Eun-Ji Ha loistaa
Kansallisbaletin Ruususena

TS/Photo © Sakari Viika<br />Eun-Ji Ha ja Jaakko Eerola tanssivat Kansallisbaletin Prinsessa Ruususen pääparina.
TS/Photo © Sakari Viika
Eun-Ji Ha ja Jaakko Eerola tanssivat Kansallisbaletin Prinsessa Ruususen pääparina.

Suomen Kansallisbaletti: Prinsessa Ruusunen. Koreografia Javier Torres osittain Petipan mukaan, musiikki Pjotr Tshaikovski, musiikinjohto Eva Ollikainen, lavastus Minna Jauho, puvut Erika Turunen, valaistus Eric Loustau-Carrere, projisoinnit Timo Nyman, naamiointi Tuija Luukkainen. Ensi-ilta 26.1.

Pjotr TshaikovskinPrinsessa Ruusunen (1890) on klassisen baletin yksi ehdoton klassikkoteos, ja sen alkuperäisen koreografin Marius Petipan luomia variaatioita harjoittelevat balettikoululaiset ympäri maailmaa tänäkin päivänä.

Uudesta tulkinnasta vastaa Kansallisbaletista eläkkeelle jäävä tanssija Javier Torres , joka kunnioittaa klassikon perinteitä, muttei liikaa. Torresin versio vetoaa varmasti myös lapsikatsojiin, eikä pelkästään siksi, että esitys kestää kaksi ja puoli tuntia, vaan siksi, että siihen sisältyy yllättävää ja äkkiväärääkin huumoria.

Satuun olennaisesti kuuluvat haltijattaret eivät kaikki nimittäin ole eteerisiä ja tuonpuoleisia hahmoja. Volantesta ( Ophélie Rodighiero ) Torres on tehnyt likinäköisen naisen, joka saa lopussa rillit päähänsä. Grazia eli ilon haltijatar ( Anneke Lönnroth ) saa katsomon erityisen iloiseksi: hänestä on tehty suklaata rakastava pullukka, joka pehmustetuista michelin-reisistään huolimatta tanssii viehkeästi ja keveästi.

Vastaavilla pienillä humoristisilla yksityiskohdilla Torres tuo klassikkosatua maanpäällisempään suuntaan säilyttäen silti tarun satumaisuuden ja kauneuden. Torresin visiossa korostuvat yksilöllisiksi rakennetut roolihahmot, jotka saavat esityksen huikeasta visuaalisesta toteutuksesta hienot puitteet ympärilleen.

Puvut ja peruukit

Kokonaisuutena Kansallisbaletin Prinsessa Ruusunen hivelee silmiä ja myös korvia, sillä Eva Ollikaisen johtamana orkesteri saa baletin tutut sävelet soimaan mahtavina. Minna Jauhon lavastusta tehostaa Timo Nymanin projisoinnit, ja niiden yhteisvaikutuksesta esityksen prologi ja kolme näytöstä saavat sisältöjä ja tunnelmia vastaavat näkymät.

Erityisen vaikutuksen tekevät Erika Turusen upeat puvut sekä niiden värien ja materiaalien kirjo. Vaikkapa pahan haltijan apulaisten puvustaminen mahtavasiipisiksi lepakoiksi tai toisen näytöksen balettikuoron monikerroksisten hameiden aito ruusumaisuus korostavat hahmojen ominaisuuksia hienosti.

Koko kolmas näytös eli onnellinen häätilaisuus puolestaan on yhtä suurta syötävänmakeaa sokerileivosta ja marenkikuorutusta hempeine pastelliväreineen ja hersyvine helmoineen.

Naamioinnista vastaavan Tuija Luukkaisen työtä ensi-iltayleisö kiitti jopa väliaplodeilla, kun miestanssijoiden lauma puettuna uljailla kaurispäillä saapui näyttämölle. Luukkaisen peruukit ja kampaukset ovat mielikuvituksellisesti toteutettuja.

Upeat solistit

Torresille teoksessa on kyse pelon ja rakkauden kamppailusta, joka käydään Prinsessa Auroran sydämessä. Rakkautta edustava Syrene-haltijatar ( Mai Komori ) on eteeristä hyvyyttä edustava hahmo. Esityksen pahis, Carabosse, puolestaan edustaa pelkoa.

Carabosse saa moniulotteisen tulkinnan, sillä rooli jakaantuu feminiiniseen ( Minna Tervamäki ) ja maskuliiniseen ( Alberto Morino ) puoleen. Molemmat Carabosset tekevät antaumuksella hurjan tulkinnan pahasta hahmosta.

Esitys sisältää lukuisia hienosti tehtyjä solistisuorituksia, kuten Frans Valkaman Kultainen hirvi ja Anandah Konosen hiukan hassahtanut Babette. Kaiken tanssillisena kruununa on kuitenkin pääpari, Eun-Ji Han Aurora ja Jaakko Eerolan Prinssi Désiré, jotka saavat yleisöltä jo esityksen kuluessa bravo-huutoja.

Eun-Ji Han tanssi saa aikaan kylmiä väreitä. Teknisesti loisteliaana, ilmaisullisesti ja musikaalisesti erittäin herkkäpiirteisenä tanssijana Eun-Ji Ha tekee Aurorasta ei pelkästään nuoren naisen viehkeää muotokuvaa vaan myös tunteiltaan syvän hahmon.

Eun-Ji Han tulkinnallinen monipuolisuus säväyttää.

Eun-Ji Han ja Eerolan grand pas de deux on upeaa katsottavaa. Eerolan hypyt lentävät hienosti ja muutoinkin Eerola on todellinen uljas prinssi.

Lopun Codassa Eerola ei kuitenkaan ilmaannu näyttämölle, minkä syy selviää loppukiitoksissa, joihin Eerola saapuu oikeaa jalkaansa varoen.

Toivottavasti Eerolan loukkaantuminen ei estä roolin tanssimista, sillä olisi suuri menetys, jos tämän parin yhteistyöskentely katkeaisi.

KAISA KURIKKA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.