Sadismin feministinen etiikka
Simone de Beauvoir: Onko Sade poltettava? ja muita esseitä. Suom. Erika Ruonakoski. Johdannon laatinut Sara Heinämaa. WSOY 2007. 222 s.
Suomenkielistä esseistiikkaa pitäisi saada lisää. Tyylillisesti tutkimusta keveämpinä esseet tarjoutuvat laajemmallekin lukijakunnalle. Kannustimena voisivat toimia ranskalaisen feministin, filosofin ja kirjailijan Simone de Beauvoirin (1908-1986) esseet, joita nyt on saatu kokoelmallinen suomeksi. Ne on onnistuneesti kääntänyt Erika Ruonakoski. Valaisevan johdannon kirjoittajana on Beauvoir-tuntija Sara Heinämaa.
Onko Sade poltettava? sisältää esseitä, jotka ovat alun perin ilmestyneet 1940-1960-lukujen kausijulkaisuissa. Kaikkiaan kokoelma on huolella koottu. Sivumääräisesti pääpaino on kaunokirjallisuutta käsittelevissä esseissä. Temaattisesti kirjassa on kyse eettisyyden ja moraalin suhteen pohdinnasta.
Naisen asema provosoi alussa
Suurimman osan teoksesta kattaa syvällinen ja taidolla rakennettu essee markiisi de Saden seksuaalisia julmuuksia käsittelevästä tuotannosta, joka ilmestyi Ranskan vallankumouksen tienoilla. Saden tuotanto asettaakin feministiselle tutkijalle kertakaikkisen haasteen. Suomennoskokoelman aloittaa tässä mielessä provosoivasti essee Naisten asema . Sen ytimenä kulkee edelleen ajankohtainen ajatus naisten eriarvoisesta asemasta ja heijastelee Beauvoirin tunnetuinta teosta Toinen sukupuoli (1949). Teos suomennettiin vasta 1980 ja silloinkin lyhennettynä.
Esseekokoelman teema etenee johdonmukaisesti. Moraalinen idealismi ja poliittinen realismi noudattaa napakalla ja samalla kuvakielisesti ja rytmisesti sujuvalla kielellä eksistentialismin oppeja. Ajatus on, että ihmisen subjektius on aina tulemisen tilassa, kurottuen tulevaisuuteen ja vapauteen tuomittu.
Arki on siten erityisen merkittävä, sillä tuo vapaus on levotta otettava kantaakseen. Juuri arkihan koskettaa perinteisesti erityisesti naisten töitä ja tunteita. Eksistentialismin puolustelu kohoaa tosin kohdakkoin myös ylenpalttiseksi.
Silpomista nautinnon tähden
Kolmesta kirjallisuusesseestä ensimmäisessä ruoditaan kaunokirjallisuuden ja filosofian eroja ja yhtäläisyyksiä, toisessa Beauvoirin kokemuksia kirjailijana ja kolmannessa Saden tuotantoa. Ensin mainittu tuo esiin oivallisia ajatuksia lukijasta: lukija on fiktion äärellä epäröivä työstäjä, joka voi rikastua verrattomalla tavalla kommunikoidessaan tekstin kanssa.
Mutta miten feministi voi haluta ymmärtää Saden tekstejä, joissa silvotaan naisia ja alistetaan käskyttämällä joitakin miehiäkin seksuaalisen nautinnon saavuttamiseksi?
Onko puhe sananvapaudesta? Asiahan on viime aikoina ollut esillä piirroskuvien yhteydessä. Teemu Mäen kissansurmaamisvideo aiheutti puolestaan kysymyksen siitä, mitä kaikkea saa tehdä taiteen nimissä.
Mäen kotisivuilta voi lukea aihetta käsittelevän tekstin - jonka voi nimetä vaikka esseeksi - ja sieltä putkahtaakin Saden nimi esiin.
Häirintää ja hämmennystä
Kysymys liittyy siihen, millaiseksi ymmärrämme kaunokirjallisen tekstin. Kertooko se asiat meille sellaisina kuin ne ovat tai niiden tulisi olla? Vai edustaako fiktio pikemminkin tapaa pyrkiä kysymään, ei niinkään vastaamaan? Beauvoirin mukaan fiktion aiheuttama häirintä ja hämmennys pakottavat pohtimaan ihmiselämän perimmäisiä kysymyksiä. Yksi näistä on se, missä määrin seksuaalinen suhde ja yhdyntä aina perustuvat väkivallalle ja riistolle. Olennaista on, että tuo riisto perustuu myös taloudelliselle eriarvoisuudelle. Tähän tihentymään Saden tekstit voivat johdattaa lukijansa.
Beauvoirin eettinen asenne kohdistuu näin lopulta feministeille olennaiseen teemaan. Se koskettaa miehen ja naisen välistä valtasuhdetta - toisin sanoen kysymyksiä, kuka antaa ja kuka saa sekä mitä siitä seuraa taloudellisesti.
SIRU KAINULAINEN
