Kunnianosoitus
Paavo Rintalalle

TS/Jonny HolmÈn
TS/Jonny HolmÈn

Professori, kirjallisuudentutkija Pirkko Alhoniemi on viime vuodet tehnyt hiljaista, intensiivistä työtä kotonaan Turun Ispoisissa. Hänen tutkimuksensa Paavo Rintalan (1930-1999) myöhäisvaiheen proosatuotannosta ilmestyy lokakuussa.

Paavo Rintala muistetaan Mummoni ja Mannerheim -trilogiasta sekä jatkosodan kuvauksista, varsinkin romaaneista Pojat (1959) ja Sissiluutnantti (1963), joka sytytti yhden 1960-luvun kiivaimmista kirjasodista.

Alhoniemi on kuitenkin viehättynyt Rintalan myöhäistuotannosta.

- Rintalan kuusi viimeistä teosta ovat ainutlaatuisia. Kukaan toinen 1990-luvun suomalainen kirjailija ei ole yhtä omaperäisesti ja tinkimättömästi toteuttanut taiteellista kunnianhimoaan, Alhoniemi arvioi.

Alhoniemen tutkimuskohteena ovat Rintalan teokset St. Petersburgin salakuljetus , Minä, Grünewald , Sarmatian Orfeus , Aika ja uni , Marian rakkaus sekä Faustus . Hän haluaa osoittaa, kuinka Rintalan viimeisissä proosateoksissa kirjailijan etiikka ja estetiikka sulautuvat yhtenäiseksi elämänfilosofiaksi. Tähän Alhoniemi on tarvinnut parisataa sivua ja aikaa ajatella.

- Rintalan myöhäisteokset eivät ole kaikkia varten. Niiden lukeminen vaatii vaivaa ja historian ja kulttuurihistorian taustatietoja, koska Rintala eläytyy milloin 1500-luvulla eläneen Kristus-maalarin, milloin toisen maailmansodan kokeneiden saksalaisten ja venäläisten runoilijoiden vaiheisiin, Alhoniemi myöntää.

Tutkija on kulkenut Rintalan kanssa pitkän matkan. Ensimmäisen lehtikritiikkinsä Rintalan proosasta Alhoniemi kirjoitti Turun Sanomiin 1960-luvulla, viimeisen Faustuksesta syksyllä 1996. Kirjailija itse ehti lukea ja antaa palautetta kahdesta Alhoniemen 1990-luvulla kirjoittamasta artikkelista.

- Ilman hänen myönteistä suhtautumistaan en olisi tätä tutkimusta tehnyt, Alhoniemi sanoo.

Miksi vaikeina pidetyt romaanit ovat Alhoniemelle niin tärkeitä?

- Ei ole poikkeuksellista, että kirjailija säilyttää luomisvoimansa myöhäiseen ikään saakka. Harvinaista kuitenkin on, että kirjailija kuusissakymmenissä löytää uuden tyylin.

Marian rakkauden ja Faustuksen loppu on suorastaan lyriikkaa. On hämmästyttävää, että sama kirjailija, joka kirjoitti romaanin Pojat , on vanhana ja sairaana pystynyt sellaiseen.

- Rintala on syyttä suotta jäänyt vähälle huomiolle verrattuna muihin 1950-luvulla aloittaneisiin kirjailijoihin, kuten Mereen ja Haavikkoon .

Alhoniemi on epäilemättä tehnyt osuutensa arvostuksen nostamiseksi.

• Minuuden liitupiiri. Tutkimus Paavo Rintalan myöhäisvaiheen proosatuotannosta (SKS) ilmestyy Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta.