TUOMO KARHU
Jyväskyläläinen Pasi Ilmari Jääskeläinen , 41, yhdistelee proosassaan realismia ja fantasiaa. Reaalifantastikoksikin häntä on luonnehdittu, kuuluuhan hän Anne Leinosen , J. Pekka Mäkelän ja Juha-Pekka Koskisen kanssa reaalifantastikkojen ryhmään.
- Voin käyttää fantasian aineksia tarvittaessa, mutta kirjallisuudenlajini ei ole fantasia. Tarinat toimivat oman sisäisen logiikkansa mukaan, Jääskeläinen luonnehtii.
- En juurikaan lue tolkienilaista fantasiaa. Kävin kyllä joskus lukioaikana Tolkienin kirjat läpi ja pidinkin niistä, mutta ei se tyylilaji nykyisin juurikaan kolahda. Uudessa kokoelmassani Taivaalta pudonnut eläintarha (Atena 2008) on yksi novelli, jota voi luonnehtia fantasiasatiiriksi, mutta enimmäkseen novellieni lähtökohtana on realismi, johon lisään hieman unenomaisuutta mausteeksi.
Unet yhtenä apuvälineenä
Pasi Ilmari Jääskeläisen novellit ja romaani Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena 2006) heijastelevat tekijänsä todellisuuskäsitystä.
- En tietenkään odota vessaan mennessäni törmääväni zombiin tai aaveeseen, mutta pelkkä realismi tuntuu liian ohuelta tavalta hahmottaa todellisuutta. En voisi pitäytyä vain realistiseen pintaan, koska itse hahmotan elämää esimerkiksi unien kautta. Olen pienestä asti nähnyt kummallisia unia, joissa vaikkapa junat karkaavat kiskoilta ja muuttuvat eläviksi.
- Sekä Missä junat kääntyvät että Laurelia etsimässä perustuvat uniin, jotka toistuivat monta kertaa niin vahvoina, että niillä tuntui olevan tavallista suurempi merkitys. Suurin osa unistani on aika heikosti ja pienellä budjetilla tuotettua tavaraa, mutta otan niistä kirkkaita, selkeitä ja vahvoja tilanteita ja tunnelmia.
Myös Jääskeläisen paraikaa työstämä romaani perustuu unitilanteisiin.
- Unet ovat yksi apuväline muiden joukossa. Tajunta työstää asioita myös unessa.
- On suuri väärinymmärrys, että kaikki kirjallisuus olisi paperille siirrettyä todellisuutta, jossa jokaisen faktan täytyy pitää tarkkaan paikkansa. Kirjallisuus on monikäyttöinen työkalu, kun sitä ei rajoita todellisuuden jäljentämiseen.
Omat houreet toisten toimintaan
Päätyönään Jääskeläinen opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta. Leipätyö luonnollisestikin rajoittaa kirjoittamista.
- Kirjoitan lähinnä kesälomilla, ellei silloin ole mitään muuta projektia. Parhaimmillaan opettaminen on ihan miellyttävää työtä, mutta joskus ihmettelen, miksi ryhdyin siihen ammattiin. Oppilaana minua ei kiinnostanut mikään, istuin pylvään takana, lintsailin ja olin ilkeä opettajiani kohtaan. Ehkä ammatinvalinnassani on kyse jonkinlaisesta karman laista.
Tai halusta siirtää eteenpäin omaa tapaansa hahmottaa maailma.
- Niin. Kirjailijanakin koodaan kieleksi omia painajaisiani ja houreitani ja siirrän niitä toisten tajuntaan. Ehkä kyse on luonneviasta. Tosiasia joka tapauksessa on, että kirjallisuuden tekeminen on suurin kunnianhimoni. Opettamisesta 95 prosenttia on pakkopullaa, josta en todellakaan nauti yhtään.
Reaalifantasiaa myös esipuheessa
Jääskeläisen uusin kirja Taivaalta pudonnut puutarha koostuu novelleista, joista useimmat on julkaistu teoksessa Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat 2000). Kaikki novellit on kuitenkin toimitettu uudestaan.
- Missä junat kääntyvät alkoi kaduttaa minua noin vuosi sitten. Kirja jäi liian viimeistelemättömäksi. Vasta ensimmäistä romaaniani tehdessäni huomasin, kuinka paljon valmiimpi valmis on kuin keskeneräinen.
Taivaalta pudonnut puutarha on tekijänsä näköinen esipuheesta lähtien. Siinäkin Jääskeläinen pistää estotta omiaan.
- Tuntui hyvältä ajatukselta fabuloida jo esipuheessa, koska sillä tavalla kirjallisuuteni luonne tulee heti esiin.
Seuraavan romaaninsa Jääskeläinen toivoo saavansa valmiiksi syksyn ja talven aikana.
- Aikataulussa pysyminen riippuu siitä, pääsenkö kirjoittamaan ensimmäisen version kesälomallani. Minun piti kirjoittaa romaani jo viime kesänä, mutta olinkin koko kesän nuoremman poikani kanssa. Aikatauluja on usein hankala noudattaa, koska kirjoittaminen ei ole päätyöni. Ja perhekin pitäisi yrittää ottaa huomioon.
