Pertti Jalava: In the Wind. Teoksia jousiorkesterille ja solisteille. Tuomas Turriago, piano; Ilari Lehtinen, huilu; Tampere Raw, joht. Ari Angervo. Alba 2007.
Jazzmuusikkona uransa aloittanut Pertti Jalava on varsin luontevasti löytänyt myös ns. taidemusiikin keinovarat ja kykenee hyödyntämään niitä idiomaattisesti, omaperäisesti ja mielikuvituksekkaasti.
Alban levylle In the Wind on koottu Jalavan teoksia vuosilta 1999-2003 jousiorkesterille, jonka solisteina kuullaan huilua ja pianoa. Nimiteoksen Tuulessa lisäksi mukana ovat konsertto pianolle, huilulle ja jousiorkesterille sekä kaksi fantasiaa jousiorkesterille, Kuin Huokaus ja Pinta .
Jalavaa voisi ennen kaikkea luonnehtia lyyrikoksi. Hän rakentaa musiikillisia jännitteitä ennen kaikkea erilaisten tekstuurityyppien vuorottelulla, mutta karttaa kovin dramaattisia vastakkainasetteluita. Musiikissa on aistivinaan vaikutteita paitsi jazzista myös elokuvamusiikista. Teokset tuntuvat herättävän vahvasti visuaalisia mielleyhtymiä.
Kontrasteina rytmiset elementit
Konsertto pianolle, huilulle ja jousiorkesterille ei tarjoa juurikaan taiturillista soitettavaa solisteille, joiden osuus jää fragmentaariseksi, lähinnä väriä tuovaksi elementiksi. Laveimmillaan solistien roolit ovat energisesti eteenpäin ponnistavassa finaalissa. Teoksen kokonaisratkaisu on kuitenkin jännittävä ja kaikin puolin onnistunut.
Kuin huokaus operoi hyvin pidättyvillä, tarkoin punnituilla keinovaroilla, kykenee silti nostattamaan ikäänkuin pienen myrskyn vesilasissa. Staattiset melodiahahmot törmäävät kulmikkaisiin rytmielementteihin, mitä voi tämän levyn perusteella pitää jonkinlaisena Jalavan tavaramerkkinä.
Pinta on hyvin viehättävä, vanhakantaisella tavalla hiukan esimerkiksi Klamiin päin kallellaan oleva eleginen kappale. Sille ovat leimallisia pitkäjänteiset melodiakaaret, joita tuovat useassa kohdin esiin orkesterista esiin nostetut soolostemmat. Melodioita tukevat säestysostinatot, ja melodista kerrontaa lohkovat aksentoidut rytmiset elementit.
Jousiorkesterille ja huilulle kirjoitettu nimikappale on edustaa rakenteeltaan jännittävästi vinoutunutta "julkilausuma ja kommentti" -ratkaisua. Andante sostenuto on luonteeltaan hieman raskasmielinen ja syvämietteinen, mutta Allegro giocoso etenee päätökseen riuskasti, taakse vilkuilematta.
MATTI LEHTONEN
