Kaija Saariahon oma maailma on laajentunut
korvien välistä kansainvälisille estradeille

TS/
TS/

MATTI LEHTONEN

Saariaho on yksi aikamme menestyneimmistä suomalaissäveltäjistä maailmalla. Saariahon suuntautuminen musiikkialalle alkoi perinteiseen tapaan jo lapsena, vaikkei hän musiikkiperheestä olekaan kotoisin.

- Koulun musiikinopettaja sanoi äidille, että olen oikein musikaalinen lapsi ja että minulle sopisi viulu. Aloin soittaa sitä ensimmäisenä kouluvuonna. Haaveilin myös pianonsoitosta ja sain pianon 8-vuotiaana. Elin aika omissa maailmoissani ja kuvittelin paljon musiikkia jo pienenä, mutten erityisesti ajatellut että siinä olisi jotakin erikoista tai se oli minun omaa musiikkiani, Saariaho muistelee.

Musiikki oli hänen oma asiansa hyvin pitkälle, ja soitonopettajat olivat niitä, joista äiti oli kampaajalla sattunut kuulemaan. Konserteissa Saariaho kävi vasta, kun sai mennä sinne itse yksin.

- Sellaisissa oloissa kului lapsuus ja nuoruus, epävarmana siitä, mitä voisin musiikilla tehdä. Klassiseen ja uuteen musiikkiin tutustuin sattumanvaraisesti, ensin radion avulla, myöhemmin levykaupoissa ja kirjastoissa ja lopulta konserteissa.

Koulun jälkeen Saariaho mietti mietin kanttori-urkurin elämää; hän oli nimittäin alkanut teinivuosina soittaa urkuja ja jättänyt viulun.

- Säveltäminen alkoi viimein tuntua ihan pakottavan tärkeältä joskus vähän yli kaksikymppisenä. Olin siinä vaiheessa kirjoitellut pieniä lauluja ja kamarimusiikkikappaleita, Saariaho sanoo.

Korvat auki oli idealismia

Sibelius-Akatemian nuoret sävellyksen opiskelijat perustivat vuonna 1977 Korvat auki -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on "edistää ja tehdä tunnetuksi uutta suomalaista musiikkia". Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Eero Hämeenniemi.

Kaija Saariaho oli yksi yhdistyksen perustajajäsenistä ja alkuaikojen keskeisistä hahmoista muun muassa Esa-Pekka Salosen , Magnus Lindbergin ja Jouni Kaipaisen ohella. Kukin heistä on sittemmin tehnyt merkittävän uran musiikin saralla paitsi kotimaassa myös maamme rajojen ulkopuolella.

Mitä Korvat auki -menneisyys merkitsee Saariaholle nykyään?

- Korvat auki -aika oli hienoa ja idealistista aikaa. Tärkeintä oli musiikki ja sen kunnianhimoinen säveltäminen, samoin aikamme musiikin levittäminen kansan syviin riveihin. Sellaista idealismia tarvittaisiin nykyisinkin, Saariaho pohtii.

Kotijumalia ja vaikuttajia

Sibelius on suomalaisten säveltäjien keskeinen kotijumala, halusivatpa he sitä tai eivät, minkä lisäksi monet mestaria seuranneiden sukupolvien säveltäjät ovat kokeneet jääneensä Sibeliuksen varjoon.

- Kyllä varmaan suomalainen säveltäjä edelleen suhtautuu jotenkin erityisesti Sibeliukseen - se musiikki on niin tuttua ja kaikkialla soivaa. On kai sitten persoonakysymys, minkälainen asenne on päällimmäisenä, ihailu tai harmittelu. Itse ihailen valtavasti Sibeliusta, mutta samalla kun katselen Suomen sinfoniaorkesterien kausiohjelmia niin vähän harmittaa kuitenkin se, että niin vähän etsitään vaihtoehtoja ohjelmiin, toteaa Saariaho.

Hän itse opiskeli Paavo Heinisen oppilaana, ja tätä taas pidetään kokonaisen säveltäjäsukupolven isähahmona, suurena oppimestarina.

- Heininen on minulle niin tärkeä ihminen opettajana, että jo sinänsä ihan erityinen. Ja yleisemminkin mielestäni harvinainen ilmiö suomalaisessa hitaassa, pateettisessa kulttuurissa.

Herkkä mieli tiedettä edellä

Saariahon sävellystyön yhteydessä mainitaan usein "mieltymys vastakkainasetteluihin" ja "uusien dualismien etsiminen". Mistä tällainen mieltymys on peräisin?

- Minulle oli tärkeätä lukea aikoinaan Wassily Kandinskyn oppeja, ja yksi niistä on, että maailmaa hahmotetaan vastakohtien kautta. Musiikillisen muodon ja yleisemmin itse musiikin rakennusaineiden täytyy olla tarpeeksi vastakohtaisia, että korva pystyy niitä hahmottamaan ja että ne jäävät mieleen. Ehkä minä olen näistä enemmän puhunut kuin jotkut muut, mutta kyllä kaikki säveltäjät operoivat enemmän tai vähemmän samantyyppisillä ideoilla.

Mikä on eniten vaikuttanut Saariahon musiikilliseen ajatteluun?

- Vaikea sanoa, sillä kaikki vaikuttaa! Tärkeintä säveltäjäksi tulemiseeni on kuitenkin ilman muuta ollut opiskelu Paavo Heinisen kanssa.

Unet ovat keskeinen Saariahon kiinnostuksen kohde. Entä mitä muut alitajuntaan liittyvät ilmiöt, esimerkiksi hypnoosi ja telepatia merkitsevät hänelle?

- Hypnoosista minulla on joitakin kokemuksia, kun yritin jossakin vaiheessa nuoruudessani sillä parannella esiintymisfobioitani. Aika huonolla menestyksellä. Telepatia sen sijaan on arkipäivää niinkuin moni muukin alitajuntaan liittyvä ilmiö. Näin on varmaan laita aika monen taiteilijan kanssa, sanoo Saariaho.

Hän uskoo ulottuvuuksia olevan valtavasti enemmän kuin ne neljä, joihin arkielämässä viitataan.

Tiede kulkee hänestä aikalailla perässä niiden asioiden suhteen, joilla herkkä mieli operoi päivittäin.

TS/
TS/