• Sami Korkiakosken maalauksia ja Mika Natrin veistoksia Galleria Nefretissä (Eerikinkatu 4) 6.7. asti.
Vantaalla asuva Sami Korkiakoski kuuluu tuhdin ekspressiivisesti ja mehukkaasti maalaaviin nuoren polven tekijöihin. Korkiakosken uusia teoksia nähdään nyt ensi kertaa Turussa, Galleria Nefretissä. Korkiakosken maalaukset painottuvat abstraktiin ilmaisuun, mutta mukana on mausteena myös esittäviä elementtejä. Hän suosii suurta kokoa, mikä jo itsessään tuo teoksiin fyysisyyttä. Se pakottaa tekijän osallistumaan, ponnistelemaan ja käyttämään hyväksi koko kehoaan. Lähes kaikki teokset on maalattu kankaalle öljy- ja akryylivärein, joita on terästetty spraymaalilla.
Maalaaminen leikkinä
Aiemmissa töissään Korkiakoski on käyttänyt ihmiseen viittaavia kuvaelementtejä tai tyyliteltyjä ihmishahmoja, mutta ne puuttuvat nyt. Usein toistuva aihe on lapsenomaisesti tyylitelty kukka, jota Korkiakoski kuvaa "kukkaa muistuttavaksi merkiksi". Kukka tuntuu ottaneen paikan ihmisen symbolina.
Korkiakoski puhuu tekemisensä yhteydestä leikkimisestä ja siitä, kuinka luonnoskirjan viiva siirtyy kankaalle. Maalauksia onkin luontevaa tarkastella eräänlaisina purkautumisina, jotka kehittyvät osittain ilman ennakkosuunnitelmaa.
Vaaleankeltaista ja oranssia yhdistävän Haavemaan idea välittyy hyvin katsojalle. Muutenkin tunnun mieltyvän eniten niihin teoksiin, jotka sisältävät sekä tyhjää tilaa että kiihkeää tapahtumisen meininkiä.
Pieni talo, ikiaikainen maa
Mika Natrin veistokset on sijoitettu Nefretin Studioon. Uusissa teoksissa hän jatkaa "maisemaveistoksen" ideaa. Muistan Natrin kolmisen vuotta sitten Vanhalla Raatihuoneella pidetyn näyttelyn, joka koostui ilmakuvamaisista, pronssisista minimaisemista.
Miniatyyrimäiset talot Natri on edelleen tehnyt pronssista, mutta "maa", jolla ne seisovat, on koottu erisävyisistä puupaloista. Pikkutalo lepää korkealla jalustamaisella puualustalla. Tämä vie ajatukset itse maahan, joka on ikiaikainen ravinnonantaja, mitä Natri itsekin korostaa. Paitsi kulttuurisesta, Natrin luomaa kuvastoa voi tulkita myös ekologisesta näkökulmasta. Tuo pieni talo peltojen keskellä edustaa ihmisen ja luonnon välistä kanssakäymistä tai pikemminkin sen ihannetta. Mika Natrin teokset tuntuvat kysyvän: Miksi mikään ei riitä ihmiselle?
MIA HALTIA
