HHH • Zodiac. Ohjaaja David Fincher. Kinopalatsi 5. K15, kesto 2 h 40 min.
Tunnetuin elänyt sarjamurhaaja on varmastikin Viiltäjä-Jack, joka surmasi julmasti useita prostituoituja 1880-luvun lopun Lontoossa. Raakojen murhien lisäksi tappajan mainetta kasvattivat jo omana aikanaan tämän lehdistölle lähettämät kirjeet ja se, ettei murhaajan henkilöllisyyttä ole saatu tähänkään päivään mennessä varmuudella selvitettyä.
Viiltäjä-Jackin myöhemmästä kuuluisuudesta ovat omalta osaltaan pitäneet hyvin huolta niin lukuisat fiktiot aina elokuvista sarjakuviin kuin myös pelätystä rikollisesta kiinnostuneiden asianharrastajien tutkimukset ja kirjoitukset.
Viktorian ajan Viiltäjä-Jackin eräänlaisena amerikkalaisena vastineena voi pitää salanimellä Zodiac esiintynyttä sarjamurhaajaa, joka lahtasi 1960-70-lukujen Kaliforniassa todistetusti ainakin viisi ihmistä ja jonka epäillään olevan ehkä kymmenienkin murhien takana. Myös tämä sarjamurhaaja piti pilkkanaan mediaväkeä ja poliisivoimia koodikielisillä viesteillä ja kirjeillä, joissa hän kertoili tekemistään tai suunnittelemistaan veriteoista.
Edelleen on myös varmentamatta Zodiacina esiintyneen tappajan takana ollut todellinen henkilö, mikä on omiaan kasvattamaan murhamiehen mainetta myyttisiin mittoihin, tekemään tästä tarinoiden aiheeksi kelpaavan.
Jo heti 1970-luvun alussa tehtiinkin ensimmäiset tapaus Zodiaciin liittyvät tai sen inspiroimat elokuvat, joista Dirty Harry (1971) on epäilemättä tunnetuin, vaikkei se Zodiac-tappajaa itseään suoraan tunnetuksi teekään.
Pilapiirtäjän pakkomielle
Nyt ensi-iltansa saava David Fincherin ohjaama Zodiac perustuu sekä elokuvatiimin tekemiin asianosaisten haastatteluihin että Robert Graysmithin kahteen kirjaan, joissa sarjamurhaajan arvoitusta jo 1960-luvulta lähtien seurannut entinen pilapiirtäjä käy läpi selvittämättömään tapaukseen liittyviä tutkimuksia. Fincherin elokuvan pääosassa ei näin ollen ole myöskään itse murhaaja vaan joukko työnsä parissa puurtavia miehiä, jotka yrittävät epätoivoisesti saada rikoksen ratkaistua.
Tappaja näyttäytyy elokuvassa vain muutamassa lyhyessä kohtauksessa, lähinnä niissä, joissa kuvataan Zodiacin tekemiksi varmasti todennettuja murhia. Muutoin lehdistöä ja poliisia manipuloiva julkisuudenkipeä rikollinen on mukana vain kirjeissään ja huohotuspuheluissaan, mikä on varsin onnistunut ratkaisu elokuvassa, joka kertoo oikeasta historiallisesta henkilöstä, josta ei toisaalta tiedetä varmuudella mitään yksiselitteistä.
Zodiac-tappajasta ei tehdä Hannibal-kannibaalin ja muiden legendaaristen fiktiivisten sarjamurhaajien kaltaista ylimaallista show-hahmoa, kammottavuudessaankin karismaattista neroa vaan aivan tavallinen ja arkinen sekopää, jonka toimet suistavat toisten tavallisten ihmisten elämän raiteiltaan.
Tarinan keskushenkilöiksi nousevat kehnoilla resursseilla tapausta parhaansa mukaan tutkiva poliisietsivä Toschi (Mark Ruffalo), San Francisco Chronicle -lehden viinaan menevä rikostoimittaja Avery (Robert Downey Jr.) ja ennen kaikkea samaisen lehden pilapiirtäjä Graysmith (Jake Gyllenhaal), jonka pakkomielle murhien selvittämisen suhteen kestää ja kantaa lopulta kaikkein pisimmälle.
Perinteisessä, suorastaan viehättävän vanhanaikaisessa rikosdraamassa liikutaan nuhjuisilla poliisiasemilla, joissa CSI-televisiosarjoista tuttu nykyajan rikostutkintateknologia on vielä tyystin tuntematonta, ja kiireisissä toimituksissa, joissa tieto ei siirry s-postilla ja googlettamalla vaan lankapuhelimilla ja kirjoituskoneilla. Tarinaa vievät eteenpäin dialogi ja henkilöt päätelmineen, eivät kaikkivoipaiset tekniikka ja tehosteet.
Fincheriä pinnan alla
Päällisin puolin voisi ajatella, että Zodiac on ohjaajalleen varsin epätyypillinen elokuva muistuttaessaan niin ulkoiselta tyyliltään kuin tarinaltaankin pikemminkin vaikkapa Michael Mannin filmejä tai Clint Eastwoodin myöhäisiä ohjauksia kuin Fincherin itsensä aiempia teoksia.
Ohjaajan sarjamurhaajatrilleri Seitsemästä (1995) ja Fight Clubista (1999) tuttua, melkeinpä eksploitatiivista rankkuutta on Zodiacilta turha odottaa. Kamera-ajoilla ja kuvakulmilla leikittely, joita Fincher on aikaisemmissa töissään paljon harrastanut, on minimissään. Nyt pysytellään visusti mahdollisimman lähellä arkista realismia jo pelkän kuvauksen tasolla.
Pintaa syvemmältä katsottuna Zodiacista löytyy kuitenkin myös ohjaajalleen tyypillistä tematiikkaa, joka tekee elokuvasta hyvinkin Fincherin näköisen. Päähenkilöksi vähitellen nouseva pilapiirtäjä on hiljainen sivullinen, jonka elämää alkaa hallita pakkomielle. Murhatutkimuksiinsa uppoutuvan miehen jokapäiväinen normaalielämä perheineen ja töineen jää uuvuttavan jahdin jalkoihin.
Fincherin elokuvilla ei ole myöskään aiemmin ollut välttämättä tapana päättyä hyvin. Onnellista loppusulkeumaa ei Zodiac -mysteeriinkään kuulu, paha ei saa palkkaansa.
PÄIVI VALOTIE
