Joe Speedboat - totta ja tarua

TS/Compic/Markku Ojala<br />Tommy Wieringa tutki jo nuorena päiväkirjoissaan kirjoittamisen ja fiktion mahdollisuuksia. - Kun alkaa valehdella, alkaa tehdä fiktiota, hän määrittelee.
TS/Compic/Markku Ojala
Tommy Wieringa tutki jo nuorena päiväkirjoissaan kirjoittamisen ja fiktion mahdollisuuksia. - Kun alkaa valehdella, alkaa tehdä fiktiota, hän määrittelee.

TUOMO KARHU

Hollantilaisen Tommy Wieringan , 40, kansainvälinen läpimurtoteos Joe Speedboat (Avain) voi muodostua hitiksi myös Suomessa. Sen verran hulvattomasti romaanin pyörätuoliin sidottu kertoja kuvaa kaveripiiriä, jonka keskushahmo on Joe Speedboatiksi itseään kutsuva, rajattoman kekseliäs poika.

Kekseliäs on Wieringakin. Hän kiittää mielikuvituksestaan lapsuuttaan, jonka vietti isossa talossa maalla kahden isänsä kanssa - sikäli kuin kovaksi tarinaniskijäksi osoittautuvaan sanaseppoon on luottamista.

- Matkustin kouluun joka päivä puolitoista tuntia molempiin suuntiin. Kun vielä vietin viikonloput kaksin isäni kanssa, minulla oli paljon aikaa ajatella. Siksi aloin pitää päiväkirjaa. Kuin tyttö. Minulla oli hyvin tyttömäinen lapsuus. Olin tyttö aina seitsemäntoistavuotiaaksi, Wieringa nauraa ja jatkaa hiukan vakavammin: - Päiväkirjoja kirjoittamalla tutkin kirjoittamisen ja fiktion mahdollisuuksia. Kun alkaa valehdella, alkaa tehdä fiktiota.

Fakta ja fiktio sekoittuvat

Fiktio koukutti Wieringan siinä määrin, että ruvettuaan myöhemmin opiskelemaan historiaa ja journalismia, tosiasioissa pitäytyminen tuntui hänestä todella vaikealta.

- Onneksi ollessani jo valmistumassa sain ensimmäisen romaanini julki. Sen jälkeen olenkin liukunut yhä kauemmas faktoista ja yhä syvemmälle fiktioon.

Faktan ja fiktion erottaminen ei tosin aina ole helppoa.

- Opiskeluaikoinani eräs ystäväni kertoi tutustaan, joka oli 15-vuotiaana päättänyt muuttaa nimensä Joe Speedboatiksi. Se kuulosti kiehtovalta, mutta unohdin asian pariksikymmeneksi vuodeksi. Ruvetessani miettimään aihetta neljänteen romaaniini nimi pulpahti uudestaan mieleeni. Rupesin miettimään, mitä voisi tapahtua sen nimiselle ihmiselle.

Ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan romaaniaan Wieringa tarkisti internetistä, löytyisikö sieltä mitään todellisesta Joe Speedboatista.

- En saanut yhtään osumaa, joten ajattelin olevani vapaa käyttämään nimeä. Romaanin ilmestyttyä ja ruvettuani antamaan haastatteluja Joe Speedboat kuitenkin ilmoitti olemassaolostaan. Kävi ilmi, että hän edelleen kutsuu itseään Joe Speedboatiksi.

Sittemmin Wieringa jopa tapasi Speedboatin.

- Sitä ennen olin soittanut hänelle kysyäkseni, kuinka vihainen hän on minulle. Kun hän ei ollut moksiskaan, olin todella helpottunut.

- Tuntui todella oudolta soittaa oman romaanin päähenkilölle. Siinä fakta ja fiktio kietoutuivat kyllä aivan äärimmäisellä tavalla.

Hauskasti kerrottu vakava tarina

Joe Speedboat onnistuu olemaan hauska romaani, vaikka sekä kertojan että Speedboatin elämäntarinat ovat pohjimmiltaan hyvinkin traagisia.

-  Kun kertojana on pyörätuoliin sidottu poika, olisi ollut helppo kirjoittaa synkästi. Ilman kevyttä, itseironista kertojanasennetta romaanista olisi kuitenkin tullut täysin lukukelvoton. Oli ehdottoman tärkeää, että kertoja pystyisi nauramaan tilanteelleen.

- Humoristisen kohtauksen kirjoittaminen on ylipäänsäkin kirjailijan suurimpia haasteita. On helpompaa saada ihminen itkemään kuin nauramaan.

Joe Speedboatista ollaan totta kai tekemässä myös elokuvaa. Ehkä.

- Minulla on totta puhuen suuria ongelmia elokuvan tekijän kanssa, koska mielestäni käsikirjoitus ei ole hyvä. Tapaamme nykyisin vain lakituvassa.

Tommy Wieringa romaaninsa Joe Speedboat julkistustilaisuudessa Tampereen Henki ja elämä -kirjafestivaalin Tähtien salissa sunnuntaina 17.2. klo 12.45-13.30.