KIMMO LILJA
- Rikosromaani on loistava foorumi käsitellä sosiaalisia kysymyksiä, mutta lähtökohtana pitää aina olla vetävä tarina ja juoni. Ei rikoskirjallisuutta pidä tehdä opetusmielessä ja sormi pystyssä, sanoo brittidekkarin tuoreisiin tähtiin lukeutuva Mark Billingham .
Suomalaisille lukijoille vielä varsin tuntematon Billingham on Helsingissä Pohjoismaisen dekkaritapahtuman kunniavieraana. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Billingham-suomennos Vailla elämää ilmestyi viime syksynä. Jatko on avoinna, sillä kirjan kustantanut Loki-Kirjat on panemassa pillejä pussiin.
Billingham tunnettiin jo ennen kirjallista läpimurtoaan stand up
-koomikkona, näyttelijänä ja televisiokäsikirjoittajana. Nykyään hän on päätoiminen kirjailija mutta tekee edelleen satunnaisesti stand up -keikkoja.
Sysäyksen rikoskirjailijaksi Billingham sai aikoinaan manchesterilaisessa hotellissa, jossa hän joutui kolmen naamiomiehen vangiksi ja ryöstämäksi. Tuossa tilanteessa koettu kuolemanpelko heijastuu taatusti tapaan, jolla Billingham kuvaa kirjoissaan kauhua ja pahuutta.
Epäröiden alkuun
Rikoskirjallisuuden innokkaana lukijana, arvostelijana ja toimittajana Billingham sanoo pitkään halunneensa kirjoittaa rikosromaanin. Hän ei kuitenkaan uskonut osaavansa. Manchesterin tapahtumat yhdistettynä rauhalliseen iltaan perhelomalla Korfulla saivat kuitenkin lumipallon liikkeelle.
- Illalla kun lapset oli saatu vuoteeseen ja aloin koemielessä kirjoittaa rikostarinaa. Se lähti kulkemaan ja jonkun ajan päästä lähetin näytteen agentille, joka innostui. Olin todella onnekas, Billingham kiittelee.
Jo ensimmäinen lontoolaisesta rikoskomisario Tom Thornesta kertova kirja sai huomiota ja jonkin verran menestystäkin, mutta varsinainen läpimurto tuli romaanilla Scaredy Cat , johon kirjailija itse ei ole jälkikäteen tyytyväinen.
- Nyt kirjoittaisin koko tarinan ihan toisella tapaa, Billingham sanoo ja korostaa tehneensä urallaan monia virheitä.
- Tein Thornesta alunperin liian vanhan - ensimmäisessä kirjassa 41-vuotiaan -, mikä on ongelma, koska hän vanhenee reaaliajassa. Minun ei myöskään olisi pitänyt tehdä hänestä suoraan komisariota, Billingham pohdiskelee.
Hän ei ole myöskään varma, oliko viisasta ottaa Thornen isä hengiltä sarjan neljännessä kirjassa.
- Hänhän on kuitenkin koko ajan mukana, ei nyt minään kummituksena mutta jonkinlaisena, mielikuvahahmona, jonka kanssa Thorne kommunikoi.
Isän roolia on mietitty tarkoin myös suunnitteilla olevaa tv-sarjaa ajatellen. Billingham ei ole mukana sarjan teossa, mutta on esittänyt toiveenaan nähdä Thornen roolissa suomalaisillekin katsojille tutun David Morisseyn .
- Päähenkilön valinta televisio-sarjaan on hyvin herkkä ja kauaskantoinen juttu. Kun kirjaa myydään Britanniassa ehkä puoli miljoonaa kappaletta, tv-sarjaa saattaa katsella jopa kuusi miljoonaa ihmistä. Jos tv-hahmo iskostuu ihmisten mieleen, he näkevät samat kasvot mielessään myös kirjaa lukiessaan.
Ristiriitainen hahmo
Tom Thorne on hyvinkin mielenkiintoinen ja ristiriitainen hahmo. Billinghamin kanssa hänellä on yhteistä ikä ja musiikkimaku, mutta mistään alter-egosta ei ole kysymys.
Thornen hahmo muuttuu ja kehittyy kirjasarjan edetessä.
- Lukija tuntee hänet aivan yhtä hyvin kuin minäkin, Billingham korostaa.
Thorne on dekkareille tyypilliseen tapaan yksinäinen susi, eronnut ja varsin iloton kaveri, joka kantaa raskaan työnsä ja siinä kohtaamiensa hirveiden ihmiskohtaloiden taakkaa 24/7.
Thornen vaimo lähti aikoinaan toisen miehen matkaan, eikä Ikean kalusteilla lavastettu poikamiesboxi tunnu kodilta vaan lähinnä paikalta, jossa säilyttää cd-soitinta.
Thornen harvoja iloja ovat läheisestä noutoravintolasta tilatut curry-annokset, halpa lager ja television jalkapallomatsien katselu oikeuspatologi Phil Hendricksin kanssa.
- Hendricks pääsee lähimmäksi sitä, mitä Thorne voi kutsua ystäväkseen, Billingham muotoilee.
Miesten suhde ei ole ongelmaton. Hendricks on tunne-elämältään ambivalentti homo, jolla on tapana ottaa lävistys jokaisen uuden poikaystävän kunniaksi. Thornen mielestä ystävän pääkoppa alkaa näyttää uhkaavasti neulatyynyltä...
Thorne suhtautuu ystävänsä elämäntyyliin vaivaantuneesti. Yllätyksekseen hän tuntee myös mustasukkaisuutta tämän poikaystäviä kohtaan, vaikkei Thornen heteroseksuaalisuutta asetetakaan kyseenalaiseksi.
- Hendricksin ulkoinen olemus perustuu todelliseen henkilöön, erääseen tuntemaani huippuneurologiin. Minusta on kiehtovaa ajatella, että ihminen joka tekee äärimmäisen vaativaa, pikkutarkkaa ja hienovaraista työtä näyttää ihan moottoripyöräjengiläiseltä.
Lontoosta kaunistelemattomasti
Lontoon voi sanoa olevan yksi Billinghamin kirjojen henkilöistä. Jotta se voisi toimia, on tietysti mentävä varsin kauas turistioppaiden kaupunkikuvauksista. Vailla elämää -romaanissa eletään paljolti syrjäkaduilla ja kaupungin alla risteilevissä tunneleissa.
Tom Thornen musiikkimaku on asia, jota kirjailija joutuu selittelemään jokaisessa haastattelussa. Thorne nimittäin kuuntelee countrya, ihan Tammy Wynettestä ja Dolly Partonista alkaen, Johnny Cashista tietysti puhumattakaan.
- Jos tosiaan kuuntelee tekstejä, huomaa että nimenomaan country on täydellistä musiikkia rikosromaaneihin. Ne ovat äärimmäinen mustia ja syviä tarinoita letkeän viihdyttävän kompin säestyksellä, ihan niin kuin rikosromaaninkin täytyy olla, Billingham sanoo.
Billingham on kirjoittanut seitsemän Thorne-kirjaa, ja kahdeksaskin on jo työn alla. Hän ei ole etukäteen päättänyt, kuinka monta osaa sarjaan tulee. Kahden Thorne-romaanin välissä ilmestyy kuitenkin myös aivan erillinen romaani, jonka päähenkilönä on viimeisillään raskaana oleva nainen.
Aiemmin paljon televisiolle viihdettä ja lastenohjelmia käsikirjoittaneelta Billinghamilta kysellään koko ajan halukkuutta kirjoittaa myös rikostarinoita, vaikkapa jaksoja suosittuihin sarjoihin.
- Niin suurta rahamäärää ei löydy, että rupeaisin siihen hommaan. Jos minulla on hyvä idea, kirjoitan oman kirjan, enkä tuhlaa sitä johonkin C.S.I. -sarjaan tai vastaavaan. Kirjathan saa sentään kirjoittaa itse, mutta televisiosarjat ovat ryhmätyötä, Billingham korostaa.
Kirjoittaja on Mark Billinghamin Vailla elämää -kirjan suomentaja.
