Vähemmän riemukas loma Ranskassa
Mr. Bean lomailee. Ohjaaja Steve Bendelack. Julia 1 & Kinopalatsi 1. K7, 1 h 31 min.
Vaikka ensi-iltansa saava Mr. Bean lomailee on onnistuneempi kuin kymmenen vuoden takainen Bean-komedia Bean - äärimmäinen katastrofielokuva , koomikko Rowan Atkinsonin 1990-luvun alussa luoman tv-hahmon kierrättäminen valkokankaalle tuntuu varsin turhalta. Toki nolojen tilanteiden miehestä on tullut jo eräänlainen kulttihahmo, mutta vanhan ja väsyneen hevosen hakkaaminen ilman uusia ideoita ei paljonkaan jaksa hauskuttaa.
Ensimmäisessä Bean-leffassa peribrittiläinen papuaivo pisti paikat sekaisin pelkällä olemisellaan Amerikan mantereella. Nyt pysytellään kotoisammin Euroopassa, ja matkataan sateisesta Englannista aurinkoiseen Ranskaan.
Mikään muu ei olekaan juuri muuttunut sitten edellisen elokuvan tai edes Beanin televisiopäivien. Mr. Bean ilmeilee ja koikkelehtii entiseen malliinsa, vitsit väännetään Atkinsonin hahmon fyysisestä olemuksesta ja väärinkäsityksistä, joihin normaalimaailmaan sopeutumaton hömelö antisankari joutuu toistuvasti.
Elokuva-Beanin ongelma on, kuten monesti muulloinkin vastaavissa tapauksissa, että se mikä toimii lyhyissä televisiosketseissä, ei sujuvasti käännykään täyspitkään valkokangasformaattiin. Mr. Beanin slapstickiin ja fyysiseen komiikkaan ehtii kyllästyä moneen kertaan, kun elokuvan käsikirjoituksessa ei itsessään riitä aineksia kovinkaan pitkälle. Yhden idean varaan rakennettu yhden miehen show on pidemmän päälle puuduttavaa katsottavaa.
Hölmöimpiin Hollywood-farsseihin verrattuna Bean-komedian ansioksi on kuitenkin luettava, että elokuvassa ei ilkeillä inhottavasti kenellekään - ei edes englantilaisten etelänaapureille ranskalaisille. Tarinan ainoa pelle ja karikatyyri on itse herra Bean, joka on lapsekkaasta itsekkyydestään huolimatta hyväntahtoinen tyyppi. Jenkkikomedioille tyypilliset mustavalkoiset hyvä-paha -asetelmat puuttuvat elokuvasta, kuten myös typerät alapää- ja eritevitsit.
Jonkinmoista vanhan mantereen sivistynyttä komediaperintöä Beankin siis mukanaan kantaa, vaikka Jacques Tatin Herra Hulot -hahmoa tuleekin kovasti ikävä katsoessa Mr. Beanin vähemmän riemukasta lomamatkaa kohti Rivieraa.
PÄIVI VALOTIE