Jarkko S. Tuusvuori: Kulttuurilehti 1771-2007. SKS 2007. 756 s.
Kulttuurilehti on keskustelufoorumi, taidelehti tai tiedelehti - yhdysside, kannustuskanava, tähystysaukko tai kamppailuareena. Otsikon alle mahtuu painatteita 1700-luvun lopun sanomalehdistä 2000-luvun popmusiikkilehtiin ja aatteellisista pamfleteista Like Uutiset -tyyppisiin markkinointihenkisiin tabloideihin.
Väljään määritelmään sisältyviä erilaisia lehtiä on julkaistu Suomessa yli 2000 runsaan kahden vuosisadan kuluessa. Jarkko J. Tuusvuori on koonnut alan koko kirjon teokseensa Kulttuurilehti 1771-2007 .
Kronikassa kulttuuri käsitetään termin alkuperäisessä, viljelyyn viittaavassa merkityksessä. Siten filosofi, suomentaja ja niin & näin -lehden päätoimittaja kirjoittaa samalla Suomen ja suomalaisen tiedonvälityksen historiaa. Esimerkiksi Henrik Gabriel Porthanin kumppaneineen 1771 Turussa perustama Tidningar Utgifne af ett Sällskap i Åbo oli paitsi kanava kansallisen identiteetin vaalimiselle, myös ensimmäinen suomalainen sanomalehti.
Katselmusta täydentävät kuuden asiantuntijan, muun muassa kirjailija Jörn Donnerin ja tutkija Sinikka Sassin , artikkelit eri aikojen huomionarvoisimmista mediailmiöistä.
Laaja kaari
Teos on massiivinen niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Harmaalla kankaalla verhoiltu kronikka muistuttaa rakennusharkkoa - mitä se kuvainnollisesti onkin, puhutaanhan kirjan käsittelemissä painatteissa ajatusten ja maailman ulottuvuuksista sekä metaforien että konkretian tasoilla.
Tuusvuori hahmottelee kronologisesti jäsennetyssä opuksessa kulttuurisen tiedonvälityksen kehitystä Ruotsi-Suomen valistuksen ajalta moderniin maailmaan ja edelleen kolmannelle vuosituhannelle.
Vuosisatojen saatossa julkaisujen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Sähköisten tietoverkkojen maailmassa Tuusvuoren kulttuurilehtimääritelmään mahtuvia ilmaisukanavia on lukemattomia.
Kulttuurilehdet ovat peilanneet tarkkaan aikaansa. Politiikka, uskonto, tapakulttuuri, uudet ajatussuunnat, tieteen innovaatiot ja muut ilmiöt ovat kaikki tuottaneet sisältöä julkaisuihin.
Vaikka internetin on pelätty tappavan painatteet, kulttuurilehdet tuntuvat voivan hyvin, vaikka ne toimivatkin marginaalissa kvartaalitalousajatteluun tukeutuvassa maailmassa. Gutenbergilainen, perinteinen painotuote on edelleen vahvoilla, kiitos lukutottumusten.
Underground koekenttänä
Kulttuurin myönteinen vaikutus yhteiskunnan rikastuttajana havainnollistuu parhaiten näkemysten avartumisena sekä vaihtoehtoisuuden - uusien ajatusmallien - hyväksymisessä.
Siten esimerkiksi 1960-luvun underground-lehdet kuten turkulainen Aamurusko mielletään nykyisin osaksi kulttuuria, mikä oli vielä lehtien tekemisen aikaan jokseenkin mahdoton ajatus.
U-ryhmän harjoittama auktoriteettien tietoinen ärsyttäminen tabuja rienaamalla sai rinnalleen perusteltuja yhteiskunnallisia kannanottoja, kun Aamurusko muun muassa vastusti kirjallisuuden sensurointia.
Samanaikainen vyörytys monella taholla tuotti tuloksia: ylilyönnit osoittivat, ettei ilmaisunvapaus ja sen käyttäminen johtanut rappioon ja taivaiden repeämiseen. Näin ollen (vaihtoehto)kulttuuriväki oli osaltaan luomassa avoimempaa ja sallivampaa yhteiskuntaa. Nykyään underground-toiminta on keskittynyt nettiin, jonka sivustoilla ja blogeissa sana on vapaa.
Kokonaisuutena Kulttuurilehti 1771-2007 on kattava ja informatiivinen lähdeteos. Tuusvuori esittää asiansa selkeästi ja johdonmukaisesti, havaintojaan arvottamatta. Kuivan asialliseen konekivääritekstiin tuovat vaihtelua kirjoittajavieraat. Jörn Donnerin Arena -essee on herkullisen omaelämäkerrallinen, Sinikka Sassi puolestaan tähystää tulevaisuuteen tutkimustiivistelmässään Kulttuurilehtiä vai verkkojulkaisuja .
MATTI KOMULAINEN
