Kulttuuri

Tanssija muuntuu vanhukseksi puolestamme

TS/TS/Jari Laurikko<br />Helena Romppanen tekee matkaa mediaperformanssi Ikiwanhassa.
TS/TS/Jari Laurikko
Helena Romppanen tekee matkaa mediaperformanssi Ikiwanhassa.

IRMELI HAAPANEN

Tanssija kulkee selkä kyyryssä ja polvet koukussa Barker-teatterin tanssimatolla. Jatkuvasti muuntuva video- ja valokuva täyttää tilan yhdessä vaihtelevan äänimaiseman kanssa. Menossa on mediaperformanssi Ikiwanhan harjoitukset.

Ikiwanha on viides osa valokuva-mediataiteilija HanneleRomppasen ja hänen tanssijasisarensa Helena Romppasen Stunt-sarjaa, jossa stuntwoman suorittaa erilaisia tehtäviä puolestamme. Ensimmäinen osa Sleeping Beauty nähtiin Wäinö Aaltosen museossa vuonna 2005, ja siinä Helena Romppanen lepäsi sängyssä.

- Kaikki lähti ajatuksesta, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla arjessa sijaisnäyttelijä eli stunt. Olin noihin aikoihin hirveän kiireinen, ja minusta tuntui, etten ehdi pysähtyä hetkeksikään. Siksi stuntwoman lepäsi puolestani, nautti siitä ylellisyydestä, joka minulta puuttui, Stunt-konseptista vastaava Hannele Romppanen kertoo.

Stunt-sarjan toinen osa, Angel , oli tilausteos saattohoitokodin omaisten iltaan. Nimensä mukaisesti stunt-hahmo oli tällä kertaa enkeli, joka lähtee maasta, kohoaa yläilmoihin ja häipyy näkyvistä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vanhoille ja nuorille

Kolmas osa esitettiin Turku 2011 -hankkeen seminaarissa, ja Helena Romppanen esitti silloin seinäruusua, joka istui paikoillaan ja kolautteli välillä päätään seinään. Neljäs näytös, Final Stunt käsitteli hengittämistä.

Ikiwanhan idea tuli oikeastaan siitä, kun saimme Sleeping Beautysta valtavasti hyvää palautetta erityisesti vanhemmilta ihmisiltä. He jäivät juttelemaan esityksen jälkeen kanssamme. Tämä teos on omistettu kaikille heille, Romppasen sisarukset sanovat.

Teosta onkin tarkoitus esittää myöhemmin muun muassa Portsakodissa ja muissa vanhusten paikoissa.

- Mutta on teos tarkoitettu nuorillekin. Minä olen vanhus heidän puolestaan, Helena Romppanen muistuttaa.

Digitaalisuus lavastuselementtinä

Stunt-sarjan lähtökohtana ovat olleet butoh-tanssiharjoitteet. Kun aiemmat osat ovat olleet enemmän installaatiomaisia, Ikiwanha seuraa enemmän tanssiteoksen rakennetta.

- Kutsumme teosta mediaperformanssiksi, koska yhtenä lähtökohtana on ollut kiinnostukseni digitaalisuuteen tilallisena ilmentymänä, ikään kuin lavastuselementtinä, Hannele Romppanen kertoo.

Esitys perustuukin tanssin lisäksi Heikki Tikan suunnittelemaan musiikkiin sekä esitystilanteissa ohjattuun, impulsseihin reagoivaan heijastettuun kuvaan.

- Mukana on valokuvaa, videokuvaa, graafisia kuvia sekä piirroksia, muun muassa Helenan piirtämä puu.

- Esityksissä videolooppi ja kuvalooppi etenevät eri tahtia ja toisiinsa reagoiden, minkä lisäksi muokkaan kuvamateriaalia esityksissä myös hiirellä. Käytännössä siis kuvallinen tila on joka kerta erilainen, vaikkei sitä varmaan kukaan muu huomaa kuin minä, Hannele Romppanen arvelee.

Ratkaisulla hän haluaa korostaa teoksen hetkellisyyttä ja sattumanvaraisuutta.

Ikiwanha-mediaperformanssin ensi-ilta Barker-teatterissa (Virusmäentie 65) tänään klo 19. Muut esitykset 13. ja 15.12. klo 19 ja 16.12. klo 17.