Kineettinen taide:
liike ja illuusio liikkeestä
Kineettinen taide on liikkeen ideaa taiteessa hyödyntävä suuntaus. Liike voi olla joko liikkeen illuusio tai teos voi olla rakennettu niin, että se tai sen osa liikkuu oikeasti. Suuntauksen valtavirtana pidetään yleensä kolmiulotteisia rakennelmia, joissa on mekaanisesti liikkuvia osia. Liikkeen voimanlähteenä voi olla moottori, sähkö, magneettisuus tai katsojan lihasvoima.
Maalaustaiteessa kineettisyydellä on tarkoitettu teoksia, joihin on luotu optisia liikeilluusioita käyttämällä hyväksi mustan ja valkoisen vastakohtaa tai värikontrasteja esimerkiksi sakkiruutukuvioiksi sommiteltuna tai nauharakennelmana. Liikeilluusiota luovaa maalaustaidetta on kutsuttu op-taiteeksi.
Kineettisen taiteen näyttelyitä pidettiin runsaasti 1960-luvulla eri puolilla Eurooppaa. Helsingissä, Amos Andersonin taidemuseossa, järjestettiin vuosina 1968 ja 1969 Valo ja liike -nimiset näyttelyt, joissa esiteltiin ulkomaista ja kotimaista kineettistä taidetta. Suomessa kineettistä taidetta tehtiin erityisesti vuonna 1972 perustetussa taiteilijoiden ja teknologien ryhmä Dimensiossa.
Kineettinen juontuu kreikasta ja tarkoittaa liikkuvaa.
Lähde: Jyväskylän yliopisto, taiteen ja kulttuurin laitos.