Käännösten perinne luo vuorovaikutusta

TS/Compic/Petri Puromies<br />Kansalliskirjaston Rotunda on tuttu paikka Suomennoskirjallisuuden historian päätoimittajalle Hannu K. Riikoselle.
TS/Compic/Petri Puromies
Kansalliskirjaston Rotunda on tuttu paikka Suomennoskirjallisuuden historian päätoimittajalle Hannu K. Riikoselle.

JOUKO GRÖNHOLM

Yli 1 300-sivuinen kaksiosainen järkäle Suomennoskirjallisuuden historia kohoaa viime vuosikymmenten merkittävimpien kulttuuritekojen joukkoon. Kesän kynnyksellä ilmestynyt teoskaksikko on ensimmäinen kattava kokonaisesitys siitä, mitä kirjallisuutta Suomessa on vuosisatojen varrella julkaistu suomenkielisinä käännöksinä.

- Aihepiiriltään ja sisällöltään teoksemme on kansainvälisesti ottaen sangen poikkeuksellinen, kertoo Suomennoskirjallisuuden historian päätoimittaja Hannu K. Riikonen .

Riikonen viittaa kuitenkin Saksaan, missä on kartoitettu käännöshistorian erityisalueita, ja Britanniaan, missä on valmistumassa aikakausittain etenevä kokonaisesitys englanniksi käännetystä kirjallisuudesta.

Uusia näkökulmia

Tuoreen Suomennoskirjallisuuden historian edeltävistä vaiheista puhuttaessa on muistettava katsaus, jonka Jarl Hellemann , legendaarisen Keltaisen kirjaston luoja, laati 1960-luvun lopulla Suomen kirjallisuus -teossarjaan. Hellemann kuuluu myös Suomennoskirjallisuuden historian laajaan kirjoittajakuntaan.

Riikonen tähdentää niin ikään Jyväskylän yliopistossa 1980-luvulla järjestettyjä kääntäjäseminaareja, joissa pohdittiin myös suomennoskirjallisuuden historiateoksen laatimista. Hanke kuitenkin kariutui ja sai uutta puhtia vasta viitisen vuotta sitten.

Suomennoskirjallisuuden historian tiheänä kaksi- ja kolmipalstaisena ladelmana etenevä teksti tuo jokaiselle kirjallisuuden harrastajalle tuhatmäärin yllätyksellisiä tietoja kääntäjistä, kustantajista, aikakauslehdistä ja suomennoksista.

Suomennoskirjallisuuden historia avaa uusia näkökulmia suomalaisen kirjallisuuden vaiheiden tarkasteluun, Riikonen huomauttaa.

- Kirjallisuuden koko kentästä syntyy kattava ja monipuolinen kuva vasta silloin, kun voidaan katsoa, millaisessa suhteessa Suomen kirjallisuus on eri aikoina ollut maailmankirjallisuuteen.

Muista teoskaksikon perusideoista Riikonen mainitsee, että nyt on ollut mahdollista nostaa näkyville valtava joukko huomattavia kulttuurivaikuttajia eli kääntäjiä, joiden työpanosta ei aina ole muistettu. Varhaisvuosilta nousevat esiin vaikkapa I. K. Inha , Samuli S. , Krohnin sisarukset ja Tyyni Tuulio . Monilla papeilla ja opettajilla on ollut merkittävä rooli myös kirjallisuuden kääntäjinä; kiinnostava erityiskysymys on myös runoilija-kääntäjän kaksoisrooli.

Käännöshistorian suosikkivuosikin Riikosella on. Se on 1946, jolloin suomeksi ilmestyivät muun muassa James JoycenTaiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta ja Franz KafkanOikeusjuttu .

Liian vähälle huomiolle jääneiden henkilöiden rinnalla Suomennoskirjallisuuden historia nostaa unohduksista myös lukuisia teoksia, jotka on aikoinaan suomennettu, mutta jotka ovat jääneet unohduksiin.

