Viikingit antoivat meille viikonpäivät,
ms-taudin, joulupukin ja kansalaisyhteiskunnan

TS/Veikko Wahlroos<br />Isän ja tyttären (Seppo Ruohonen ja Jonna Kosonen, keskellä) jälleennäkeminen viikinkipäällikkö Ragnvaldin johtaman ryöstöretken jälkeen.
TS/Veikko Wahlroos
Isän ja tyttären (Seppo Ruohonen ja Jonna Kosonen, keskellä) jälleennäkeminen viikinkipäällikkö Ragnvaldin johtaman ryöstöretken jälkeen.

IRMELI HAAPANEN

Aaro Söderlund on arkkitehti, Nauvon kulttuurimatkailua kehittävä projektipäällikkö ja tiedetoimittaja, joka on perehtynyt monipuolisesti historiaan, myös viikinkeihin. Hän on tehnyt aiheesta muun muassa 28-osaisen radiosarjan Viikinkien aika (2004-2005) Yleisradioon yhdessä Jorma Kallenaution kanssa.

Söderlund on toiminut myös historiallisena asiantuntijana Thorin vasarassa. Lisäksi hän on musikaalin toinen lavastaja Jani Uljaksen kanssa.

- Sukutarinan mukaan juureni palautuvat viikinkien Ahvenanmaalle. Myös Kyröjokilaaksossa asui todennäköisesti viikinkejä, sillä siellä on merkittävä ms-taudin esiintymä, jota pidetään viikinkien geneettisenä sormenjälkenä. Tältä seudulta lähtivät liikkeelle myös nuijasota ja puukkojunkkarit, joten ehkä siinäkin näkyy viikinkien vaikutus, Söderlund miettii.

Lisäksi Euran hieno sotapäällikkölöytö, jossa vainaja oli haudattu silkkiin puettuna ja loistavien aseiden kera, on herättänyt arvailuja, että kyseessä olisi suomalainen viikinkiretkeilijä.

Pääsääntöisesti Suomi ei kuitenkaan Söderlundin mukaan kiinnostanut viikinkejä.

- He halusivat erityisesti hopeaa, jota oli tarjolla Keskiaasiassa, hän perustelee.

Aivan aikakauden lopulla viikingit kävivät taisteluja myös Suomessa, ja monet koru- ja aselöydöt kertovat, että kaupankäynti suomalaisten ja viikinkien välillä oli vilkasta.

- Mutta kauppaa käytiin ennen viikinkiaikaakin, Söderlund huomauttaa.

Vuonolaisia vai kryssaajia?

Viikingit olivat tanskalaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia seikkailijoita, löytöretkeilijöitä, sotureita, ryöväreitä, orjakauppiaita, siirtolaisia, kaupunkien perustajia ja järjestyksen luojia, jotka elivät vuosina noin 800-1050. He itse eivät kuitenkaan nimittäneet itseään viikingeiksi vaan elivät vain kuten siihen mennessä oli aina eletty.

- Ensimmäisen kerran viikinki-sanaa on käytetty Englannissa, missä sitä käytettiin yleisnimenä Vanhan testamentin merirosvoille, jotka tulevat kostamaan niille, jotka eivät noudata jumalan tahtoa, Söderlund kertoo.

Viikinki-sanan alkuperää on jäljitetty Oslonvuonoa tarkoittavaan sanaan Viken sekä vastatuuleen purjehtimiseen eli kryssaamiseen eli viikkaamiseen.

- Viikingit joutuivat kryssaamaan purjehtiessaan Skandinaviasta valloitus- ja ryöstöretkilleen Englantiin, Söderlund sanoo ja muistuttaa, että viikinkejä nimitettiin aikanaan myös varjageiksi, normanneiksi, jne..

Kaikki Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa tuohon aikaan asuneet eivät myöskään olleet viikinkejä; termiin liittyy edellä mainitunlainen toimenkuva.

- Myöhemmin myös muita ryöstelijöitä alettiin kutsua viikingeiksi. Esimerkiksi varhaiskeskiajalla, Skandinaviasta Baltiaan vankeja ryövänneitä nimitettiin "balttilaisiksi viikingeiksi", Söderlund kertoo.

Riimuista Pyhään Olaviin

Reilu 200 vuoden ajanjakso tuhat vuotta sitten oli joka tapauksessa merkittävää aikaa. Se oli perustavaa vaihetta Skandinavian valtioiden mutta myös Venäjän ja Englannin muodostumisessa. Se oli myös Pohjolan kansojen ensimmäistä suuruuden aikaa.

Jälkiä viikingeistä on näkyvillä lähes joka puolella maailmaa. Riimukivet ja -kuvat, islantilainen Edda ja muut saagat sekä norjalaisen Snorri Sturlusonin tarinat kertovat tänä päivänäkin meille näiden muinaisskandinaavien elämänmenosta ja uskomuksista, samoin ruotsalaisen Frans G. Bengtssonin romaani Orm Punainen.J.R.R. TolkieninTarussa sormusten herrasta on vaikutteita viikinkisaagoista, ja tuttu on myös sarjakuva Harald Hirmuisesta .

Yksi Suomen suosituimmista pyhimyksistä, Olavi Haraldsson Pyhä - Harald Hirmuisen velipuoli -, oli hänkin alunperin viikinki ennen kristinuskoon kääntymistään. Olaville omistettuja kirkkoja löytyy niin Ahvenanmaan Jomalasta, Nauvosta kuin Tyrväältäkin, Turussa toimi aikoinaan Pyhän Olavin luostari ja myös Savonlinnan Olavinlinna on saanut nimensä viikinkikäännynnäisen mukaan.

- Viikingit näkyvät kuitenkin paljossa sellaisessa, jota ei osaa heti heihin yhdistää, kuten viikonpäivissä, Söderlund sanoo.

