Soittajan
leipä on
palasina maailmalla

TS/Jori Liimatainen<br />Basisti Jukka Nurmi (vas.), rumpali Kari Tenkula ja kosketinsoittaja Tomi Kostian kasaavat Mistralin soittokamoja Auran nuortentalon lavalle illan keikkaa varten. Taustalla on meneillään tanssikurssi.
TS/Jori Liimatainen
Basisti Jukka Nurmi (vas.), rumpali Kari Tenkula ja kosketinsoittaja Tomi Kostian kasaavat Mistralin soittokamoja Auran nuortentalon lavalle illan keikkaa varten. Taustalla on meneillään tanssikurssi.

MATTI LEHTONEN

Porilainen Juha Haapio , 43, on soittanut kitaraa noin kymmenvuotiaasta saakka. Rämpyteltyään vuoden verran soitinta yksin hän pyrki Porin musiikkiopistoon, missä opettajaksi tuli pitkän linjan muusikko Seppo Tyni , joka nykyään työskentelee Porin Teatterin kapellimestarina.

Teini-iässä Juhaa ei tunnettu tanssimusiikin ystävänä, vaan hän oli kiivasluontoinen rock-, fuusio- ja progemusiikin ystävä, jonka kanssa ei hevin menty väittelemään, onko Boney M parempi kuin Queen.

Soitto- ja bändiharrastus jatkui läpi lukiovuosien, minkä jälkeen oli pakko kaavailla tulevaisuutta.

- Oli sellainen romanttinen ajatus, että olisi ns. kunnollinen työ, jonka rinnalla soittotouhu voisi jatkua. Insinöörin koulutus tuntui sopivalta ja luontevalta tuolloin, kertoo Haapio, joka opiskeli itsensä vahvavirtainsinööriksi Porin Tekulla.

Rockin soittaminen jäi sivummalle, kun samanaikaisesti oli mahdollisuus ansaita rahaa tanssikeikoista. Muutaman vuoden kuluttua tarjoutui tilaisuus päästä mukaan Lea Lavénin taustabändiksi perustettuun Mistraliin. Se merkitsi täysipäiväistä muusikkoutta.

Mistral on yksi vanhimmista

- Mistral on perustettu vuonna 1987, ja nykyisin perustajajäsenistä on mukana ainoastaan basisti Jukka Nurmi , Haapio kertoo.

Rumpuja yhtyeessä on soittanut lähes 20 vuotta Juhan lapsuudenkaveri Kari Tenkula ja Haapio itse liittyi remmiin vuonna 1991. Tuorein jäsen kokoonpanossa on kosketinsoittaja Tomi Kostian , joka korvasi edellisen keyboardistin kolmisen vuotta sitten.

- Mistral on yksi maamme vanhimmista suunnilleen samalla porukalla soittaneista tanssibändeistä - tietääkseni ainoastaan Markku Aron Diesel on vielä vanhempi, Haapio kertoo.

Kaikilla maamme säännöllisesti keikkailevista artisteista on oma taustayhtye, mutta markkinoilla on vain tusinan verran Mistralin kaltaisia vakiintuneita kokoonpanoja.

Mistral työskenteli Lavénin kanssa ensimmäiset viitisen vuotta. Janne Hurmeen taustalla yhtye soitti vuoteen 1999. Sen jälkeen se työskenteli lyhyen ajan Matin ja Tepon kanssa. Yhteistyö Anne Mattilan kanssa alkoi 2000-luvun alulla.

Mattilalla tiivis keikkatahti

- Mattila on vuosikaudet ollut yksi maamme suosituimmista laulajista. Hänen suosionsa perustuu moniin hyviin ominaisuuksiin, kauniiseen lauluääneen, välittömään ja iloiseen esiintymistapaan ja viehättävään ulkonäköön. Ihmiset kokevat hänet helpoksi lähestyä. Ja onhan hänen musiikkinsa tietysti yleisölle mieleen, Haapio miettii.

Ison laulajatähden bändissä soittaminen merkitsee tiivistä keikka-aikataulua ympäri vuoden. Mistral soittaa Mattilan kanssa keskimäärin 15 keikkaa kuukaudessa, sesonkiaikoina enemmän. Työympäristönä ovat maamme suuret tanssilavat ja -ravintolat, risteilylaivat ja ylimalkaan kaikki paikat, missä tansseja järjestetään.

Viikon kuluessa sunnuntai ja maanantai ovat tavallisesti vapaapäiviä, kun taas kiivainta keikkailuaikaa ovat keskiviikot ja viikonloput.

Soittajien palkka määräytyy solistin kysynnän ja lippujen standardihintojen mukaan. Haapion mielestä palkka ei läheskään vastaa työtunteja, mutta sillä pärjää kyllä.

- Mulla on työssä käyttämissäni soittokamoissa vajaat 5 000 euroa kiinni, mutta esimerkiksi kosketinsoittimet ovat kalliita, ja niihin uppoaa helposti kolminkertainenkin summa.

Haapiolle on vuosien mittaan kertynyt jopa 50 000 euron arvoinen arsenaali kitaroita, vahvistimia ja erilaista alan elektroniikkaa.

Työtä tanssilavalla - ja maantiellä

Haapio asuu Porissa, Tenkula ja Nurmi Raumalla sekä Kostian Nurmijärvellä. Jos keikkareissu suuntautuu pohjoiseen, keikkabussi lähtee Raumalta ja Haapio hyppää kyytiin Porissa, minne myös Kostian ajaa. Muita kohtaamispaikkoja ovat Huittinen, Tampere ja Lahti.

