Millennium Actress. Ohjaaja Satoshi Kon. Kino Thalia. K7, 1 h 27 min.
On hienoa huomata, että elokuvien maahantuojat niin television kuin teatterinkin puolella ovat alkaneet havahtua palvelemaan myös Suomessa jatkuvasti kasvavaa japanilaisen populaarikulttuurin fanijoukkoa.
Niin kotimaassaan kuin maailmallakin arvostetun ja yleisesti tunnetuimman animetaiteilija Hayao Miyazakin ihastuttavien kokoperheen elokuvien vanavedessä levitykseen pääsee muitakin japanilaispiirrettyjä, myös selkeästi aikuiselle yleisölle suunnattuja filmejä, jotka tarjoavat mielenkiintoisen vaihtoehdon tai ainakin oivallisen lisän markkinoita hallitsevien amerikkalaisanimaatioiden joukossa.
Innokkaille manga- ja animeharrastajille epäilemättä varsin tutun, mutta suurelle yleisölle tuntemattomamman Satoshi Konin ohjaama Millennium Actress on ilman muuta näkemisen arvoinen anime, jos lajityypin piirretyt yleensä vähänkään kiinnostavat. Tai jos eivät ole tähän mennessä kiinnostaneet, nyt kannattaa harkita tutustumista uuteen japanilaiseen populaarielokuvaan juuri tämän animaation kautta.
Komeasti toteutetun ja alkuperäisillä äänillään esitettävän aikuisten animaation kehyskertomuksessa haastatellaan vanhaa, erakoitunutta ja nuoremman polven jo ajat sitten unohtamaa filminäyttelijätärtä, jonka muistelmat ja taannoin tähdittämät elokuvat muodostavat Millennium Actressin lukuisat eri aika- ja todellisuustasoilla liikkuvat rinnakkaiset juonilinjat.
Kun viime vuosisadan alkupuolella perustetun Ginei-elokuvastudion rakennukset joutuvat purettaviksi, ryhtyy yhtiön elokuvien parissa varttunut keski-ikäinen toimittaja tekemään dokumenttia legendaarisen studion historiasta ja sen kultakauden, 1930-50-lukujen, suosituimmasta tähdestä Chiyoko Fujiwarasta.
Jo vuonna 2001 valmistunutta animaatiota voi katsoa yhtäältä koskettavana melodraamana, joka onnistuu olemaan kaikessa naiiviudessaankin suorastaan salakavalasti liikuttava rakkaustarina.
Vastaavanlaisiin elämää suurempiin, traagisiin rakkauskertomuksiin on kyynisen katsojan monesti vaikea uskoa oikeiden ihmisten esittämissä näytelmäelokuvissa, mutta niinpä vain tämä taso yhtäkkiä toimiikin aivan mainiosti äärimmilleen tyyliteltyjen kaksiulotteisten piirroshahmojen kautta.
Toisaalta Millennium Actressissa on kyse myös metaelokuvasta, joka kommentoi elokuvan tekemistä. Samalla se toimii kauniina kunnianosoituksena elokuvalle viime vuosisadan ehkäpä merkittävimpänä taidemuotona ja välineenä, jolla on huima kyky muokata kokonaisten joukkojen kollektiivisia muistoja ja tuntoja.
Vaikka elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Satoshi Kon on haastatteluissaan sanonut, ettei hänellä alunperin ollutkaan tarkoitus tehdä elokuvaa elokuvasta eikä edes kertoa elokuvahistoriaa, voi tarinan päähenkilö Chiyokon filmiuran kuvittamista helposti katsoa myös yleisempänä katsauksena elokuvan historiaan niin Japanissa kuin muuallakin.
Mukana muistelmissa ja samalla animen limittäisissä tarinalinjoissa vilahtelevat niin ennen toista maailmansotaa tehdyt oikeistolaiset propagandaelokuvat kuin 1960-lukulaiset avaruusseikkailut, niin japanilaisten tehtailemat mutaatiohirviöelokuvat kuin universaalisti populaarit historialliset suurfilmit ja romanttinen hömppäviihde. Animaatio onkin elokuvafriikille oikea aarreaitta.
PÄIVI VALOTIE
