RIITTA MONTO
Turun taideakatemiasta valmistuvan Kristiina Saloluoman gallerianäyttely on vuoden työprosessin tulos. Taiteilija iloitsee, koska kokee onnistuneensa.
- Aluksi tarkoitukseni oli tehdä voimakkaita tunnetiloja, mutta sitten meni draaman puolelle. Minulla oli sanoma, ihmisen ja yksilön puolesta. Haluan, että on sanomaa, sillä maailma menee niin lujaa, Saloluoma perustelee.
Rytmihäiriöitä -näyttelyssä kaikkien teosten aihe on sydän.
- Olen tavannut traagisten ja kovien kokemusten läpikäyneitä ja niistä selvinneitä ihmisiä ja nähnyt, miten selviämiskykyinen ihmissydän voi olla, hän luonnehtii.
Vaikka sydän repeytyisi, särkyisi, kovettuisi, taiteilija löytää ihmisestä silti aina elämän kaipuun.
Kymmenen vuotta sitten Kristiina Saloluoma valmistui mielenterveystyöntekijäksi. Silloin hänen päättötyönsä oli tutkimus rakkaudesta hoitotyössä.
- Nyt valmistuessani kuvataiteilijaksi pyrin lopputyössäni yhtä lailla tutkimaan ja kuvaamaan ihmisyyttä ja ihmissydämen tiloja. Tällä kertaa vain kuvataiteen työvälinein.
Mustikkaa ja kahvia
Kristiina Saloluoma valmistuu taiteilijaksi tarkalleen ensi maanantaina. Tavoitteena on löytää työhuone mahdollisimman pian.
- Täytyy päästä pian taiteen tekemiseen, niin se on helpompaa. Uskon, että jään Turkuun, vaikka työtiloja on kai aika huonosti. Täytyy vain yrittää katsella, hän sanoo toiveikkaasti.
Työhuoneella olisi kotia mukavampi työskennellä, sillä Saloluoma tekee mielellään kokeiluja ja käyttää teoksiinsa monenlaisia materiaaleja kahvista mustikkaan.
Arpisydän -teoksen hän ensin maalasi kankaalle, teki sitten pintaan veitsellä viillon ja ompeli syntyneen arven isolla neulalla osittain umpeen.
- Se oli aika tuskaista. Avonaisen haavan pohjalle laitoin offset-peltiä, josta heijastuu katsojan kasvot.
Ihmisen sydän kiinnostaa taiteilijaa, koska siihen liittyy niin monia ulottuvuuksia.
- Ihmisen sydämessä on aina jotakin parantumassa. Kukaan ei välttämättä ole ehjä. Elämään kuitenkin kuuluvat vastoinkäymisetkin.
Moniulotteisuus on iso askel
Näyttelytöitä tehdessään Kristiina Saloluoma kiinnostui erityisesti moniulotteisuudesta, ja työt pyrkivät Arpisydän -teoksen tapaan ulos puhtaan maalauksen kehyksistä.
- Minulle on tyypillistä, että pidän grafiikasta, piirtämisestä ja maalaamisesta. Moniulotteisuus on minulle iso askel. Se on kuitenkin vaikeaa. Lopputulos ei saa näyttää oudolta, vaan kaikkien elementtien pitää istua teokseen. Jo kouluaikana minulla tosin oli jo paljon materiaalikokeiluja, hän toteaa.
Gallerian ovensuussa on pieni kasa kiviä, jotka näyttävät kuin pudonneen ovea ympäröivästä teoksesta.
- Ajattelin ensin, että ihmiset voisivat tuoda näyttelyyn mukanaan kiviä, joilla täyttäisin sitten huoneen nurkan. Sen järjestäminen, miten ihmiset olisivat saaneet tiedon kivistä, oli kuitenkin vaikeaa. Ajatukseni oli, että käydessään täällä jokainen voisi pudottaa kiven sydämeltään, Saloluomaa kertoo.
Taiteilija omistaa opinnäytetyönsä ihmisen selviytymiskyvylle, elämänvietille, tunteille ja haavoittuvaisuudelle.
- Asioille jotka tekevät meistä inhimillisiä olentoja.
Kristiina Saloluoma: Rytmihäiriöitä. Opinnäytetyönäyttely. Galleria Raya (Kaskenkatu 2 c) 29.6. asti.