Klassikoiden osalta aukot ovat jatkuvasti vähentyneet, mutta tietysti niitä edelleenkin Riikosen mukaan on: Hermann BrochinVergiliuksen kuolema on edelleen suomentamatta, ja Michel de Montaignen kokonaistuotannosta on vasta nyt ilmestymässä laaja teossarja kahden aikaisemmin julkaistun valikoiman täydennykseksi.

Antiikista James Joyceen

Kun Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Riikonen, 58, ryhtyy muistelemaan varhaisnuoruutensa käännössuosikkeja, hän mainitsee toisaalta Jules Vernen , toisaalta historialliset romaanit. Klassillisen filologian sekä estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden opiskelijana hän perehtyi antiikin kirjallisuuteen; mukaan tuli myös ennen kaikkea Joyce juuri Homeros - ja Odysseia -yhteyksiensä takia.

Poikkeuksellisen laaja-alaisena kirjallisuudentutkijana tunnetun Riikosen tuoreimpiin julkaisuihin lukeutuu mittava teos Kirjallisuus antiikin maailmassa , jonka hän on kirjoittanut yhdessä kolmen muun tutkijan kanssa.

- Kenties Suomennoskirjallisuuden historiaa voisi jatkaa tietokirjallisuuden kääntämisen kartoituksella, Riikonen pohdiskelee.

- Tietokirjallisuus on kyllä jossain määrin mukana jo tässä teoskaksikossa, mutta tavoitteena pitää olla kattava yhtenäinen selvitys tietokirjallisuuden suomentamisen vaiheista ja aihealoista. Nämä suunnitelmat ovat kuitenkin vasta alustavia.

Keskeisiä kanavia

Käännöskirjallisuus on kautta aikojen toiminut keskeisenä kanavana uusien ideoiden, aatteiden ja tyyli-ihanteiden välittäjänä. Suomennoskirjallisuuden historia selvittelee muun muassa sitä, millaisia periaatteita kääntämisessä on noudatettu ja mikä merkitys käännöksillä on ollut suomen kirjakielen kehitykselle sekä suomalaiselle kirjallisuudelle ja kulttuurille. Teos tarkastelee myös kääntämisen instituutiota ja kustannuspoliittisia ratkaisuja.

Teoksessa lähdetään liikkeelle Mikael Agricolasta ja varhaisesta uskonnollisesta kirjallisuudesta sekä lakiteksteistä. 1800-luvulta alkaen pääpaino on kaunokirjallisuudessa - niin sanotun korkeakirjallisuuden ohella myös lasten- ja populaarikirjallisuudessa. Mukana on sekä kieli- että lajikohtaisia katsauksia suomennoksiin; teos sisältää myös lyhyempiä artikkeleita kääntämisen erityiskysymyksistä ja kolme sarjaa kääntäjäprofiileja.

Monista kiehtovista yksityiskohdista sopii mainita esimerkiksi Janna Kantolan ja Riikosen yhteistyössä laatima luku Käännösten merkitys suomalaiselle modernismille , jossa modernismin käsite esiintyy eri aikakausina ja erilaisissa yhteyksissä.

Teoksen ensimmäinen osa keskittyy käännöskirjallisuuden historialliseen kehitykseen; toisessa osassa käsitellään käännöksiä eri kielialueilta ja suomennosinstituutioon liittyviä kysymyksiä. Teoksessa havainnollistuu kirjailijoiden merkittävä työ suomentajina ennen varsinaisten ammattikääntäjien aikaa.

Suomennoskirjallisuuden historian kirjoittajat edustavat laaja-alaista suomen kielen, kirjallisuudentutkimuksen, kulttuurihistorian ja käännöstieteen asiantuntemusta. Toimittajiin kuuluvat Riikosen lisäksi dosentti Urpo Kovala , professori Pekka Kujamäki ja yliopistonlehtori Outi Paloposki . Toimitusneuvostoon kuuluu lisäksi Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen . Kirjoittajia on kymmeniä emeritusprofessoreista nuoriin tutkijoihin.

Suurteoksen on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.