Taru Mäkelä etsi paikkaansa
elokuvasuvun historiassa

TS/Markku Ojala<br />Taru Mäkelän suvussa on eletty elokuvalle ja metsästykselle. Nämä kaksi yhdistyvät ohjaajan dokumenttielokuvassa Saalis - Tarua ja totta Mäkelän suvusta.
TS/Markku Ojala
Taru Mäkelän suvussa on eletty elokuvalle ja metsästykselle. Nämä kaksi yhdistyvät ohjaajan dokumenttielokuvassa Saalis - Tarua ja totta Mäkelän suvusta.

KAISA KUJANPÄÄ

Ohjaaja Taru Mäkelän dokumentti Saalis - Tarua ja totta Mäkelän suvusta luotaa suomalaista elokuvahistoriaa alalla vuodesta 1920 toimineen suvun näkökulmasta.

- Kun on itse siinä iässä, että on omia lapsia ja elää omien vanhempien ja lasten välissä, alkaa miettiä sukupolvien ketjua ja omaa asemaansa siinä, Mäkelä pohtii elokuvan syntymistä.

Ajatus sukudokumentista syntyi jo 1980-luvun puolella, mutta se jäi aina rahoituksen jalkoihin.

- Dokumenttielokuvan rahat ovat Suomessa pienet ja tällaisesta historiallisesta aiheesta ajatellaan helposti, ettei se ole niin akuutti.

Aikaa vaati myös materiaalin läpikäyminen, sillä filmiä oli vuorokausikaupalla. Ohjaajan tavoitteena oli löytää materiaalia, joka ei olisi yleisölle vielä niin tuttua kun Palmu -elokuvat. Saaliissa on muun muassa Taru Mäkelän isän, Tuukka Mäkelän kuvaamia kaitafilmejä, hänen setänsä Mauno Mäkelän kuvaamia 16-millimetrin filmejä, isoisä Väinö Mäkelän jäämistön 35-millisiä filmejä sekä Yleisradiosta löytyneitä Fennada Juniorin filmejä.

Mäkelöiden elämää kuvattiin silloin kuin muissakin perheissä - jouluisin, kesälomalla ja hiihtolomalla. Muuten elokuva kuului perheen arkeen.

- Äiti piti karkkikioskeja parissa elokuvateatterissa siihen aikaan, kun en vielä ollut kouluikäinen. Äidin inventaariopäivät ovat jääneet mieleeni. Oli kivaa päästä juoksentelemaan tyhjään elokuvateatteriin, jossa haisi popcorn, Taru Mäkelä muistelee.

Kaikki alkoi Porista

Myös sukulaiset tulivat auliisti haasteltaviksi dokumenttiin.

- He tiesivät, ettei lähtökohtanani ei ole pilkata tai halveksia ihmisyyttä, joten he luottivat minuun. Halpamaisin tapa tehdä dokumenttia on uskotella tekevänsä jotain muuta kuin mitä tekee. Dokumentti vaatii rehellisyyttä.

Mäkelän elokuvasuvun historia alkaa Porista, minne avattiin Fennia-elokuvateatteri 20. tammikuuta 1920. Suomalaisen elokuvan uranuurtajiin kuulunut Pohjanheimon suku oli pyytänyt Väinö ja Anna Mäkelää hoitamaan elokuvateatteria. Nämä ostivat myöhemmin sen itselleen ja perustivat Kinoston. Elokuvateatteriketju ulottui pian koko maahan ja myöhemmin perustettiin tuotantoyhtiö Fennada-Filmi.

Elokuvan ensimmäisinä vuosikymmeninä Suomessa oli kolme elokuvakihoa, Suomen filmiteollisuuden Toivo Särkkä , Suomi-Filmin Risto Orko ja Kinoston Väinö Mäkelä.

Levittäjän kauneimmat kukat

Suuret yhtiöt väänsivät usein kättä keskenään. Jatkosodan aikaan kotimaista elokuvaa jakoi filmiriita, joka jakautui saksalais- ja amerikkalaissuuntauksiin.

- Riitahan oli poliittinen, sillä saksalaiset väittivät, että heidän sotilaansa ryntäsivät Suomessa katsomaan amerikkalaisia elokuvia, jotka on Saksassa kielletty. Riita eteni lopulta eduskuntakyselyyn asti. Siksi amerikkalaisen elokuvan levitystä yritettiin lopettaa.

Myös elokuvatuotanto hankaloitui.

- Saksasta sai silloin Agfa-raakafilmiä, mutta saksalaiset eivät myyneet sitä Mäkelöille ja kun suku sai filmiä käsiinsä, sitä piilotettiin autotallin rasvamonttuun.

