Esko Salmisen valloittava Turku-retki

TS/Jane Iltanen<br />Näyttelijä Esko Salmisen (oik.) vierailu Linnateatterin Omana itsenä -keskustelusarjassa veti keskiviikkoiltana salin täyteen väkeä. Haastattelijana toimi Juha-Pekka Mikkola.
TS/Jane Iltanen
Näyttelijä Esko Salmisen (oik.) vierailu Linnateatterin Omana itsenä -keskustelusarjassa veti keskiviikkoiltana salin täyteen väkeä. Haastattelijana toimi Juha-Pekka Mikkola.

IRMELI HAAPANEN

- Fantastinen, uraauurtava ja mullistava esitys, ja että se tehtiin vielä Kansallisteatterissa. Oli aivan selvää, että huusin bravota esityksen nähtyäni.

Tällaista ylistystä jakaa nuoremmalle teatterintekijäpolvelle kaikkien aikojen suosituimpiin näyttelijöihin kuuluva Esko Salminen . Puheenaiheena on kauden tapaus, Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas , jossa Turun murretta puhuvana Hietasena nähdään Esko Salmisen poika, Kristo Salminen .

- Esitys on tehty nuoren miehen intohimolla, ja nähtävänä on imponoivaa, hurjaa teatteria, Esko Salminen jatkaa.

Uuden sukupolven Tuntematon sotilas oli yksi niistä aiheista, joista Esko Salminen puhui tiistai-iltana Linnateatterin Omana itsenä -keskustelusarjassa Turussa. Salminen houkutteli paikalle tuvan täyden, noin 220 kuulijaa.

Näyttelijä Juha-Pekka Mikkolan luotsaama, yli kaksituntinen keskustelu virtasi leppoisana, ja Salminen valloitti yleisön omalla persoonallaan. Tilaisuuden päättyessä turkulaisyleisö osoitti näyttelijämestarille suosiota seisaaltaan niin kuin lukemattomien esitysten jälkeen Turun kaupunginteatterissa 1970-luvulla.

Anekdootteja joka lähtöön

Kun Mikkola aloitti tilaisuuden pahoittelemalla kevätflunssan käheyttämää ääntään, Salminen otti luontevasti tilanteen haltuunsa.

- Tulee mieleen tapaus Seitsemän veljeksen ajoilta, kun oma ääneni oli kerran huonossa kunnossa. Pyysin näyttämömestaria laittamaan minulle konjakkitotin, että olisi edes mukavampi näytellä, Salminen aloittaa lupsakasti.

Hän jatkaa esittämällä, kuinka Juhanin seuraavan repliikin ensimmäinen sana helähtää kirkkaasti mutta loppulauseen aikana ääni muuttuu taas pelkäksi kärinäksi.

- Muista veljeksistä ei sen jälkeen näkynyt mitään, kun kaikki olivat pudonneet maahan nauramaan, Salminen kertoo ja yleisö on myyty heti alkumetreillä.

Kaikki tietävät luonnollisesti, mistä Seitsemästä veljeksestä on kysymys: Kalle Holmbergin ohjaamasta versiosta, joka pyöri Turun kaupunginteatterissa kolme vuotta.

- Teatterinjohto sen kateuksissaan lopetti, Salminen heittää hymyillen.

Rentoutumaan Turkuun

Turussa kun ollaan, täkäläiset muistot ovat vahvasti pinnalla. Vaikka Salmisen Turun kaudesta on vierähtänyt jo yli 30 vuotta, hän ei ole jättänyt kaupunkia.

- Joka kesä tulemme vaimoni Ainon ( Seppo ) kanssa tänne rentoutumaan mökiltämme Iniöstä, Salminen paljastaa.

Turulla oli keskeinen rooli Salmisen ura n lentoonlähdössä. Hän tuli nuorena teatterikoululaisena Samppalinnan kesäteatteriin näyttelemään Kullervoa.

- Isäni Unto Salminen varoitti, ettei minun pitäisi ottaa tehtävää, koska Kullervo on vahvojen näyttelijöiden rooli. Harjoituksissa ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Muistan, miten kerrankin itkin kalliota vasten. Veikko Sinisalo , joka oli Kullervossa mukana, sattui näkemään tapauksen ja sanoi minulle myöhemmin: "Jos mä olisin nainen, mä olisin rakastunut sinuun", Salminen naurattaa yleisöä matkimalla Sinisalon äänenpainoja.

