IRMELI HAAPANEN
Näytelmäkirjailija, ohjaaja Juha Jokela kuuluu Turussa parhaillaan vietettävien valtakunnallisten Kirkkopäivien keskeisimpiin taiteilijoihin. Hänen kirjoittamaansa ja ohjaamaansa Fundamentalisti- näytelmää esitetään tapahtuman aikana Turun kaupunginteatterissa, ja lauantaina Jokela osallistuu Linnateatterissa järjestettävään keskusteluun aiheesta Avautuuko kirkkoslangi.
Nuoruutensa aktiivisena seurakuntalaisena viettänyt mutta parikymppisenä kirkosta yhä kauemmaksi etääntynyt Jokela kertoo saaneensa uskoa ja Raamatun sanomaa pohdiskelevan Fundamentalistin kautta uudelleen kutsun kirkon yhteyteen.
- Fundamentalistin jälkeen minua on kutsuttu erilaisiin tilaisuuksiin puhumaan kirkon ja uskon asioista ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Tämä on tuntunut hyvältä. Yhteys on palannut ilman että yhteisöön täytyy upota kokonaan, Jokela sanoo.
Merkityksellisten asioiden äärellä
Seurakuntayhteydestä erkaantumiseen vaikuttivat Jokelan mukaan paitsi muutokset omassa ajattelussa myös muutto Tampereelta Helsinkiin opiskelemaan.
- Silloin vaihtuivat niin elämänpiiri kuin sosiaalinen roolinikin, enkä hakeutunut - enkä halunnutkaan hakeutua - enää seurakuntaan, Jokela perustelee.
Teatterista ei kuitenkaan tullut hänelle seurakunnan korviketta.
- Kun olin yllättänyt 18-19-vuotiaana itseni lavalta Raamattu kädessä opettamassa ihmisiä elämään, vaikken tajunnut siitä mitään, minulle tuli kammo saarnaamista kohtaan. Toivon, etten näytelmissäni saarnaa. Tärkein ero teatterin ja kirkon välillä on mielestäni se, että teatteri piirtää jännitteitä erilaisten totuuskäsitysten välillä eikä yritä muokata niitä yhdenmukaisiksi.
- Yhteistä taas on, että kummassakin pohditaan sitä, mikä on merkityksellistä ja tärkeintä, ja ihmiset kokoontuvat sen takia yhteen.
Paradoksaalinen suhde Jumalaan
Tällä hetkellä Jokela sanoo olevansa kirkosta etäisen kiinnostunut.
- En ole ahkera kirkossa kävijä tai kristinuskon harjoittaja, mutta esimerkiksi lauantainen keskustelu kirkon kielestä on mielestäni erittäin kiinnostava. Se liittyy myös kirjoittamiseeni. Haluan kaikille näytelmieni henkilöille omat puhetavat, ja siksi myös kirkon kielet kiinnostavat.
Jokela sanoo, että rationaalisella tasolla hän ei usko Jumalaan mutta kokemuksen tasolla se on hyvinkin todellinen.
- Tällainen paradoksaalinen olotila sopii minulle oikein hyvin, hän naurahtaa.
Kristinuskossa Jokela kokee tärkeimmäksi elementiksi ehtoollisen.
- Tärkeintä ei kuitenkaan ole Jeesus-aspekti vaan Jumalan kasvojen eteen asettuminen sellaisena kuin on. Siinä hetkessä näytetään aidoin pieni oma itsensä, ei tarvitse esittää mitään parempaa tai huonompaa. Se tuntui hyvältä aktiiviseurakuntalaisena ollessani ja tuntuu edelleen.
Tyytymättömyys ajaa uskon pariin
Fundamentalistin kaikki Turun esitykset myytiin hetkessä loppuun, ja näytelmä on ollut suosittu ensi-illastaan helmikuusta 2006 lähtien. Jokelan mukaan menestyksessä on jälkikaikuja hänen esikoisnäytelmänsä, Mobile Horrorin suosiosta mutta myös tämä aika luo otollista maaperää uskon kysymyksille.
- Kollegani Ari-Pekka Lahti on todennut, että aina silloin kun uskonto tarjoaa vastauksia, ihmiset ovat tyytymättömiä jostain. Olen samaa mieltä. Luulen, että globaali talous ja kaikenlaiset luovuus-, kukoistus- ja kasvuideologiat synnyttävät ihmisissä tyytymättömyyttä. Uskon asiat haastavat tätä kaikkea, Jokela pohtii.
Uskosta on tullut myös iltapäivä- ja aikakausilehtien materiaalia. Julkkikset toisensa perään tunnustautuvat Jumalan pojiksi ja tytöiksi. Jokelan mukaan kaupallisuuden uhka leijuu kirkonkin yllä.
- Luulen, että uskossa samoin kuin vaikkapa minihameiden käytössä tapahtuu aaltoliikettä. Usko on muodikasta nyt, koska se on ollut niin epämuodikasta. Toisaalta kun ei-materiaalisille asioille on tällä hetkellä oikeasti kysyntää, kirkon on oltava tarkkana, ettei samassa paketissa tarjota paljon muutakin.
Jokela kuuluu yhä kirkkoon vaikkei ahkera kirkossa kävijä olekaan. Hänet saisi aktiivisemmaksi seurakuntalaiseksi hyvät vetäjät, jotka ovat tilaisuuksissa läsnä tosina, rehellisinä ja paljaina.
- Eniten minua vieroittaa kirkon tilaisuuksista se opin ja viran kalvo, joka tuntuu olevan vetäjien ja seurakuntalaisten välissä. Kaipaan kuitenkin enemmän pientä ja rehellistä kuin provokaatioita ja herättelemisiä.
Juha Jokelan Fundamentalistin esitykset Turun kaupunginteatterissa ovat loppuunmyytyjä. Avautuuko kirkkoslangi? -keskustelutilaisuudessa lauantaina klo 14-16 Linnateatterissa Jokelan kanssa keskustelevat piispa Kari Mäkinen ja professori Kaisa Häkkinen.
