Kulttuuri

"Uusromantiikka on jo täällä"

TS/Jonny Holmèn<br />Veijo Hietalan mielestä populaarimedia on aikansa selkein kuvastin. Nyt hän on tutkinut uusromantiikan ilmentymiä televisiossa ja elokuvissa.
TS/Jonny Holmèn
Veijo Hietalan mielestä populaarimedia on aikansa selkein kuvastin. Nyt hän on tutkinut uusromantiikan ilmentymiä televisiossa ja elokuvissa.

HELI PELTONIEMI

Mediatutkija Veijo Hietala vastaa puhelimeen Valamosta. Hän on vaimonsa kanssa lomamatkalla, mutta haastattelu sopii kyllä, kunhan hän on palannut Turkuun - ja kunhan tapaaminen sovitaan aikaisintaan kahdeksi.

Myöhemmin selviää miksi. Filosofian tohtori Hietala työskentelee elokuvantutkimuksen lehtorina Turun yliopistossa ja luennoi päivisin, mutta tuotteliainta aikaa hänelle ovat illat ja yöt, jolloin ajatus ei katkea hälyääniin. Juuri ilmestyneen Media ja suuret tunteet -kirjan artikkeleista riviäkään ei ole kirjoitettu ennen iltakahdeksaa.

Tunne hallitsee

Osa uutuuskirjan teksteistä on aiemmin julkaistu Peili - ja Lähikuva -lehdissä. Hietala pohtii jälleen kerran tosi-tv:n, saippuaoopperan tai väkivaltaviihteen luonnetta, mutta nyt hän kuvaa näitä mediailmiöitä uusromantiikan ilmentäjinä.

Minkä ihmeen uusromantiikan?

Uusromantiikka ei ole Hietalalle vähäpätöinen sana.

"Olemme todistamassa erittäin merkittävää kulttuuri- ja mentaliteettihistoriallista käännettä, jonka vaikutus läpäisee koko länsimaisen kulttuurin tieteitä, taiteita, politiikkaa sekä maailmankuvaamme ja ihmiskäsitystämme myöten", Hietala väittää teoksensa alkusanoissa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tämähän on kiinnostavaa. Milloin viimeksi kukaan turkulainen humanisti on rohjennut puhua koko länsimaisen kulttuurin kattavasta käänteestä?

Jo varsin pitkään meidän on kerrottu elävän elämys- ja tunnekulttuurissa.

- Vähänkin varttuneemmat muistavat, että vielä 1970-luvulla ei tunteita julkisesti hehkutettu, Hietala alustaa.

- Päinvastoin, suuret ikäluokat on kasvatettu 1700-luvun valistuksesta alkaneen rationalismin hengessä. Tunteet kuuluivat korkeintaan kodin seinien sisälle.

Hietala paikantaa kulttuuri-ilmaston muutoksen 1980-luvun loppuun. Se, mikä alkoi lööppijournalismin ja tunteisiin vetoavan julkkisjuoruilun läpimurtona, näkyy nykyään vaikkapa tosi-tv:n ja saippuaoopperoiden suosiona tai valtavina mediasuruina, joita ovat synnyttäneet WTC-iskut, hirmumyrsky Katrinan tuhot, tsunami tai Dianan kuolema.

Tunteet eivät enää aikoihin ole kuuluneet neljän seinän sisälle, vaan lähikuvaan ja otsikoihin.

Vastapaino koville arvoille

Elämyskulttuurin sijaan Hietala haluaa puhua uusromantiikasta, koska näkee nykyajassa monia yhtäläisyyksiä romantiikan aikaan - siis kulttuurivirtaukseen, joka ajoitetaan suunnilleen vuosiin 1780-1850.

- Joskus Dianan kuoleman aikoihin aloin ajatella, että tässä on jotakin kumman tuttua.

Hietalan mukaan Dianan tuhkimotarina näyttäytyi medioissa viihdelukemistoista tuttuna goottilaisena kertomuksena tai antiikin jumaltarujen vastineena.

Hän alkoi bongata nykyajan vastineita romantiikan ilmiöille, ja löysi niitä liudan. Romantiikan taide nosti tunteet etualalle. Nykyajan romanttista fantasiaa ovat esimerkiksi juorulehtien rakkaustarinat, Bollywood-elokuva tai latinalaisamerikkalainen telenovela.

Romantiikka oli kiinnostunut keskiajasta ja gotiikasta. Nykyajassa näkyvät niin goottinuoret, Nightwish, HIM-yhtyeen kuolemanromantiikka kuin Turun keskiaikamarkkinat.

Hietalan listaus jatkuu, mutta kesken kaiken on kysyttävä, miksi hänen mielestään uusromantiikkaan on siirrytty juuri nyt?

- Tunteen ja järjen aikakausilla on taipumus vuorotella. Järkeä korostava 1700-luvun valistus selitti pois uskonnot ja myytit. Romantiikka oli vastareaktio sille ja nopealle teollistumiselle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Nyt tunteille on taas kulttuurinen tilaus teknologiabuumin ja kovien arvojen vastapainona.

Ei ole sattumaa, että juuri Hietala on kirjoittanut uusromantiikasta: hän tunnustautuu romantikoksi itsekin.

Eräänlaista romanttista boheemiutta on sekin, että Media ja suuret tunteet -kirjan artikkelit on kirjoitettu iankaikkisen vanhalla tekstinkäsittelyohjelmalla, jota yksikään pipoja virkkaava nörtti ei muista.

Digiboksia Hietalalla ei tietenkään ole. Muistitikun hän omistaa, muttei ole koskaan käyttänyt sitä.

Mitäpä sitä muistitikulla, jos ajatus iltaisin yltää 1700-luvulle asti.

• Media ja suuret tunteet - johdatusta 2000-luvun uusromantiikkaan on ilmestynyt BTJ Kustannuksen julkaisemana.

• Lue lisää syksyn uusista tietokirjoista seuraavalta sivulta.