Kulttuuri

Dinna Björn ei aio sammaloitua

Lehtikuva
Lehtikuva

KATJA PESONEN

Dinna Björn istuu Kansallisoopperan Alminsalin lämpiössä ja katselee ulos. Hänen uransa Kansallisbaletin johtajana päättyy toukokuun lopussa, mutta hän ei ole ehtinyt sen kummemmin edes ajatella asiaa.

Jonkin sortin työnarkomaanina hän on keskittänyt kaiken huomionsa jäähyväisgaalansa järjestämiseen.

- En tiedä, miltä tuntuu lähdön jälkeen. Vie kuitenkin aikansa ennen kuin alan ikävöidä tätä paikkaa, sen verran paljon on tekemistä jatkossakin, Björn miettii.

Hän tuli baletin johtoon vuonna 2001. Sitä ennen hän oli uurastanut Norjan kansallisbaletin johtajana yksitoista vuotta.

- Täällä oli kaksi kertaa enemmän tanssijoita, ja paikka oli muutenkin vankalla pohjalla. Alku ei ollut paras mahdollinen, sillä Oslossa oli sopimusta jäljellä vielä vuosi. Onneksi molemmat osapuolet hyväksyivät pallotteluni kahden oopperan välillä.

Kansallisooppera toivoi valikoimiinsa enemmän klassista. Siihen Björn alkoi tähdätä ja kokee onnistuneensa tavoitteissaan. Mitään ei ole jäänyt hampaankoloon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Oma valinta

Björnin pianistiäiti oli sirkussuvusta, isä Niels Björn Larsen arvostettu tanskalainen miimikko ja Tanskan kuninkaallisen baletin johtaja. Isän Pantomimes-teatteriin kuului esitys, jossa paholaiset tekivät kiusaa, ja pikku-Dinna totesi määrätietoisesti haluavansa joku kaunis päivä piruksi. Siitä se lähti.

- Baletti ei ollut minusta mitenkään kiehtovaa, enemmänkin rutiinijuttu, koska sitä näki joka paikassa. Siksi aloitin sen vakavissani vasta 14-vuotiaana. Opiskelin pari vuotta yksityisopettajan johdolla, kunnes minut otettiin Tanskan kuninkaalliseen balettiin harjoittelijasopimuksella 16-vuotiaana, eli tavallaan olin silloin jo ammattilainen.

Pitkään hänellä oli muita suunnitelmia. Hän oli kiinnostunut kielistä ja kirjoittamisesta, suunnitteli matkustelua ja toimittajanuraa. Vaikka rennon elämäntavan vaihtoehtona oli tanssijan työn rankka omistautuminen, teatteriperheen kasvattina Björn ei säikkynyt. Hän ei edes koe joutuneensa luopumaan mistään. Luopumisen sijaan hän käyttää mieluummin sanaa valinta.

- Tiesin tanssijan uran olevan rajallinen. Muihin juttuihin voisin palata myöhemminkin, mutta jos tanssia halusin, se oli tehtävä juuri silloin. Tietysti oli vaikeaa, kun ei ollut aikaa tehdä muuta, ihan vaikka vain tavata ystäviä. Tein kuitenkin päätöksen itse. Seitsemänvuotiaat ovat voineet aloittaa vanhempien painostuksesta ja syyttää aikuisina heitä. Minä voin syyttää vain itseäni, hän nauraa.

Tanssijat teknisesti yhä taitavampia

Björn näkee tanssimaailmassa tapahtuneen kaksi selkeää muutosta 47 työvuotensa aikana: se on kansainvälistynyt ja tekniikan arvostus on noussut.

- Baletti on muuttunut urheilumaiseksi. Kilpailut ovat lähes arkipäivää, mikä kääntää huomion tekniikkaan, sillä viidessä minuutissa on vaikea nähdä taiteellisuutta. Tekninen taituruus on mennyt absurdiksi. Jalat nousevat nykyään niin korkealle, että se saa todella miettimään ihmiskehon mahdollisuuksia.

Monet ovat nousseet klassista balettia vastaan väittäen lajin tukahduttavan tanssijan oman luovuuden teknisillä vaatimuksillaan. Björn ei näe asiaa näin.

- Kaikissa lajeissa on sääntönsä. Jos niitä ei ole, se ei ole enää taidetta. Baletissa on kuitenkin paljon varaa omalle luovuudelle. Se ei ehkä tule esiin askeleissa, vaan siinä, miten koreografian tulkitsee, ja sen jokainen tanssija tekee omalla tavallaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Otteita menestysteoksista

Dinna! - Suuri jäähyväisgaala pidetään Kansallisbaletissa tänään. Lähes kolmen tunnin gaalassa kansallisbaletin tanssijat sekä muutamat vierailijat esittävät pätkiä Dinna Björnin kauden menestysteoksista. Gaala on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä pääpaino on klassisella baletilla, toisessa modernilla.

Gaala alkaa Jean Sibeliuksen säveltämällä teoksella Andante festivo ja jatkuu Sergei ProkofjevinTuhkimon tanssiaiskohtauksella, jonka koreografiasta vastaa Ben Stevenson . Tuhkimon lisäksi klassikkolistalla ovat kohtaukset muun muassa Pähkinänsärkijästä ja Hiirikuninkaasta , Joutsenlammesta , Anna Kareninasta sekä Romeosta ja Juliasta .

Gaalan toisessa osassa on luvassa muun muassa ote Jorma Elon teoksesta Offcore, kuutio pas de deux -teoksesta Reuna , Jenni KivelänHyvät naiset ja herrat , Wilfried JakobsinOn the Edge ja Craig DavidsoninMomentary . Gaala päättyy finaaliin August Bournonvillen baletista Napoli , tai ainakin ohjelman mukaan päättyy, sillä luvassa on yllätyksiä, joista edes kansallisbaletin johtaja ei ole tietoinen.

Musiikin johdosta vastaavat Mikko Franck ja Peter Ernst Lassen .