Henkilömonumentit herättävät tunnepitoisia keskusteluja

TS/Risto Aalto/Keskisuomalainen<br />"Otto Toivaisen monumentissa yhdistyvät leikkimielisyys ja vakavasti otettava taide. Se on Hirvimäelle tyypillinen modernistinen veistos", sanoo väitöstutkija Tuuli Lähdesmäki.
TS/Risto Aalto/Keskisuomalainen
"Otto Toivaisen monumentissa yhdistyvät leikkimielisyys ja vakavasti otettava taide. Se on Hirvimäelle tyypillinen modernistinen veistos", sanoo väitöstutkija Tuuli Lähdesmäki.

TERO KARJALAINEN

"Kanan helttaa muistuttava hirviö pitäisi poistaa Jyväskylän torilta." Näin osallistui nimimerkki "Turisti" Otto Toivaisen monumentista käytyyn keskusteluun Keskisuomalaisessa 10.12.1989 julkaistulla mielipidekirjoituksella.

- Monumenteista kiisteleminen alkaa usein siitä, miltä teos näyttää, sanoo henkilömonumenttien julkisesta vastaanotosta tänään väittelevä Tuuli Lähdesmäki Jyväskylän yliopistosta.

Taidehistorioitsijan mukaan Suomeen pystytettiin vuosien 1989-2000 välisenä aikana lähes yhdeksänkymmentä henkilömonumenttia tai muistomerkkiä eri tavoin ansioituneille henkilöille; presidenteille, valtiopäivämiehille- ja naisille sekä taiteilijoille.

Veikko HirvimäenTorikuningas poikkesi tästä joukosta siihen liittyneen ilkikurisen suurmiesparodiansa ansiosta. Toivainen kun lähti Jyväskylän Lyseosta merimieheksi ja päätyi haaksirikon seurauksena Tonga-saarelle, Tyynellemerelle.

Ei patsaita huikentelijoille

Jumalan lahjana asukkaiden keskuudessa pidetty Toivainen pakkonaitettiin kuningattarelle, ja niin hänestä tuli kuningas, josta muistuttaa patsaaseen kaiverrettu kirjoituskin.

Myöhemmin kuningas Toivainen jätti valtaistuimensa, karkasi purjelaivan kyytiin ja työskenteli merimiehenä, kunnes asettautui New Yorkiin taidemaalariksi.

Turisti piti sopimattomana toripatsaan pystyttämistä mokomalle huikentelijalle: "Jalustan päälle tulisi muunlainen patsas niille rintamaveteraaneille ja invalideille, jotka ovat taistelleet meille Jyväskylänkin. He eivät lähteneet pakoon, kuten tämä 1800-luvun seikkailija lämpimälle paratiisisaarelle ihan prinsessoja katselemaan, vaan rämpivät umpihangessa joskus 40 asteen pakkasessa haavoittuneina ja uupuneina."

Niin sanottuja taiteen asiantuntijoita närästivät Hirvimäen teoksen jalustaan hakkaamat 60 yrityksen nimet, jotka rahoittivat patsashanketta.

- Nimien nähtiin vesittävän veistosten arvokkuutta. Sittemmin kaupallisuus ja kaikenlainen markkinointi on sekoittunut voimakkaasti taiteen ilmiöihin. Nykyään se ei ehkä olisi herättänyt samanlaista keskustelua, Lähdesmäki pohtii.

Rytinä Rytistä

Väitöstutkimustaan varteen Lähdesmäki tarkasteli yhdeksää vuosien 1989-2000 välisenä aikana paljastettua monumenttia tutkimalla niistä julkaistuja mielipidekirjoituksia ja uutisointia.

Valtakunnantasolla tujuimmat keskustelut käytiin kansallisten suurmiesten monumenteista. Helsingissä paljastettiin 1994 presidentti Risto Rytin monumentti Vastuun vuodet ( Veikko Myller ). Jo suunnitteluvaiheessa se aiheutti "kuohahduksen Suomen kansan sydämestä", kuten Ilta-Sanomat otsikoi 1992.

Vastuun vuodet on kaksiosainen, noin kuusi metriä korkea ja 14 metriä pitkä konstruktiivinen pronssiveistos.

Lähdesmäen mukaan monumenttikeskusteluissa riitelevät erityisesti abstraktia taidetta ymmärtävät asiantuntijat sekä ne, joiden mielestä patsaan pitää olla kohteensa näköinen.

Ei-esittävän taiteen kannattajat pitävät tärkeänä taiteellista näkemystä, kun taas toiset näkevät abstraktin muodon jopa herjaavan kohdetta. Jakolinjaa pitää Lähdesmäen tutkimuksessa yllä erityisesti iltapäivälehdistö.

- Kohua tuotetaan kirjoittamalla, että nyt on kohu.

Kulttuuriskandaalin eri vaiheet

Lähdesmäen mukaan Rytin patsaan ympärillä velloneessa kulttuuriskandaalissa oli neljä vaihetta. Kaava pätee myös muihin kulttuurikiistoihin: Ensin lehdistö esittelee monumenttin uutisissaan ja taidekritiikeissään. Sen jälkeen lehdistö tai julkisuuden henkilö "ilmiantaa" teoksen esittämällä närkästyksensä, sitten mielipahaa tai tukea ilmaistaan isommalla joukolla.

Keskustelut saattavat aiheuttaa myös toimintaa, kuten vetoomuksia ja adresseja. Keskustelu alkaa usein myös huvittaa lehdistöä, jolloin asiantuntijat kommentoivat teoksen lisäksi teoksesta käytyä keskustelua.

- Mekanismi on tuttu jo Pekka Tarkan tekemästä tutkimuksesta Paavo RintalanSissiluutnantista .

Puhetta riittää myös menneisyyden muistoista, historiantulkinnoista ja siitä, mitä pidetään arvokkaana. Muun muassa Skp:n Pakilan osasto vastusti Rytin patsashanketta, koska Ryti vei Suomen liittoon Hitlerin kanssa ja Neuvostoliiton vastaiseen hyökkäyssotaan.

Myller itse ilmoitti nauttivansa kohusta. "Kun on parikymmentä vuotta tehnyt näitä taiteilijan hommia, niin oli jo aikakin tehdä teos, joka aiheuttaa polemiikkia."

- Monumenttikiistoja käydään usein tunteella, Lähdesmäki toteaa.

Tuuli Lähdesmäen väitöskirja Kuohahdus Suomen kansan sydämestä. Henkilömonumentti diskursiivisena ilmiönä 1900-luvun lopun Suomessa esitetään julkisesti tarkastettavaksi tänään klo 12 Juomatehtaan auditoriossa (Seminaarinmäki, JT120) Jyväskylässä. Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Tutta Palin Turun yliopistosta ja kustoksena professori Annika Waenerberg. Väitös kuuluu taidehistorian alaan.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.