Ranttilan shamanistinen
ekspressionismi syntyy pimeässä

TS/Riitta Salmi<br />Inarilaisesta Merja Aletta Ranttilasta jää parhaiten mieleen rehevä nauru. Saamelaistaiteilija on käsitellyt omaa tuskaansa taiteen avulla niin kauan, että aluksi kuvastoa hallinneet pirut ovat vähitellen jääneet pois.
TS/Riitta Salmi
Inarilaisesta Merja Aletta Ranttilasta jää parhaiten mieleen rehevä nauru. Saamelaistaiteilija on käsitellyt omaa tuskaansa taiteen avulla niin kauan, että aluksi kuvastoa hallinneet pirut ovat vähitellen jääneet pois.

JUTTA HÖGMANDER

Saamelaistaiteilija Merja Aletta Ranttila ei pelkää pimeää. Inarissa asuvan ei tosin kannatakaan; kaamosaikana kun valonpilkahduksesta voi vain haaveilla.

- Pimeä aika on ihanaa työskentelyaikaa. Melkein masennun, kun valo tulee. Toisaalta teen sekä pimeää, että valoisaa. Esimerkiksi lastenkirjoja on hyvä tehdä valoisalla, Ranttila pohtii.

Kuvataide syntyy pimeään vuodenaikaan ja silloinkin useimmiten yöllä.

Vuodenaikojen ja pimeän sekä valon vaihtelu on Ranttilalle elinehto. Taidetta ei syntynyt lainkaan, kun hän eksyi vuoden ajaksi etelämpään asumaan. Veri veti pian takaisin Lappiin.

Ranttilan shamanistiseksi ekspressionismiksikin luonnehditussa taiteessa matka vie tuskasta valoon . Taiteilija itse analysoi päässeensä vuosien varrella eroon piruista; alkuvuosina teoksissa ei muuta ollutkaan.

- Työstän koko ajan omaa elämääni tehdessäni vedoksia. Tekeminen on sellaista terapiaa, hoidan itseäni samalla, Ranttila sanoo.

Kohua 1990-luvun alussa aiheuttaneessa Herra armahda meitä! -sarjassa pirun hahmon saa lapsuudesta tuttu lestadiolaisuus. Ranttila uskaltautui pohtimaan sarjassa muun muassa sitä onko ihminen paha jo syntyessään.

- Tuska on istutettu minuun pienestä pitäen. Jos vaikka kiroilet, sanotaan, että se on syntiä. Kirosanojahan tulee sen jälkeen mieleen koko ajan, aina vain enemmän, hän kauhistelee.

Ranttila tunnustaa olleensa henkisesti kovilla, kun häntä syytettiin sarjan takia saatananpalvonnasta ja kuvailtiin ylipapittareksi. Vapauden ja itsensä ilmaisemisen edestä on kestettävä kolhujakin.

Saamelaisuuden monet kasvot

Omia pirujaan Ranttilan elämään on langettanut saamelaisuus.

Elämän nöyryyttävimpänä kokemuksena mieleen ovat jääneet saamelaistutkimukset, joihin Ranttila osallistui 7- ja 13-vuotiaana.

- Siellä marssittiin alasti jonossa mittailtavaksi. Tulee ihan juutalaiset mieleen.

Kokemus välittyy 1900-luvun alussa otetuissa valokuvissa, joihin Ranttila on istuttanut omat ja veljensä kasvot. Alastomien hahmojen avulla on esitelty sitä miltä saamelainen näyttää. Ranttila nostaa mustavalkokuvien viereen muovipakkauksissa olevat riemunkirjavat nuket, jotka on puettu värikkäisiin lapinpukuihin.

- Katso mitä saamelaisuus on tätä nykyä. Näitä on kauppojen hyllyt pullollaan.

Hän kertoo ärsyyntyneensä esimerkiksi siitä, että missikisoissa kilpailijat oli puettu lapinpukuihin.

- Päässä oli miesten lakki ja päällä naisten puku. Eivätkä ne olleet edes aitoja, Ranttila puuskahtaa.

Saamelaisuuden keskellä eläneen ja sen takia kärsineen mielestä saamelaisuudesta on tullut hyväksyttyä, koska eksoottisuuden on tajuttu vetoavan. Ranttila myöntää käyttävänsä toki itsekin hyväksi saamelaisuutta. Hän vetää esiin "lällynlällyn turistitavaraksi" kutsumiaan hempeänsävyisiä kortteja saamelaistyttöineen ja -poikineen.

- Näiden avulla pystyy rahoittamaan muuta työskentelyä.

Kulttuuri talteen

Ranttila on edistänyt saamelaiskulttuuria kuvataiteen ohella kirjoittamalla ja kuvittamalla saamenkielisiä Ánde -lastenkirjoja. Hän on taiteillut kuvat myös moniin saamenkielisiin oppikirjoihin, muun muassa aapiseen.

Suunnitelmissa on kirjan tekeminen saamelaisista satuolennoista.

- Vielä saisi isältä tietoa, äidin suhteen tilaisuus meni jo. Alkaa se sukupolvi hävitä, jolla on tarinat hallussa.

Ranttilan näyttely avattiin eilen Paraisilla saamelaisten kansallispäivän kunniaksi. Kaupungissa nostettiin salkoon ensimmäistä kertaa saamelaislippu, koska Ranttila lainasi viimevuotisista kokemuksistaan viisastuneena sellaisen Inarin kaupungilta.

- Olin viime vuonna saamelaisten kansallispäivänä Mikkelissä enkä olisi uskonut, ettei heillä ole lippua, kun päivä on kuitenkin virallinen liputuspäivä, Ranttila tunnustaa.

Paraisilla nautitaan helmikuussa myös saamelaiskulttuurin musikaalisesta annista, sillä kaupunkiin saapuu konsertoimaan moderni joikaaja Wimme Saari . Saari esiintyy Vanhalla kunnantuvalla 16. helmikuuta.

• Merja Aletta Ranttilan näyttely Paraisten Vanhalla kunnantuvalla 29. helmikuuta asti. Taiteilija itse paikalla vielä torstaina.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.