Kalle Holmberg palasi muistojen Turkuun

TS/Riitta Salmi<br />Kalle Holmberg (vas.) ja Juha-Pekka Mikkola keskustelivat tiistaina paljosta muustakin kuin Turun kaupunginteatterin ns. kotkien kaudesta.
TS/Riitta Salmi
Kalle Holmberg (vas.) ja Juha-Pekka Mikkola keskustelivat tiistaina paljosta muustakin kuin Turun kaupunginteatterin ns. kotkien kaudesta.

ERKKI KANERVA

Vanhan sotaratsun sanotaan korskahtavan, kun se tuntee sieraimissaan ruudin hajun ja sodan jylinän vaikka kaukaisena kumuna. Eläkepäivät eivät hevosta tuolloin enää kiinnosta. Samaa tunnelmaa henki Kalle Holmbergin tiistainen paluu estradille Turussa, kun hän avasi avasi Linnateatterin uuden Omana itsenä -keskusteluiltojen sarjan.

Ohjaaja ja teatterineuvos Holmbergin edellisestä esiintymisestä näyttämön lavalla Turussa on kulunut 31 vuotta. Mutta aivan samoin kuin tuolloin, Holmberg otti yleisönsä. Kuin vanhan tottumuksen voimasta turkulaisyleisö palkitsi esityksen tälläkin kertaa väliaplodein. Väitetystä länsisuomalaisesta nihkeydestä ei ollut tietoakaan, kuten ei ollut Kotkien kaudella Turun kaupunginteatterin katsomoissakaan.

Omana itsenä -ilta oli rakennettu Holmbergin oman karisman varaan. Illan juontajan Juha-Pekka Mikkolan haastatteluosuudet tarjosivat sen verran vinkkejä, että improvisoinnille jäi kylliksi tilaa. Vibrafonisti Severi Pyysalon ja basisti Timo Hirvosen musisointi antoi keskustelijoille sopivasti hengähdystaukoja.

Hevosista ideointia joukkokohtauksiin

Näyttämöllä Holmberg on kuin kotonaan, välitön ja aito. Mikkolan tehtävä oli rytmittää kokonaisuutta. Niinpä keskustelun tai tarkemmin sanottuna ohjaajan muisteloiden kulku noudatteli aikajanaa. Nostalgisuudesta huolimatta tai sen ansiosta yleisön mielenkiinto pysyi herpaantumattomana tiukkojen leikkausten ja mieliin jäävien anekdoottien ansiosta.

Holmbergin koko tuotannon peruskivistön ovat tarjonneet luomisprosessin tinkimättömyys, improvisaatio, fyysisyys ja näyttelijöiden sisääntulot. Myös elokuvalla ja sen ilmaisuvoimalla on ollut Holmbergille suuri merkitys, vaikka hän itse ei ole montakaan elokuvaa valkokankaalle saattanut.

Esitysten joukkokohtaukset ovat olleet monien ohjausten holmbergiläinen tavaramerkki. Niinpä ei ole yllättävää, että Kallen analogia lapsena nähdystä kesäisestä hevosten uitosta saareen kertoo paljon ohjausten ideoista. Kun saaressa sana "irti" tulee hevosille ymmärretyksi, motivaatio ja vapaus yhdistyvät raisuksi toiminnaksi.

Turun kausi muistoissa

Saadakseen täydellisen käsityksen Holmbergin sanomasta pitäisi tuntea suomalainen teatteri läpikotaisin. Nimet ja asiayhteydetkin saattavat olla vieraita, mutta jo pelkällä kiinnostuksella ja asianharrastuksella riviyleisöstäkin jokainen sai makupaloja vierailijan puhetulvasta.

Holmberg muisteli lämmöllä monia kirjailijoita - eritoten Aleksis Kiveä ja tämän menestyksestään maksamaa hintaa - mutta myös Veijo Merta , Joel Lehtosta , Edgar Allan Poea , Matti Rossia ja William Shakespearea .

Totta kai Turussa on tärkeä myös analysoida vuosien 1971-77 tapahtumia. Kiistoja käytiin läpi, mutta keskustelijasta näkyi myös iän mukanaan tuoma kuulakkuus. Enää eivät teatterilautakunnan sensuroinnit ole niin merkityksellisiä kuin ne työt, mitä lautakunnasta huolimatta saatiin aikaan.

Näyttämöltä kuultiin tunnustus, joka liikautti nostalgian kantoaaltoon vaipuneen yleisön lisäksi myös sanojansa:

- Turun aika on yksi rakkaimpia muistojani.

Smeds näyttää tien

Vanhan sotaratsun korskunnan tuo tähän päivään erityisesti kokemus Kristian Smedsin Kansallisteatteriin toteuttamasta Tuntemattomasta sotilaasta . Äänen kautta produktiossa mukana olleena Holmberg on innoissaan siitä tavasta, jolla Smeds asetti ehtonsa ja ajoi ideansa läpi. Se poikkeaa valtavasti siitä, mihin yleisesti valtavirrassa on totuttu. Satsaus kannatti.

Mutta muutoin laitosten suurten näyttämöiden esitykset ovat liian usein etukäteen kytketty viihteeseen. Tähän Holmberg kertoo kyllästyneensä. Kun kaavaa Smedsin tavoin rikotaan, ja se on mahdollista tehdä näin analyyttisesti ja onnistuneesti, Holmberg vihjaa olevansa ehkä valmis vielä uusiin tekoihin näyttämötaiteessa.

Linnateatterin onnistunut keskusteluavaus Omana itsenä luo täkyjä moneen suuntaan. Toivottavasti seuraavilla kerroilla aika riittää yleisökeskusteluunkin.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.