Kirja-arvostelut

Lotta selvittää pulmat kotikylässä ja tatamilla

TS/Fs Film<br />Virolaisanimaation Keksijäkylän Lotta on toimelias luppakorva, jolla on ilmeistä henkistä sukulaisuutta Peppiin.
TS/Fs Film
Virolaisanimaation Keksijäkylän Lotta on toimelias luppakorva, jolla on ilmeistä henkistä sukulaisuutta Peppiin.

• Andrus Kivirähk: Keksijäkylän Lotta. Kuvitus Heiki Ernits. Suom. Kaisu Lahikainen. Otava 2008. 259 s.

Lotta asuu suuren meren rannalla Keksijäkylässä, jonka asukkaita yhdistää erikoinen harrastus: kaikki väsäävät mitä ihmeellisimpiä laitteita ja vekottimia. Samalla tyttökoira Lotta ja hänen läheisin ystävänsä Bruno-kissa etsivät väsymättä uusia seikkailuja kotikulmilta.

Askareet eivät ole mitään totista torvensoittoa. Osalle innovaatioista löytyy käyttöä, toiset keksinnöt taas tukevat omatoimisuutta, sillä puuhastelussa on ideaa silloinkin, kun se ei johda konkreettiseen hyötyyn.

Eläinhahmojen yhteisössä myös vilisee eriskummallisia tyyppejä. Oman lisänsä kylän vauhdikkaaseen tohinaan tuo esimerkiksi Susumu-mehiläinen, joka aloittaa judon opettamisen - kyläläisillä on nimittäin vakiintunut tapa, että jos joku keksii jotain kiinnostavaa, se pitää jakaa kaikkien kanssa, kuten sikaäiti Helmi opettaa.

Yhteisen tekemisen ohella kirjassa tutustutaan myös kansallisiin karikatyyreihin. Esimerkiksi maan alla asuvat myyräherrat James ja John ovat teerituaaleineen ja jähmeine tapoineen ilmettyjä brittistereotyyppejä. Ilmalaivamatka Japaniin puolestaan esittelee maan, joka on kukkivine kirsikkapuineen ja lumihuippuisine vuorineen kuin suoraan postikortista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yksityiskohtaisia kuvia

Keksijäkylän Lotan seikkailut perustuvat virolaiseen animaatioelokuvaan. Heiki Ernitsin ja Janno Põldman ohjaama ja käsikirjoittama teos on tapaus, sillä Leiutajateküla Lotte oli kotimaassaan vuoden 2006 kolmanneksi katsotuin elokuva Ice Age 2 :n ja Da Vinci -koodin jälkeen. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa viime vuoden huhtikuussa.

Elokuva on viritetty päiväkoti- ja ala-asteikäisille katsojille ja tarjoaa isoja amerikkalaistuotantoja maltillisempaa menoa: jännityksen kehittelyn ja katsojan pelottelun sijaan kerronta on pienen kokijan mittaista.

Kirjassakin käytetty kuvitus tiukkuu yksityiskohtia ja tuo mieleen Richard Scarryn touhukkaan maailman detalj-ivilinän. Eläinhahmot puolestaan edustavat meikäläisittäin kotoista faunaa kissoineen ja jäniksineen. Päähenkilö Lotta on niin ikään etäistä sukua Mauri Kunnaksen Koiramäen karvakuonoille.

Maailma pienoiskoossa

Keksijäkylän arki on vauhdikasta, kuten modernissa lastenkirjassa kuuluukin. Kirjan mielenmaisema on valoisa ja lapsenomaisen innostunut. Uutta päivää sekä sen mahdollisesti mukanaan tuomia uusia seikkailuja odotetaan jännityksellä.

Oman hauskan lisän kirjaan tuo päähenkilö Lotan reippaus ja nokkela toimeliaisuus: Lotassa on paljon samaa tomeruutta kuin toisessa punapäässä, Pepissä.

Kirjan kuvitus tuo mieleen 3D-animaatiot. Jälki on räiskyvän värikästä. Miljööt ja esimerkiksi kuvatut kasvit näyttävät aidoilta. Tilan tuntu ja syvyysvaikutelma häikäisevät monin paikoin. Upeissa puitteissa hahmot jäävät kuitenkin etäisiksi ja elottomiksi: kirjan sivuilla still-otosten näköiset kuvat ovat visuaalisesti hienoja, mutta toiminnallisesti ikävän staattisia.

Kirja etenee toisiinsa liittyvinä tarinoina, jotka voi lukea myös itsenäisinä iltasatuina - sellaisiksi niiden mitta on juuri sopiva. Vaikka seikkailut ja varsinainen kirja päättyvät judo-otteluun ja Lotan voittoon, tarinassa jää ovi raolleen. Koska kyse on suosikkihahmosta, jatkoa lienee luvassa.

MATTI KOMULAINEN

TS/
TS/