Ensimmäinen
Anni Polva -palkinto
Jukka Parkkiselle

TS/Arto Takala<br />Jukka Parkkinen on kirjoittanut viisi nippua Karhukirjeitä, joista neljäs palkittiin uudella Anni Polva -palkinnolla.
TS/Arto Takala
Jukka Parkkinen on kirjoittanut viisi nippua Karhukirjeitä, joista neljäs palkittiin uudella Anni Polva -palkinnolla.

KAISA KUJANPÄÄ

Turkulainen kirjailija Jukka Parkkinen (s.1948 Kuopiossa) sai ensimmäisen Anni Polva -kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Karhukirjeitä kaamoksesta (WSOY, 2006).

Parkkinen tapasi Anni Polvan (oik. Polviander) ensimmäisen kerran 1960-luvulla opiskellessaan suomen kieltä ja myöhemmin hän törmäsi tähän sekä toimittajan työssään että kirjailijakuvioissa.

Anni kuuluu muistelleen aikoinaan jopa Parkkisen kirjailijanuran alkua.

- Hän kertoi, kuinka Jukka sai ensimmäisen kustannussopimuksensa ja juoksi hänen perässään Linnankatua ja huusi Anni Anni, minusta tulee kirjailija, Parkkinen referoi.

Sitä hän ei tiedä, mistä muisto oli kirjailijan mieleen tarttunut.

- Ei sellaista koskaan tapahtunut.

Tarinan pohjalta voi ehkä kuitenkin ajatella, että kirjailijoiden Hannu Hirvosen, Markku Karpion, Reetta Niemelän, Seita Parkkolan, Tuula Sandströmin sekä lapsista ja nuorista kootun asiantuntijaryhmän valitsema voittaja olisi ollut myös Polvan mieleen. Lounais-Suomen kirjailijat ry:n perustama kirjallisuuspalkinto myönnetään korkeatasoisesta suomenkielisestä lasten tai nuorten sarjakirjasta.

   Karhukirjeitä kaamoksesta on neljäs osa sarjaa, josta aiemmin ovat ilmestyneet Karhukirjeitä Karvoselle , Karhukirjeitä Karhumäestä ja Karhukirjeitä kesäleiriltä ja tänä vuonna on ilmestynyt viides Karhukirjeitä kaukomailta .

- Tähän se ehkä loppuukin, Jukka Parkkinen vihjaa.

Sarja lähti alkuun Yleisradion tilauksesta.

- Radio Suomessa luettiin joka päivä sadunpätkä, vajaan viiden minuutin tarina ja minulta tilattiin 20 tarinan satsi.

Tarinoissa Otso-karhu lähettää kirjeitä, jotka ovat kuin pieniä monologeja. Sarjan komiikka syntyy siitä, kun aikuisten maailmaa tarkkaillaan lasten näkökulmasta.

- Otso on 6-vuotias poika ja soveliaampi kuin hänen Amalia-tätinsä, joka on originelli ja lapsellinen ja tekee mitä tykkää. Olen aina pitänyt marginaalisista hahmoista, jotka ovat väestön laidalla, originelleista, vanhoista, lapsista ja nuorista.