Tanssit alkavat myöhäisillasta, kahdeksan-kymmenen maissa. Mistral on keikkapaikalla viimeistään pari tuntia ennen soittamisen alkamista. Aika kuluu roudaamiseen, pukeutumiseen ja kahvinjuontiin. Tanssit päättyvät puoli kahden maissa, joskus myöhemmin.

- Puoli kaksi saisi minusta olla ehdoton takaraja, vaikka varsinkin ravintoloissa halutaan usein, että bändi soittaa jopa kolmeen. Siinä vaiheessa tanssiminen on mennyt yleensä pelkäksi nojailuksi ja huojumiseksi, jonka taustaksi riittäisi levyltä tuleva musiikki oikein hyvin, Haapio murahtaa.

Jos Mistralilla ei ole samassa paikassa seuraavana iltana toista keikkaa, alkaa taas roudaaminen. Kamat autoon ja tien päälle.

- Suunnilleen sadan kilometrin säteeltä tullaan aina kotiin paitsi jos seuraavana päivänä olisi päinvastainen ajosuunta. Nurmi ajaa keikka-ajoistamme pääosan päivisin, minä öisin. Se on luonteva järjestely, sillä minä olen poikamies ja saan aamuisin nukkua, kertoo Haapio.

Soittaminen on muusikon mielestä yleensä mukavaa, mutta tanssimuusikon arjen synkin puoli tulee vastaan, kun keikka päättyy Pohjois-Suomessa kolmelta aamulla, sataa sankasti lunta ja kotiin on 500 kilometriä matkaa.

- Niinä aikoina tulee mieleen, että kai sitä voisi toisellakin tavalla leipänsä ansaita.

Haapio on siis sinkku, mutta muut Mistralin muusikot ovat perheellisiä.

- Ulkoapäin tarkastellen sanoisin, että muusikon ammatin ja perhe-elämän voi yhdistää ihan hyvin ja toimivasti - edellyttäen, että soittajan ammatin ikävätkin puolet ovat kumppanin tiedossa yhteiselämän alusta asti. Tilanne on toinen, jos keikkaelämän aikataulut tulevat yhteiselämän riesaksi kesken "normaalin" liiton, Haapio pohtii.

Uusi keikkasetti nopeasti kokoon

Kitaristi Juha Haapio ei osaa määritellä kappaleelle sopivaa ajanjaksoa artistin ohjelmassa.

- Sehän vaihtelee hirveästi. Jotkut biisit unohtuvat, mutta toiset säilyvät pitkään. Isoimpia hittejä saakin sitten soittaa yleisön toivomuksesta vuosikymmenet, kyllästymiseen asti. Uuden levyn ilmestyminen panee tietysti uusiksi koko keikkasetin, Haapio sanoo.

Hän toteaa, että Anne Mattilan ohjelmistossa on paljon kappaleita, joita voi vaihdella - onhan hän julkaissut jo kuusi omaa levyäkin ynnä kokoelmat. Uutta materiaalia Mattilalle ovat säveltäneet muun muassa Jari Holm , Jori Sivonen ja Petri Munk.

Kun uudet kappaleet tulevat keikkabändin ohjelmistoon, niiden harjoittelemiseksi riittää läpisoitto kertaalleen. Tämä edellyttää tietysti, että biiseistä on olemassa nuotit, jotka Mistralin tapauksessa Haapio kirjoittaa.

- Se on käytännöllisin ratkaisu, kun mulla on eniten aikaa. Kyllä kaikki muutkin sen homman hallitsevat ja tekevätkin kun ehtivät.

Haapiolla on tapana kirjoittaa nuotteihin mukaan laulustemmat, joita aletaan harjoitella soittamisen ohessa. Stemmat ovat kunnossa samaan aikaan, kun kappale on muutenkin esityskunnossa. Kaikki Mistralin muusikot osaavat siis myös laulaa.

Soittajalla on kuluttava ammatti

Anne Mattilan keikat myy pieni turkulainen Melodia-yhtiö. Haapio on tyytyväinen Melodian organisointikykyyn - keikkoja ei myydä peräkkäisiksi päiviksi eri puolille Suomea.

- Se on myyjän homma pitää huolta, ettei ajamista tule aivan järjettömästi. Siitähän niille maksetaan. Joskus niin sattuu, ja siitä tulee kyllä aina sanomista.

Haapio kertoo, että yhä edelleen jotkut toimistot myyvät keikkoja tikkatauluperiaatteella - myyjä ei yhtään piittaa, millaisia matkoja muusikot joutuvat soittamisen lomassa ajamaan.

Bändit pysyvät koossa vaihtelevan ajan. Jos artisti pitää välivuoden, yhtye jää työttömäksi ja joutuu etsimään uuden laulajan. Mitään ajallista takarajaa yhteistyökuvioille ei ole, jos yhteispeli tyydyttää kaikkia.

- Olen eläkesäästäjä, ja laskeskelen pääseväni runsaan 60 vuoden iässä eläkkeelle. Sitä ennen on edessä yhtä ja toista. Tämä on varsin kuluttava ammatti, jossa selkä, polvet ja hartiat joutuvat koville. Sairaslomia ei minkään flunssan ja kuumeen takia voi pitää. Pahimmillaan se on pienestä kiinni, milloin työt on lopullisesti tehty, Juha Haapio miettii.

TS/Jori Liimatainen<br />Kitaristi Juha Haapio myös roudaa. Suomessa vain isoimmilla rockbändeillä on omat roudarit.
TS/Jori Liimatainen
Kitaristi Juha Haapio myös roudaa. Suomessa vain isoimmilla rockbändeillä on omat roudarit.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.