Kulttuuri

Moraaliton teko on moraaliton taiteessakin

TS/<br />Kuvataitelija Jari Julan mielestä moraalisiinkaan päämääriin ei saa pyrkiä moraalittomin keinoin.
TS/
Kuvataitelija Jari Julan mielestä moraalisiinkaan päämääriin ei saa pyrkiä moraalittomin keinoin.

TUOMO KARHU

Teoksen Taiteen etiikka (Areopagus 2007) toimittanut kuvataiteilija Jari Jula ei innostu keskusteluun Ulla Karttusen tapauksesta, koska ei ole nähnyt kohuttua näyttelyä. Sen verran Jula asiaa sivuaa, että hieman ihmettelee, kuinka asiaan perehtynyt, kokenut tutkija ja taiteilija toimii niin neitsytmäisesti oman taiteensa kohdalla.

Yleisemmällä tasolla hän pahoittelee, että taiteen eettisyyttä havahdutaan pohtimaan yleensä vasta kun taide näyttäytyy kielteisessä valossa.

- Soisin, että aiheesta keskusteltaisiin muulloinkin kuin ihmisten närkästyttyä. Näitä närkästymisiähän kyllä riittää. Esimerkiksi viime keväänä Mimosa Palen 2,5-metrinen häpyveistos Mobile Female Monument herätti kovastikin keskustelua, Jula sanoo.

Hän korostaa, että useimmiten - kuten Teemu Mäen kissantappovideona tunnetun teoksen Sex and Death (1988) kohdallakin - närkästys johtuu käytettyjen keinojen moraalittomuudesta eikä taiteen tai teosten moraalista.

- Useinhan taiteilijan moraaliset päämäärät ovat ihan arvostettavat, mutta taiteilija vain käyttää keinoja, jotka tuntuvat moraalittomilta. Tai eivät pelkästään tunnu, vaan ovat, koska taide ei missään nimessä ole muusta elämästä irrallinen alue, jossa moraalittomat teot muuttuvat moraalisesti hyväksyttäviksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Moraaliton teko on moraaliton taiteen foorumillakin.

Teon ja teoksen raja ylittyy

Äkkiseltään taideteoksen ja siihen johtaneiden tekojen erottaminen on helppoa. Esimerkiksi performanssitaiteen kohdalla raja saattaa kuitenkin joskus hämärtyä.

- On mielenkiintoinen kysymys, pitäisikö performanssin aikaisiin tekoihin soveltaa maltillisempaa moraalia kuin muihin tekoihin. Yhtäältä moraalittomuuksien käsittelemisen teoksissa pitää sananvapauden nimissä olla mahdollista, mutta kun teoksen materiaalina ovat teot, saattaa moraalittomuuksien käsitteleminen luisua moraalittomuuksien tekemisen puolelle. Moraalittomuuksia ei voi käsitellä tekemällä moraalittomuuksia, Jula pohtii.

- Taiteen tulisi tapahtua vertauskuvallisen alueella, moraalittomuuksia käsiteltäessä ei ole tarpeen tehdä moraalittomia tekoja. Mutta esimerkiksi performanssitaiteen kohdalla raja voi ylittyä.

Esimerkkinä Jula mainitsee Chris Burdenin ehkä tunnetuimman teoksen Shoot (1971), jossa taiteilija saapuu kahden ystävänsä kanssa tyhjään galleriaan ja toisen ystävistä kuvatessa toinen ampuu Burdenia pistoolilla käteen.

- Esityksessään Doorway To Heaven (1973) Burden puolestaan asettuu työhuoneensa oviaukkoon ja työntää satunnaisten ohikulkijoiden nähden kaksi sähköjohtoa rintaansa vasten. Sähkö kärventää Burdenin rinnan, mutta taiteilija ei kuole.

Pyhittääkö päämäärä teon?

Katsojallakin on totta kai vastuunsa: jos hän tietää jonkin näyttelyn närkästyttävän itseään, hänen ei pidä mennä provosoitumaan. Burdenin performansseihin katsoja ei kuitenkaan voinut valmistautua mitenkään.

- Siksi Burdenin teokset ovatkin moraalittomia. Burden ei voi vedota siihen, että katsoja olisi voinut jättää tulematta, koska äärimmäisen väkivaltaiset tapahtumat lyödään eteen varoittamatta.

Myös Teemu Mäen Sex and Deathissa moraalinen kynnys ylittyy Julan mielestä selvästi.

- Kyse on ilman muuta moraalittomasta teosta. Miksi teko pitää tehdä oikeasti? Tekoahan ei voi täysin erottaa teon päämäärästä, mutta Mäen ja Burdenin tapauksissa tehdään ihan selvästi eettisesti väärin, Jula näkee.

Hän sanoo miettineensä, onko tosi-tv perua Burdenin kaltaisten taiteilijoiden 1970-luvun performansseista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Molemmissahan selvästi haetaan eroa perinteiseen esittävään taiteeseen ja pyritään pääsemään esittämisen taakasta tapahtumisen tilaan. Olemisen tapoihin viittaamisen sijaan ollaan, teot tehdään oikeasti.

Etiikan ja estetiikan monimutkainen suhde

Taiteen etiikan ja estetiikan välistä suhdetta on pohdittu luultavasti niin pitkään kuin taidetta on tehty. Viime vuosikymmenten vallitsevat näkemykset voidaan jakaa karkeasti kahteen: instrumentalististen näkemysten mukaan taiteen arvo perustuu moraalisiin, poliittisiin tai tiedollisiin arvoihin, autonomististen näkemysten mukaan taiteen ulkopuoliset arvot eivät vaikuta taiteen arvoon, kauneus ja moraalinen hyvyys ovat täysin toisistaan erillisiä arvomaailmoja.

- Kysymys kuuluukin, onko etiikka taiteen esteettisen arvottamisen osa. Voivat taiteelliset arvot olla esimerkiksi sellaisia, että eettinen näkökulma vaikuttaa esteettiseen arvioon teoksesta?

- Itse näkisin, että esimerkiksi Burdenin ja Mäen tapauksissa tekojen moraalittomuus vaikuttaa teosten katsomiskokemukseen, teosten vastaanottamiseen. Tekojen moraalittomuus salpaa katsojan kyvyn tavoittaa taideteos. Moraalittomuus loukkaa niin paljon, että katsoja ei edes pääse taiteen esteettisten arvojen äärelle.

Ehkä juuri niin kävi sillekin Ulla Karttusen näyttelyn avajaisvieraalle, joka teki tutkintapyynnön Neitsythuorakirkosta .

Lue myös nämä yhteistyö­kumppanimme artikkelit