Italiasta Inkooseen, vuorilta laaksoon

TS/Markku Ojala<br />Eija Wager löysi punamultaisen maalaistalon Inkoosta. Shan, Sandy ja Gaia ovat sopeutuneet uuteen kotimaahan hyvin, vaikka kaipaavatkin kiipeilyä vuorenrinteillä.
TS/Markku Ojala
Eija Wager löysi punamultaisen maalaistalon Inkoosta. Shan, Sandy ja Gaia ovat sopeutuneet uuteen kotimaahan hyvin, vaikka kaipaavatkin kiipeilyä vuorenrinteillä.

MERJA ILPALA-KLEMM

Kuninkaantien kupeessa Inkoossa odottaa idylli. 1600-luvulta peräisin olevan maatilan pihapiirissä seisoo punamullalla maalattu vanha maalaistalo, luhtiaitta ja komea navetta. Paikka on Mellangård, Eija Wagerin uusi koti.

Tila tulee tutuksi Wagerin Paluumuuttajan päiväkirjan sivuilla. Kirja kuvailee, miten kolme vuosikymmentä Italiassa asunut nainen yrittää tehdä synnyinmaastaan jälleen kotimaan. Niin moni asia on ehtinyt muuttua 1970-luvun jälkeen.

- En pyri Suomi-analyysiin, vaan kerron vaikutelmia ja kohtaamisia. Halusin peilata tunnelmiani, ennen kuin kaikkeen tottuu ja turtuu. Olen pitänyt yllä mielikuvia suomalaisuudesta, mutta nyt huomaan, että ne eivät ole totta.

Suomalaiset eivät esimerkiksi ole lainkaan niin luonnonläheisiä kuin Wager on ulkomailla aina väittänyt. Paluumuuttaja kohtaa yllätyksekseen kansan, joka on vieraantunut luonnosta ja tottelee kiltisti vallanpitäjiä.

- Italiassa ongelmat revitään auki, mutta meillä huonot uutiset ovat "laatuhäiriö", hän hymähtää.

Ihminen ei ole luomakunnan herra

Eija Wager on aina tuntenut olevansa vahvasti osa luontoa.

- Kestävän kehityksen periaatteita pitää noudattaa ja luontoa täytyy suojella suojellakseen itseään, hän sanoo ja kertoo mystisestä yhteydestään kaikkiin eläimiin.

- Ehkä yhteys johtuu siitä, että koen itseni lajiolentona ja vierastan ajatusten ihmisen herruudesta. Me jaamme planeettamme muiden lajien kanssa.

Hän elää Mellangårdissa oman laumansa keskellä. Siihen kuuluu neljä kissaa, yhtä monta koiraa, kolme aasia ja hevonen.

Myös ne muuttivat Italiasta Inkooseen, vuorilta laaksoon.

Kirjoista tuttu eläinten perhe

Alkuhämmennyksen jälkeen eläimet näyttävät viihtyvän uudessa ympäristössä, vaikka uusmaalainen kylä ei tarjoa vaelteluun samanlaista vapautta kuin vuorenrinteet.

Hankalilta sopeutuminen on ollut Emilylle, jonka kunniatehtävänä alppitalossa oli pitää ketut loitolla. Se odottaa yhä automatkojen jälkeen, että olisi päässyt oikeaan kotiin. Kauniin kultaisennoutajan emo Sandy on löytänyt paikkansa paremmin.

Gaia on varsinainen ilopilleri, kikkarakarvainen "luomupuudeli", jota Eija Wager ei halua trimmata. Pieni, nappisilmäinen koira kipittää pitkin pihaa ja tekee ahkerasti tuttavuutta vieraiden kanssa.

Koiranelikon nuorimmainen Shan on muhkea valkoinen karvapallo, rodultaan maremmanpaimenkoira.

Kissakatraasta - Iineksestä, Mimistä, Miisasta ja Mayasta - vilahtaa vain hännänpää, kun ne tutkivat heräävää kevättä.

Wager toi osan laumastaan uuteen kotimaahan lentäen, osan autolla. Hankalinta oli löytää kuljetus kaviollisille, mutta sekin onnistui pitkän etsimisen jälkeen. Hän ei voinut edes kuvitella, että eroaisi Rusina-aasista tai sen varsoista Jessystä ja Fedestä, saati sitten uskollisesta Hera-hevosesta.

Jokaisella niistä on suuri rooli Wagerin kirjoissa.

Yksinäiset vuodet vuorilla

Eija Wager asui Italiassa 34 vuotta. Valtaosan ajasta hän vietti Milanossa mutta eli viimeiset kymmenen vuotta syrjäisessä vuoristokylässä Comojärven länsirinteillä. Siellä oli vanhaan navettaan tehty tupa ja tekemisiin oma lupa.

- Menin vuorille ollakseni yksin. Elämä oli siihen asti ollut vilkasta, joten eteen tuli vaihe, jolloin minun piti päästä kertakaikkiseen yksinäisyyteen.

- Se oli niin ihanaa. Olisin voinut antautua siihen, että luonto syleilee minut hengiltä. Minun teki mieli olla vain eläinten kanssa. Aloin erakoitua liikaa.

Vähitellen kypsyi ajatus paluusta ihmisten ilmoille. Vaihtoehtoina olivat Toscana tai synnyinmaa.

Päätöksen ratkaisi internetistä löytynyt maatila, joka sijaitsi toiveiden mukaisesti läntisellä Uudellamaalla. Seutu on perheelle ennestään tuttua Bromarvin kesäpaikan ansiosta.

Viimeinen talvi vuorilla oli ankara. Lunta satoi metrikaupalla ja Wager oli entistäkin eristyneempi. Hän katseli Mellangårdin valokuvia ja suunnitteli uutta elämänvaihetta. Hänestä tulisi taas sosiaalinen eläin.

Kulttuurinavetta on jo kunnossa

- Täällä historia hengittää. Talo on ja pysyy, vaikka sukupolvet vaihtuvat. Vaikka asuisin täällä loppuikäni, on se vain lyhyt henkäys talon elämässä, Wager sanoo kotiportaillaan.

- Haluan jakaa tämän tilan muiden ihmisten kanssa. Täällä on jo pidetty meditaatioita ja joogakursseja ja pakanallisia, vuodenkiertoon liittyviä juhlia.

Hän on kunnostanut navetasta tilan, jota voi vuokrata esimerkiksi erilaisten kurssien järjestämiseen. Ensimmäinen taidenäyttely on suunnitteilla ja kesäksi. Monet tulevista tilaisuuksista ja kulttuurivierailuista liittyvät luontevasti Italiaan.

Vanhan omenapuun varjostaman saunamökin Wager aikoo kunnostaa kirjoittamista varten.

- Seuraavakin kirjani voisi hipoa omaa elämääni, mutta painopisteet ovat muualla. Naisen elämänkaari, luonto ja eläimet ovat aiheita, joista en koskaan pääse irti.

TS/Markku Ojala<br />Eija Wager asuin kymmenen vuotta yksin syrjäisessä alppikylässä. Suomeen palattuaan hän on päättänyt ryhtyä sosiaaliseksi eläimeksi.
TS/Markku Ojala
Eija Wager asuin kymmenen vuotta yksin syrjäisessä alppikylässä. Suomeen palattuaan hän on päättänyt ryhtyä sosiaaliseksi eläimeksi.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.