• Jo' Buddy: kitara, laulu, jalkaperkussiot. Konsertti 24.5. Graceland, Turku.
Ei ole ihme, miksi blues-mestareiden huhuttiin aikoinaan myyneen sielunsa paholaiselle. Mikäli heidän taitonsa olivat lähelläkään Kainuun korvesta blues-maailman parrasvaloihin nousseen Jussi Raulamon eli Jo' Buddyn suvereenisuutta, taikuus on varmasti tullut meinigistä ensimmäisenä mieleen.
Jo' Buddy kykeni yksin vangitsemaan täyteen pakkautuneen turkulaisen Graceland-ravintolan yleisön yhteensä kaksi ja puoli tuntia kestäneen konserttinsa ajaksi aseina vain kitaransa, lauluääneensä ja tahtia polkeva jalkansa, johon oli kiinnitetty kaksi marakassia. Varustelutason huippua taisi edustaa ensimmäisen, tunnin mittaisen setin päättänyt I Wonder How Long , jonka kitaroinnissa Raulamo käytti sekä peukaloplektraa että slide-putkea ja hieman tavallista vahvempaa tremolo-efektiä. Suurimman osan kappaleista hän kuitenkin soitti näppäilemällä ilman plektraa.
Jo' Buddy saapui lavalle huomaamattoman ilmeettömästi, mutta pysäytti Gracelandin ajan välittömästi soiton alettua. Tai oikeastaan siirsi sen Robert Johnsonin aikaan 1930-luvun Amerikkaan.
Jo' Buddyn ääni kuulosti paikoitellen suorastaan aavemaisen paljon Johnsonin naukuvan räkäiseltä valitukselta. Ajan patinoimaa sävyä laulusoundiin osaltaan antoi Raulamon Mustamäen torilta kuudella eurolla hankkima venäläinen Oktava-mikrofoni, jonka hän oli teipannut tavallisen Shure-laulumikin kylkeen.
Jo' Buddyn soitossa olennaisinta on tiukka rytmikkyys yhdistettynä notkeaan ja suorastaan pulppuavaan vivahteikkuuteen. Kun keikan jälkimmäisen osan puolivälin tienoilla alkoi ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että nyt tämä taitaa olla nähty, Jo' Buddy soitti Bo Diddleylle tunnusomaiseen rytmiin perustuvan kappaleen, jossa hän läimäytteli kitaransa kieliä kämmenellä samalla sormiaan liikuttaen saaden aikaan napakkaa poksahtelua jo valmiiksi helisevän tremolo-soundin päälle.
Parhaimmillaan Jo' Buddy onnistui kuulostamaan yhdellä kitarallaan kokonaiselta orkesterilta. Hän todisti käytännössä, että kitaraakin voi käyttää lyömäsoittimena sen melodista puolta syrjimättä.
Merkittävä piirre Jo' Buddyn soundissa on myös kohtalaisen hiljainen äänenvoimakkuus, joka varmasti osittain johtuu vahvistimena käytetystä vanhasta putkiradiosta. Tunnelma pysyi intiimin kotoisana, ja yleisön jalkojen tömistely ja taputus muodostui ikään kuin yhdeksi konsertin soittimista.
JUSSI HELLE
