Kulttuuri

Hiljaisten miesten on aika puhua

TS/Johanna Tarvainen<br />Kasperi Nordman (vas.) ja Matti Laine broileriteurastamon pukuhuoneessa.
TS/Johanna Tarvainen
Kasperi Nordman (vas.) ja Matti Laine broileriteurastamon pukuhuoneessa.

Teemu Kaskinen: Anna minun rakastaa vähemmän. Teatteriryhmä Hiljaiset miehet Teatteri Jurkassa, Helsinki. Ohjaus Marko Järvikallas, valo- ja äänisuunnittelu Janne Koivula, puvut Tuija Martikainen. Kantaesitys 21.4.

Teemu Kaskisen tuore näytelmä Anna minun rakastaa vähemmän kertoo kolmekymppisistä miehistä tässä ajassa etsimässä kadonneita merkityksiä. Mistä rakentuu miehen arvo ja miehen kunnia?

Teatteri Jurkassa nähtävä esitys on vuonna 2006 perustetun teatteriryhmän Hiljaiset miehet esikoisproduktio. Nuorista teatterin ammattilaisista koostuva ryhmä määrittelee pyrkimyksekseen kuvata suomalaista miestä tuoreella ja tutkivalla tavalla. Ryhmän tavoitteena on löytää uutta yleisöä ja houkutella myös sellaisia katsojia lähtemään teatteriin, jotka sinne eivät yleensä löydä.

Anna minun rakastaa vähemmän ei kuitenkaan ole pelkästään miesten puhetta miehille, vaan esityksellä on sanottavaa kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Kolmen miehen realistinen kamarinäytelmä tapahtuu broileriteurastamon pukuhuoneessa. Riku Korhosen, Matti Laineen ja Kasperi Nordmanin vahvasti läsnä ollen ja toden tuntuisesti esittämät nuoret miehet ovat olleet teurastamolla töissä kuka pidempää ja kuka vähemmän aikaa. Kaikki haaveilevat muutoksesta, kohtalonsa ottamisesta omiin käsiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Miehet näyttelevät hienosti yhteen ja pitävät esityksen intensiteetin kasassa. Kiinnostavimmaksi ja arvaamattomimmaksi hahmoksi nousee Laineen esittämä Sami, joka alistuu rakkauden edessä nöyryyttäviltä vaikuttaviin ratkaisuihin.

Broileriteurastamon miehet

Vaikka näytelmä ei kerrokaan kaikkein vähäosaisimmista, se pohtii syrjään jäämistä ja osattomuuden tunnetta. Nämä miehet kaipaavat rakkautta, mutta ovat hukassa tunteidensa ja unelmiensa edessä. Näytelmä kertoo myös työn teosta ja raaistuvista työelämän laeista. Tehtaita ja teurastamoita lopetetaan, toiset sopeutuvat muutokseen ja selviytyvät voittajina, toiset eivät.

Henkilöhahmot on rakennettu taitavasti niin tekstin, ohjauksen kuin roolityöskentelynkin tasolla.

Monitahoiset hahmot eivät tyhjene esityksen aikana. Esityksen maailma jatkuu myös Teatteri Jurkan ulkopuolelle. Broileriteurastamon miehillä on elämää sekä esitystä ennen että sen jälkeen.

Jurkan intiimi ja pelkistetty huoneteatteritila sopii esitykseen mainiosti. Lavastuksella ei ole prameiltu, mutta muutamat yksityiskohdat riittävät herättämään broileriteurastamon pukuhuoneen maailman eläväksi. Tuija Martikaisen arkipäiväinen ja tarkkaan mietitty puvustus rakentaa henkilöhahmoja. Esitys voisi realismissaan ja intiimiydessään olla raskasta katsottavaa, mutta toisen puoliajan aikahyppy antaa ilmaa ja Janne Koivulan valot nostavat esityksen irti puhtaasta realismista.

Näytelmäkirjailijana ja dramaturgina paremmin tunnetun Marko Järvikallaksen ohjaus rytmittelee tekstiä taitavasti. Ensi-illassa esityksessä tosin oli vielä rytmillistä nykimistä ja hakemista, mutta hiomattomuus on myös esityksen vahvuuksia. Esitys tuntuu tuoreelta, arvaamattomalta ja raikkaalta.

Kaskelan teksti sisältää paljon huumoria, oivalluksia ja toivoa. Konkreettinen puhe työstä ja broileriteollisuuden tuntemus tuovat yhdessä tilassa tapahtuvaan esitykseen kaivattua elämää ja liikettä. Paljosta puheesta huolimatta miehet eivät vain filosofoi. Kaskelan teksti välttää pyrkimykset opettaa. Oivallukset elämästä, ystävyydestä ja rakkaudesta eivät tunnu latteilta. Näiltä miehiltä kuuntelee mitä tahansa.

Eeva Kemppi