MATTI LEHTONEN
Säveltäjä Pertti Jalava esittelee Turku Jazzin avajaiskonsertissa torstaina hiukan omalaatuisia hybridisävellyksiä - niiden esityskokoonpanoon näet kuuluu jazzkvintetin lisäksi sekakuoro.
- Näitä biisejä on kaksi. Kujakissan kolme viimeistä henkeä on vanha kappale, johon olen alun alkaenkin miettinyt tarinan juuri siitä, mitä otsikko sanoo. Tätä produktiota varten kirjoitin nyt sen sanoiksi, ilman mitään kummempaa runollista kunnianhimoa, Jalava kertoo.
Toinen laulu onkin sitten säveltäjän kertoman mukaan mittasuhteiltaan ihan toista luokkaa. Mene rannalle -kappaleen teksti on nimittäin poimittu professori Esko Valtaojan kirjasta Kotona maailmankaikkeudessa.
- Tykkäsin kirjasta kovin, ja kun yksi pieni tekstinpätkä siinä oli mielestäni silkkaa runoutta, totesin, että sen voi mainiosti säveltää. Se on suuri teksti, suuri aihe, maallikolle hyvin tajuttavasti kerrottu juttu, joka pohtii oman aurinkokuntamme mittasuhteita ja edelleen koko maailmankaikkeuden valtavuutta.
Jalava kertoo Valtaojan kirjoituksen sisältävän myös pohdiskelua siitä, miten voisi olla mahdollista, että universumin käsittämättömien mittasuhteiden sisällä meidän planeettamme olisi ainoa, jonka pinnalla on elämää.
- Päätin kuitenkin jättää kaiken sellaisen spekulaation kuulijan tehtäväksi.
Rytmi tärkeässä asemassa
Kaikki Jalavan Turku Jazz -konsertin teokset ovat pitkälle sävellettyjä, ja improvisatorisilla osuuksilla on niissä tarkoin osoitetut paikkansa.
- Säestävä bändi voi hiukan varioida osuuksissaan, etenkin komppi-instrumentit, mutta laulajat eivät improvisoi lainkaan. Varmaan se olisikin heille vieras alue.
-Ehkei tämä ole puritaanin mielestä jazzia ollenkaan, mutten sanoisi sitä kamarimusiikiksikaan ainakaan sellaisessa mielessä, miten tuo sana tavallisesti ymmärretään. Vertailukohta voisi olla vaikkapa Gentle Giant -progebändi, joka oli hyvin lähellä taidemusiikin ympyröitä. Rytmi on musiikissani tärkeässä asemassa, Jalava luonnehtii.
Hän pohtii myös taide- ja rytmimusiikin välillä viime vuosina kiihkeänä vellonutta keskustelua, eikä ymmärrä mihin muurien pystytystä ja rintamalinjojen vetoa tarvitaan.
- Esimerkiksi Esa-Pekka Salonen totesi pari vuotta sitten Suomessa vieraillessaan huomanneensa vasta Amerikassa, ettei Sibelius-Akatemian sävellysluokan jakama totuus musiikista suinkaan ole ainoa lajiaan.
- Tuon havainnon jälkeen Salonen onkin kirjoittanut mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempaa ja kuunneltavampaa musiikkia kuin ennen, Jalava miettii.
Paluu rumpujakkaralle vuosien jälkeen
Peppe Jalava Band esittää avajaiskonsertissa lisäksi neljä biisiä ilman kuoroa, kaikki Jalavan vanhempaa tuotantoa. Illan erikoisuutena säveltäjä nähdään ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen rumpusetin takana.
- Luovuin rummuista, koska en ollut löytää kosketinsoittajaa yhtyeeseeni, ja päätin itse ryhtyä siihen. Sittemmin mulla oli oikein hyviä rumpaleita, eikä tullut mieleenikään palata rumpujakkaralle, kertoo Jalava, joka on viimeksi soittanut kokonaisen keikan rumpalina 27 vuotta sitten.
Paluu setin ääreen syntyi sisäisestä tarpeesta. Jalavalla on parikymmentä rumpuoppilasta, ja jossain vaiheessa hän totesi olevan aika lailla luontevaa ja tärkeää, että opettaja itsekin soittaa.
- Rumpalina haluan soittaa erilaisia tahtilajeja. Niinpä kuultavaksi saadaan 4/4-biisien lisäksi vähän koukeroisempaa, esimerkiksi 5/4, 7/8 ja 13/8...
Peppe Jalava Band ja Saattajat-lauluyhtye esiintyvät Turku Jazzin avajaiskonsertissa, joka alkaa Marina Palacessa torstaina 13.3. klo 19.