Kullervoa tuli katsomaan myös Kansallisteatterin ohjaaja Vilho Siivola , joka näkemänsä perusteella pyysi Salmista Kansallisteatteriin Nummisuutareiden Eskoksi.

- Siitä tuli hieno menestys, jonka perusteella minut hyväksyttiin näyttelijänä. Niin paljon tässäkin ammatissa on kiinni onnesta, Salminen miettii.

Raskas mutta hieno Vincent van Gogh

Salminen pestattiin teatterikoulusta ensiksi Kansallisteatteriin. Turkuun hän tuli vuonna 1971 teatterinjohtaja Ralf Långbackan ja ohjaaja Kalle Holmbergin kelkassa. Ja loppu onkin historiaa, kuten tavataan sanoa.

Turun kausi on Salmisella kirkkaana mielessä, ja vuosikymmenten jälkeenkin hän riemastutti Linnateatterin yleisöä esittämällä Juhanin legendaarisen Turku-retki-monologin.

Toisenlaisiin tunnelmiin johdattivat valokuvat ja ääninäyte monien sydämiin jäljen jättäneestä näytelmästä Van Gogh ja postinkantaja. Otteen jälkeen Salminen kuivailee silmänurkkiaan.

- Van Goghin rooli on ollut minulle kaikkein raskain. Kuten tiedetään vein sen liian pitkälle, ja seurauksena oli mielenterveysongelmia. Tästä huolimatta oli hienoa saada tehdä se rooli, Salminen totesi.

Elämä koskettaa jokaista

Tilaisuudessa nauretaan paljon, mutta tummemmat sävyt ovat läsnä, kun Salminen kertoo, miten suru äidin varhaisesta kuolemasta pojan ollessa vasta 10-vuotias on kulkenut mukana.

Salminen kuvaa surua huudoksi, joka jäi hänen sisäänsä ja jota hän on työstänyt rooleissaan.

- En usko, että taiteilijalla pitää olla jokin trauma, mutta monella on. Sitä paitsi aina se trauma tulee, sillä elämä koskettaa meistä jokaista.

Vastanäyttelijä on nuotiotuli

Kertoessaan häneen vaikutuksen tehneistä näyttelijöistä Salminen kertoo jotain olennaista myös näyttelemisestä yleensä.

Uuno Laakso oli huikea. Hän näytteli hauskuuden kipeän läpi, ja niinhän sitä sanotaan, että kaikki suuret koomikot ovat traagisia, Salminen sanoo ja siteeraa Laaksoa: "Teatteri ei ole konstikkuutta" ja "Nerouden kentällä ei ole tungosta".

Vaikutuksen tekivät myös Tauno Palo , Joel Rinne , Pentti Siimes ja Jussi Jurkka .

- Jurkassa oli ikuista narria, joka kulkee vuosisatojen läpi, Salminen kuvailee.

Teatteria Salminen vertaa joukkuepeliin.

- Jos kaveri ei syötä, et sinäkään mitään pysty tekemään. Mitä parempi vastanäyttelijä on, sitä parempi itsekin olet. Vastanäyttelijä antaa myös energiaa. Hän on kuin nuotiotuli, jonka ääressä voi eräretkellä lämmitellä.

Tällä hetkellä Salminen viettää eläkepäiviä, mikä ei tarkoita, että hän olisi luopunut näyttelemisestä.

- Viimeiseen asti painetaan, ei sitä kotiinkaan voi jäädä, hän perustelee.

Viime vuoden keväällä vauhti hidastui hetkeksi, kun Salmisella todettiin kaulavaltimon tukos. Teatteri Jurkkaan tulossa ollut ensi-ilta Kettu ja Jänis -näytelmästä jouduttiin lykkäämään ja Kansallisteatterin Pukijan esityksiä perumaan.

- Leikkauksen jälkeen vei seitsemän kuukautta, ennen kuin olin taas kunnossa. Opettelin muun muassa puhumaan uudelleen, Salminen kertoo.

Omana itsenä -keskustelusarja käynnistyi Linnateatterissa maaliskuussa Kalle Holmbergin haastattelulla. Sarja jatkuu syksyllä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.