Kulttuuri

Mysteeri ja intuitio palasivat Kuhmoon

Kaleva<br />Säveltäjä Sofia Gubaidulina keskusteli teoksensa esittämisestä cembalisti Carsten Schmidtin kanssa.
Kaleva
Säveltäjä Sofia Gubaidulina keskusteli teoksensa esittämisestä cembalisti Carsten Schmidtin kanssa.

ESKO AHO

Kuhmon Kamarimusiikki on minulle mieluinen tapahtuma. Seppo Kimanen teki täällä kansainvälisestikin erittäin arvokasta työtä. Mutta onko siitä sonaatin kantaesityksestä tosiaan niin pitkä aika, säveltäjä Sofia Gubaidulina ihmettelee.

Heinäkuussa 1988 Oleg Kagan ja Natalia Gutman kantaesittivät Kuhmossa Gubaidulinan sonaatin Rejoice! (Iloitkaa!) viululle ja sellolle. Kontion koulun tienoilla puhuttiin tuolloin paljon mysteereistä ja intuitiosta. Kuuntele itseäsi!, ohjeisti säveltäjäkin sonaatin viimeisessä osassa.

Lähtikö syvästi uskonnolliseksi tiedetyn Gubaidulinan ilo siitä, että elämän syvempi taso ylipäätään on olemassa ja intuitiivisesti tavoitettaessa? Lohduttomille lohtua, sokeille näkö, pakanoille uskoa, uusi ulottuvuus arvotyhjiöön. Jokainen löysi sävellyksestä oman selityksensä.

20 vuotta ikimuistoisen kantaesityksen jälkeen Gubaidulina palaa kylmään ja sateiseen Kuhmoon. Kaupunki oli 1980-luvulla yksi taiteilijan uran tärkeimmistä etapeista lännessä ennen hänen muuttoaan Saksaan 1990-luvun alussa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sama Sofia kuin ennen

Neuvostoliitossa Gubaidulina toteutti tinkimättömästi omaa tyyliään eikä juuri saanut virallista tunnustusta. Lännessä hänestä kehittyi 1980-luvulta alkaen yksi eniten esitetyistä nykysäveltäjistä.

Kun kokenut säveltäjä tänä päivänä katsoo itseään ja sävellyksiään peilistä, hän ei huomaa mitään erityistä muutosta kahden vuosikymmenen takaisiin festivaaliaikoihin.

- Omasta mielestäni olen täsmälleen sama, vaikka vuodet tietysti tuntuvat jäsenissä. Onneksi olen saanut olla suhteellisen terve, hän iloitsee kuin kuka tahansa 76-vuotias.

Gubaidulinan laajasta tuotannosta Kuhmossa esitetään kuluvalla viikolla yhteensä kuusi kamarimusiikkisävellystä, joista yksi, tänään esitettävä Am Rande des Abgrunds soolosellolle, kuudelle sellolle ja kahdelle aquaphonelle, kuullaan ensimmäistä kertaa Suomessa.

Vapaus on välttämättömyys

Neuvostoliiton murros perestroikan ja glasnostin jälkeen nykyiseksi ultraliberaaliksi Venäjäksi ei koskettanut Gubaidulinaa kovin kipeästi - toisin kuin niitä säveltäjiä, jotka pysyivät kotimaassaan.

- Kahdessakymmenessä vuodessa Venäjä on muuttunut aivan toisenlaiseksi hyvine ja huonoine puolineen. Eläminen on tullut monimutkaisemmaksi ja taloudellisesti vaikeammaksi kuin ennen. Musiikkitoimintaa tuetaan valtion taholta vähemmän, ja pelkästään talouselämän ehdoilla eläminenhän ei koskaan ruoki taidetta.

Myönteisenä seikkana Gubaidulina mainitsee, ettei mitään tyylillisiä rajoituksia enää tunneta. Gubaidulina sai jopa Venäjältä valtionpalkinnon sekä viime vuonna riippumattoman Triumph-kulttuuripalkinnon, jolla on muistettu myös sellisti-kapellimestari Mstislav Rostropovitshia ja säveltäjä Alfred Schnittkeä .

- Viime vuonna pidin sävellyskonsertin Moskovan konservatorion suuressa salissa. Vapaus on välttämättömyys. Ilman sitä taiteilija ei voi olla olemassa, hän linjaa.

Erityisen tärkeäksi henkilöksi urallaan Gubaidulina nostaa menneinä vuosina Kuhmossakin vierailleen latvialaissyntyisen viulistin ja kapellimestarin Gidon Kremerin . Hän on tukenut Gubaidulinaa muun muassa sävellyksiä tilaamalla ja esittelemällä häntä eteenpäin Euroopassa.

- Kremeriä voi kutsua päähenkilöksi elämässäni. Hän on musiikillinen nero, jota arvostan ihmisenäkin erittäin paljon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Gubaidulina on omistanut hyvälle ystävälleen viulukonserttonsa Offertorium (1980, uudistettu 1982, 1986).

Kantaesitys Ruotsissa

Gubaidulinan tummat silmät syttyvät palamaan, kun hän puhuu uusimmasta sävellyksestään sinfoniaorkesterille ja ruotsalaiselle Kroumata-lyömäsoitinyhtyeelle.

Teokseen G lorious Percussion sisältyy paljon improvisaatiota, mutta säveltäjää siinä kiehtovat nimenomaan sinfoniaorkesterin ja lyömäsoitinten erilaisten yläsävelsarjojen lomittuminen ja sykkiminen uusissa sfääreissä

- Minusta lyömäsoittimet ovat akustisesti salaperäisiä. Ei voi sanoin kuvata, miten patarummun ääni soi lyönnin jälkeen monissa epälineaarisissa spektreissä.

Kun lyömäsoittimet vielä yhdistyvät määrätyllä tavalla sinfoniaorkesterin osuuteen, syntyy luonnossakin esiintyviä pulsaatioita, jotka ovat kerta kaikkiaan uskomattomia.

Tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan viettävä Kroumata tilasi sävellyksen Tukholmassa 2002, kun Gubaidulina oli noutamassa hänelle yhdessä Miriam Makeban kanssa myönnettyä Polar-musiikkipalkintoa.

Kroumata kantaesittää Glorius Percussionin syyskuussa Gustavo Dudamelin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin kanssa. Sen jälkeen teos on myös Bergenin, Dresdenin ja Lucernin sinfoniaorkesterien ohjelmissa.