Puolen valitsemisen yhtenä syynä oli maku.

- Luulen, että isoisäni valitsi amerikkalaiset elokuvat siksi, että ne olivat parempia ja ihmiset katsoivat niitä mieluummin kuin saksalaisia elokuvia.

Samaan viittaa myös Anna-mummin lausahdus "Warnerin sontaa kun levittää niin sieltä ne kauneimmat kukat nousee".

- Niin kuin Saalis -elokuvan nimessäkin viitataan, kaikki kuuluu metsästykseen. Elokuva-alalla on erilaisia tuotantoyhtiöitä ja erilaisia tuotteita, joilla on omat kohderyhmänsä. Niin se pyörii, Taru Mäkelä sanoo.

Televisio, taistolaiset ja Talvisota

1950- ja 1960-luvuilla elokuvan haastajaksi nousi televisio. Mäkelöille se hankittiin vasta Kennedyn kuoleman aikaan, 1960-luvun alussa. Seuraava vuosikymmen toi taistolaiset ja elokuvasuku alkoi edustaa sitä, mikä on taantumuksellista ja väärin.

- Muistan, että silloin oli iso debatti siitä, että kaikki elokuvateatterit piti kansallistaa. Saaliissa välittyy myös näkökulma taistolaisuuteen sitä kautta, miltä tuntui muuttua vihan kohteeksi, Taru Mäkelä kertoo.

1980-luvulla Fennada myytiin Yleisradiolle ja muutamaa vuotta myöhemmin myös Tuukka ja Mauno Mäkelä halusivat irrottautua kuluttavasta liike-elämästä. Silloin perustettiin Finnkino, jota johtivat hän serkkunsa Jukka Mäkelä ja veljensä Jussi Mäkelä ja Markku Koistinen . Finnkino velkaantui pahasti suurten tuotantojen kuten Talvisodan tähden ja lopulta Rautakirja osti yhtiön.

Kinosto heräsi henkiin

Ympyrä sulkeutui vuonna 2005, kun Taru Mäkelä perusti miehensä, elokuvaohjaaja Jouko Seppälän kanssa tuotantoyhtiön, jonka nimeksi tuli Kinosto.

- Teinityttönä ajattelin, että en missään tapauksessa mene töihin yhtiöön, joka levittää elokuvaa. Mutta koska elokuva on suuri rakkauteni, se päätyi kuitenkin ammatikseni.

- Oli kiva yllätys, että nimi Kinosto oli rekisteröimättä. Se on lähes 90-vuotias brändi, sillä on ihan hyvä aloittaa.

Taru Mäkelän mukaan suomalaisen elokuvan ongelmana on rahoituksen vähäisyys.

- Myös henkisen maaston pitäisi vapautua, sillä suomalaisen elokuvan maasto ja sisältö ovat aika nuutuneita. On esimerkiksi paradoksi, miten elokuvasäätiön hallituksessa istuvat kaikki televisiokanavat ja elokuvasäätiö rahoittaa televisiosarjojen tekoa. Ajatus siitä, että säätiö on elokuvakulttuuria ruokkiva taho, on vesittynyt.

Nyt tuki painottuu väkivallan ja pornon suuntaan, ja naiset saavat tehdä lähinnä lastenelokuvia.

Kinosto tekee pitkiä näytelmäelokuvia ja dokumentteja kansainvälisinä yhteistuotantoina.

- Kansainvälinen yhteistyö on mahdollisuus hankkia uutta rahaa, mutta silloin elokuvan pitää olla sisällöltään niin laadukas, että se kiinnostaa elokuvana, eikä ole vain kuriositeetti.

Mäkelän ohjaamaa ranskalaista yhteistyö-elokuvaa Mieletön elokuu (August Fools) kuvataan Helsingissä ensi vuonna.

- Elokuva perustuu nuorison maailmanrauhan festivaalin, joka pidettiin Helsingissä elokuussa 1962. Se oli sama viikko, jolloin Marilyn kuoli. Elokuva on romanttinen komedia, jonka taustalla on kylmä sota.

Taru Mäkelän Saalis - Tarua ja totta Mäkelän suvusta saa Turun ensi-iltansa perjantaina 1.6. Kino Thaliassa.

TS/Markku Ojala<br />Taru Mäkelän suvussa on eletty elokuvalle ja metsästykselle. Nämä kaksi yhdistyvät ohjaajan dokumenttielokuvassa Saalis - Tarua ja totta Mäkelän suvusta.
TS/Markku Ojala
Taru Mäkelän suvussa on eletty elokuvalle ja metsästykselle. Nämä kaksi yhdistyvät ohjaajan dokumenttielokuvassa Saalis - Tarua ja totta Mäkelän suvusta.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.