne kaikki värit olla todellisia, vai onko kuvia väritetty niiden visuaalisen informatiivisyyden lisäämiseksi, hän miettii.

Leutolasta myös ulkoavaruudesta otetut valokuvat ovat visuaalisesti erityisen jännittäviä.

Suuntautuminen detaljipaljouteen ja rönsyilevään ilmaisuun on Leutolan mukaan sekin harkinnan tulosta.

- Katselin taannoin vanhempia teoksiani ja mietin, mikä niissä on mielenkiintoista, mikä olisi kehittämisen arvoinen juttu.

Titanikissa olevat työt on toteutettu eri tekniikoin. Osa teoksista on rakennettu teetetyistä, bakteeria esittävistä esineistä. Seinille on ripustettu pleksilasia raaputtamalla ja teräkselle tussilla piirtämällä toteutettuja tauluja. Mukana on myös akryylitöitä.

- Aion ehdottomasti jatkaa kokeiluja lasiesineiden kanssa ja tulen käyttämään myös pleksiä tulevaisuudessa, Leutola paljastaa. Aihemaailmakin tulee lähitulevaisuudessa pysymään samana.

Leutolan monia töitä tarkastellessa tulee äkkiä mieleen, että ne saattaisivat toimia oikein hyvin myös paljon suuremmassa mittakaavassa.

- Juuri niin. Olisin erittäin kiinnostunut toteuttamaan esimerkiksi pienistä lasiesineistä tehdyn tilateoksen monumentaalisessa mittakaavassa. Silloinhan kokonaisuus näyttäisi yhdeltä isolta massalta kaukaa katsottuna, mutta läheltä tarkasteltuna paljastuisi, että se rakentuu lukemattomista pienistä partikkeleista.

Sami Leutolan näyttely on esillä Titanikissa (Itäinen Rantakatu 8) 17.8. asti.

TS/Jari Laurikko
TS/Jari Laurikko