• Johan ja Päivi Unenge: Maailman kilteimmät Johanna ja Ulla. Suom. Pirkko Biström. WSOY 2008, 125 s. • Jukka Laajarinne: Elina vieraalla maalla. Kuv. Pekka Rahkonen. WSOY 2008, 38 s. • Marika Maijala - Juha Virta: Sylvi Kepposen pitkä päivä. Otava 2008. 32 s.
Tyttöjen elämänpiiri on laajentunut lastenkirjallisuudessa ja he ovat myös aktiivisia toimijoita. He joutuvat myös uskomattomiin seikkailuihin ihan huomaamattaan. Tyttöjen elämä ei ole kuitenkaan aina helppoa, on opeteltava selviytymään uusissa kuvioissa.
Tyttöjä pidetään yleensä kiltimpinä kuin poikia, mikä myös aiheuttaa heille paineita.
Peruskiltteys ei kuitenkaan riitä ruotsalaisten Johan ja Päivi Unengen lastenkirjan Maailman kilteimmät Johanna ja Ulla sankarittarille, sillä he haluavat olla kaikkein kilteimpiä. Teos on jo kolmas ystävättärien päähänpistoista kertova tarinakokoelma.
Ulla ja Johanna kehittelevät kaikenlaisia kiltteystempauksia: he käyvät kuuntelemassa surulliselta vaikuttavaa pappia, rakentavat muurahaisille uuden pesän hiljaisempaan paikkaan ja tekevät maailman kilteimmän lastenohjelman. Ohjelman nuori katsoja valitettavasti nukahtaa kesken kaiken tekijöiden ihmetykseksi.
On hienoa, miten tytöt haluavat jakaa ympärilleen kiltteyttä ja hyvyyttä, vaikka eivät sitä aina teekään ilmaiseksi. Suorastaan riemastuttava on kultamaalilla koristettujen nuppineulojen myyntimatka. Johannan äiti kuitenkin lopettaa ikävästi tyttöjen liiketoiminnan. Kiltteys ei ole aina helppoa. Tyttöjen välille syntyy riitaa siitä, kumpi on kiltimpi ja silloin päähän saattaa pälkähtää vähemmän kilttejä ajatuksia.
Johan Unenge on kirjoittanut lennokkaita tarinoita siitä, miten liika yrittäminen voi kääntää tavoitteen päälaelleen. Lukija saa elää mukana näissä riemastuttavissa kohelluksissa, jotka Pirkko Biström on sujuvasti suomentanut. Päivi Unengen tunnelmaan sopivat kuvat ovat selkeitä ja niiden värit ovat pirteät. Kirjan sisäkansissa olevat kartat selkeyttävät tapahtumapaikkoja.
Tyttö oudossa ympäristössä
Tutuissa kotiympyröissä on helppo touhuta kaikenlaista, mutta päiväkoti-ikäinen Elina joutuu kohtaamaan vieraan ympäristön haasteet. Hän muuttaa vanhempiensa kanssa kahdeksi vuodeksi ulkomaille. Elina vieraalla maalla on Jukka Laajarinteen kirjoittama ja Pekka Rahkosen kuvittama lastenkirja sopeutumisesta uuteen, jopa outoon ympäristöön. Perhe asettuu kuvitteelliseen Kumarkandiin, jonka asukkaiden kieli korahtelee ja naksahtelee. Vanhempien ehdoilla lähdetään matkaan ja arvellaan, että lapsena on helppo oppia vieraita kieliä ja saada uusia leikkikavereita. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa lapsille kuin aikuiset kuvittelevat. Kirja herättänee toivottavasti ajatuksia vanhemmissa, jotka aikovat pakata perheensä ja muuttaa vieraisiin ympäristöihin.
Paikalliset lapset tahtovat tutustua Elinaan, mutta tämä pelkää oudosti pukeutuneita vieraita ikätovereitaan. Rahkosen kuva leikkipaikkaa kattavasta valtavasta vehreästä puusta on riipaiseva. Yksinään keinuvan Elinan yläpuolelta puun oksatkin ovat kuihtuneet. Vasta päiväkodissa Elina saa ystäviä, kun hän oppii ymmärtämään paikallista kieltä. Kielen merkitystä ei voikaan kyllin korostaa.
Suomeen palattuaan Elina ryntää oudossa asussaan tervehtimään kumarkandiaksi vanhoja, jo unohtuneita ystäviään. Voi vain arvata, mitä siitä seuraa. Laajarinne on kirjoittanut tarinan, joka on nykyisin todellisuutta monelle lapselle. Tosin kohdemaa on tavallista eksoottisempi. Pekka Rahkonen on irrotellut kuvituksessa todella hervottomasti, vain ravintolan ruokalistassa oleva sammakonkutu ei välttämättä huvita. Kumarkandin arkkitehtuuri vaikuttaa varsin arabialaiselta, ihmisten vaatetus taas voisi olla muinaisesta intiaanikulttuurista. Kuvat ovat täynnä kummallisia yksityiskohtia ja kokonaisuus kerrassaan kiehtova.
Tyttö ja oudot jalat
Myös Sylvi Kepposen pitkä päivä -kirjan kuvitus on lennokas. Turussa opiskellut Marika Maijala vastaa teoksen kuvista ja Turussa syntynyt Juha Virta tekstistä. Erikseen on mainittava kirjan korkeus, sillä se on leveyteen nähden lähes tuplapituinen. Jo kansi on erikoinen, sillä kuvaan on laitettu luovasti pitkän tytön jalat. Sylvi kasvaa niin valtavasti, että hän ei mahdu kokonaan kirjan sivuillekaan. Kuvitus on selkeää ja hauskaa ja myös eri tekstuureilla on leikitelty.
Sylvi on Sopuliniityn koulun kolmannen luokan lyhin tyttö, mistä hän joutuu kärsimään monin tavoin. Hän ei näe korkeisiin paikkoihin ja urheilutunnit ovat piinallisia. Kaikki muuttuu yllättäen eräänä loppukevään aamuna, jolloin Sylvin jalat alkavat kasvaa ja kasvaa. Pitkillä jaloillaan Sylvi rikkoo koulun urheiluennätykset. Lopulta hän hyppää pitkillä jaloillaan avaruuteen asti. Lukija voinee epäillä, että Sylvi on nähnytkin unta, koska jalat palaavat ennalleen. Matka ei ollut turha, sillä sen ansiosta Sylvi tekee erinomaisen esitelmän aurinkokunnastamme
Marika Maijala ja Juha Virta ovat uusi tekijäpari ja mainio lisä tasokkaassa lastenkirjallisuudessamme. He osoittavat, että mielikuvitus on valtava voimavara, jota kannattaa käyttää ja jonka avulla Sylvi Kepponen rikkoo omat rajansa. Sylvi Kepponen todistaa taitavasti, että mielikuvituksella ei ole rajoja, ja ilman rajoja voi päästä mielessään vaikka kuinka pitkälle.
Pertti T. Jokinen
