IRMELI HAAPANEN
Huhtikuu on tänä vuonna Turussa lausuntakuukausi. 60-vuotisjuhlaansa viettävä Turun lausuntakerho tuottaa kokonaisen sarjan esityksiä yhteisellä otsikolla Kohtalona runo.
Kohtaloksi runous onkin monelle kerholaiselle muodostunut. Esimerkiksi jäsenistön nuorimpiin kuuluva Laura Kilpiö kertoo imeneensä runon ja lausumisen jo äidinmaidosta.
- Äitini on lausunut koko ikänsä, ja kun lähdin opiskelemaan äidinkielenopettajaksi hän kannusti minua aloittamaan lausuntaharrastuksen. Osallistuin vuonna 2003 lausujain liiton kesäkurssille, ja innostuin asiasta. Sillä tiellä nyt ollaan, Kilpiö nauraa.
Jäsenistö joukolla liikkeellä
Viime kesänä Kilpiö valmisti jo ensimmäisen oman lausuntaillan yhdessä lapsuudenystävänsä, muusikko Hanna Knuutilan kanssa. Pato - erään naisen muotokuva sai ensi-iltansa naisten kotipaikkakunnalla Loimaalla ja nähdään nyt uusintana Kohtalona runo -tapahtumassa.
- Esitys koostuu Raija Siekkisen novelleista sekä lauluista ja runoista ja on kertomus naisesta, jonka elämä kulkee ohi. Naiselta puuttuu rohkeutta ja uskallusta, ja vähitellen tunteiden pato paisuu liian suureksi, Kilpiö kertoo.
Kaikkiaan Kohtalona runo -kokonaisuuteen kuuluu kymmenen esitystä.
- Tavoitteena on, että juhlavuoden aikana jäsenistö tekee mahdollisimman paljon ja erilaisia esityksiä, kerhon puheenjohtaja Tuula Walden sanoo.
Huhtikuun lisäksi myös marraskuu on Lausuntakerhon runokuukausi, jolloin kuullaan lisää lausuntaesityksiä.
- Tapahtuma on silloin osa Runoviikkoa, Walden kertoo.
Syksyllä järjestetään myös koululaisten lausuntakilpailu, jollaisia on järjestetty 1940-luvulta lähtien.
- Osanotto on aina runsasta, parhaimpina aikoina osallistuja on ollut sata, lausuntataiteilija Riitta Vasenkari tietää.
Tulkittua runoa
Turun Lausuntakerhossa on tällä hetkellä reilut 70 jäsentä, ja jäsenmäärä on nousussa.
- Pidämme joka toinen vuosi alkeiskursseja, ja niiden osanottajista aika moni jää pysyväksi jäseneksi, Walden sanoo.
Turussa viime vuosina eletty runobuumi näkyy sekin Lausuntakerhossa.
- Varmasti osittain sen ansiosta kursseille osallistuu paljon väkeä, Kirsi Storckovius pohtii.
- Mutta runobuumi on ennen muuta tuonut meille uusia kuulijoita, Vasenkari arvelee.
Lausujien lisäksi runoja esittävät nykyään aktiivisesti myös runoilijat itse, mutta kilpailuasetelmaa lausujat eivät tunnista.
- Lausunta on runojen tulkitsemista, ja uskomme, että se kiinnostaa. Runoilijoiden esiintymistä en kutsuisi lausumiseksi, Vasenkari sanoo.
Miehet vähemmistössä
Esiintyvistä runoilijoista suuri osa on miehiä, mutta lausuntapuoli on hyvin naisvaltaista.
- Meillä on ehkä noin parikymmentä miesjäsentä joista kolme tai neljä aktiivisia. Näyttää kuitenkin siltä, että ne jotka ovat lähteneet mukaan, ovatkin sitten tosissaan, Walden sanoo.
Kerholaiset eivät löydä mitään yksiselitteistä syytä naisvaltaisuudelle.
- Ehkä se on sama ilmiö kuin joka pirtissä; mamma puhuu ja pappa myhäilee, Walden arvioi.
Muut arvelevat syyksi myös perinteet ja sanan 'lausunta'.
- Ehkä siitä tulee miehille mieleen vääränlainen paatoksellisuus. Meidän lausujien suuri haaste on tulkita runoja niin, ettemme karkota yleisöä. Mielestäni mieskuulijoiden määrä on kyllä viime aikoina noussut, Vasenkari sanoo.
Naisten ja lasten elämää
Vasenkari osallistuu Kohtalona runo -tapahtumaan kahdella illalla. Lausuntaesitysten sarja alkaa sunnuntaina Tuoca minul Pennä. Ja Plecki. Ja Papperi -esityksellä, jota Vasenkari on esittänyt menestyksellä jo aiemmin.
Tekstit ja laulut ovat turkulaisten tai Turussa vaikuttaneiden kirjailijoitten ja säveltäjien tuotantoa keskiajasta tähän päivään, Mikael AgricolastaRiku Korhoseen .
- Se on myös Turkuseuran 50-vuotisjuhlavuoden esitys, Vasenkari kertoo.
Kohtalona runo -tapahtuma päättyy Vasenkarin Mozart on pettänyt meidät -esitykseen, jossa kuullaan valikoima Leena Krohnin tuotannosta. Walden ja Storckovius ovat mukana Tätä kaikkea minä olen - ja Panin huilun lumo -esityksissä, joista edellinen käy läpi naisen elämää lapsuudesta eläkkeelle ja jälkimmäinen vie myyttien, satujen ja tarinoiden maailmaan. Panin huilun lumossa esiintyy myös Kilpiö.
Walden on lisäksi mukana ryhmässä, joka esittää Puolalan koulun 4E-luokan oppilaiden ja näiden vanhempien ja isovanhempien välistä runokirjeenvaihtoa.
- Oppilaat kirjoittivat heille merkittävistä hetkistä vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, ja nämä vastasivat heille. Esityksessä aikuisten osuus keskustellaan ja lasten runot tulevat viesteinä lelujen ja muiden tavaroiden joukosta, Walden paljastaa.
Potkulauta -kokonaisuutta on esitetty kirjastoissa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa.
- Minut yllätti lasten kirjeiden avoimuus ja se, miten pieniä yhdessäolon hetkiä - kuten lätynpaistoa tai saunomista - he kuvasivat, Walden sanoo.