Viikinkien maanantai oli Kuunpäivä eli Mánadagr, tiistai Tyrinpäivä eli Týsdagr, torstai Torinpäivä ×órsdagr, perjantai Freijanpäivä eli Frjádagr, lauantai pesupäivä eli Laugardagr ja sunnuntai Auringonpäivä eli Sunnudagr. Viikonpäivät saivat nimensä viikingeille tärkeiden taivaankappaleiden ja jumalien mukaan. Keskiviikko omistettiin pääjumala Odinille, mutta sillä kohtaa suomennos on haettu saksasta.

Talvisodan ihmeen juuret?

Viikinkien vaikutus näkyy myös suuremmissa asioissa. Söderlundin mukaan olemme heille paljon velkaa muun muassa kansanedustuslaitoksesta ja jopa pohjoismaisesta kansalaisyhteiskunnasta.

- Viikinkien yhteiskunta perustui yhteistoimintaan, yhteisvastuuseen ja vapauteen. Ajankohtaisista asioista ja oikeuden jakamisesta päätettiin säännöllisesti kokoontuvilla käräjillä, joita järjestettiin paikallistasolla ja vaikeimmat kysymykset "tingittiin" maakunnan yhteisillä käräjillä. Eräät maailman vanhimmista kansanedustuslaitoksista, kuten Islannin þingvellir, ovat viikinkien perustamia, Söderlund kertoo.

Viikinkiä ei hänen mukaansa voinut pakottaa, hänet piti suostutella.

- Skandinaaveille ominainen keskusteleva johtamistapa juontuu siis ainakin viikinkiajalta. Samoin vallan vaihtuminen määräajoin, sillä viikingit valitsivat johtajansa kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Kun viikingit yhteistuumin päättivät jostain, he myös sitoutuivat toimimaan yhteisen päämäärän hyväksi.

- Tämähän on tyypillistä nykyisillekin pohjoismaisille yhteisöille. Olisiko talvisodan ihmekään ollut mahdollinen ilman viikinkien luomaa pohjaa? Sehän perustui siihen, että miehet toimivat yhtä hyvin, oli siellä sitten joukkueenjohtaja läsnä tai ei, Söderlund heittää.

Tinkien keskeisiin tehtäviin kuului veriuhreista päättäminen.

- Tältä pohjalta meillä on tänä päivänä punaisiin pukeutuva joulupukki, Söderlund sanoo. - On väitetty, että hahmo on Coca-Cola-yhtiön keksintöjä, mutta kun asiaa penkoo syvemmältä, käy ilmi että taiteilija oli ahvenanmaalainen.

Naisilla vahva asema

Viikinkiyhteiskunta jakautui kolmeen kastiin: jalosyntyisiin jaarleihin, vapaisiin miehiin karleihin ja orjiin. Säätyrajat eivät kuitenkaan olleet ehdottomia.

- Esimerkiksi kaikki lapset kuuluivat miehen sosiaaliluokkaan, olipa hänet synnyttänyt jaarli, kaarli tai orja, Söderlund kertoo.

Naisen asema viikinkiyhteisössä on ilmeisesti ollut melko vahva.

- Esimerkiksi vapaan naisen raiskaamista pahempaa rikosta ei ollutkaan. Nainen pystyi myös jossain määrin valitsemaan itse miehensä. Eräissä riimukirjoituksissa ylistetään emäntää, ja miesten ja naisten loistohautoja on löytynyt yhtä paljon. Naiset olivat suurorjatalouden toimitusjohtajia, Söderlund luonnehtii.

Samanarvoisia miesten kanssa naiset eivät kuitenkaan olleet. Heitä ei hyväksytty tinkeihin, eivätkä naiset osallistuneet seikkailu- ja ryöstöretkille. Naisten kuolemanjälkeisestä elämästä ei siitäkään ole tarkkaa tietoa.

- Miesten elämä keskittyi kuolemiseen liittyviin tyyliseikkoihin, sillä viikingit olivat predestinoituja. He uskoivat, ettei mikään voi muuttaa Norna-kohtalottarien kullekin syntymähetkellä punomaa ja katkomaa elämänlankaa. Jos mies kuoli mukavasti lampaantaljalla, hän joutui kohtaamaan Hel-jumalan koston eli helvettiin. Tämä merkitsi syväjäädyttämistä.

- Jos mies taas kuoli oikein eli sankarillisesti taitelukentillä, hän pääsi Valhallaan. Siellä oli tarjolla kaikkea sitä, mitä mies toivoa saattoi: päivät taisteltiin ja illat ryypättiin. Jotkut sankareista pääsivät myös rakkauden ja himon jumalattaren Freijan pitoihin.

Pääomat muuttivat järjestyksen

Viikinkiaika päättyi pian Olavi Pyhän sankarikuoleman (1030) jälkeen, jolloin kristinusko levisi Skandinaviaan.

- Harvinaista kyllä Pohjolan väki sai itse kristillistää itsensä. Ulkopuolista miekkakäännytystä Baltian tai Suomen tapaan ei ollut. Kristillistyminen oli ehkä isoin murros Skandinavian historiassa sen asuttamisen jälkeen, Söderlund sanoo.

Murrokseen vaikutti hänen mukaansa ennen muuta viikinkien ryöstäen kartuttama omaisuus.

- Pääoman kasautumisen kautta valtaa alettiin aiemman vaalijärjestelmän sijaan periyttää, ja kristinusko siunasi tämän.

Vaikka musikaali Thorin vasara kertoo viikingeistä, se kertoo myös nykyajasta.

- Taas kerran elämme globalisaation aikaa. Virolaisena teoksena Thorin vasarassa voi havaita myös piirteitä pienen kansan itsenäistymistaistelusta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.