Kulttuuri

Viihdyttävä esitys Suomen
historian puhumattomista

TS/Leena Klemelä<br />Wanda Dubiel Hotelli Äänislinnan johtajattarena ja Juha Muje siirtoleirin komentajana tekevät hienoa työtä.
TS/Leena Klemelä
Wanda Dubiel Hotelli Äänislinnan johtajattarena ja Juha Muje siirtoleirin komentajana tekevät hienoa työtä.

On taas tullut ajankohtaiseksi kaivaa esiin Suomen historian kipupisteitä. Talvi- ja jatkosodan salaiset kuvat vapautettiin juuri julkaisukiellosta, ja keskustelu Suomen Itä-Karjalaan rakentamista keskitysleireistä on virinnyt.

Käsikirjoittaja Raija Talvio ja ohjaaja Taru Mäkelä ovat tarttuneet hankaliin aiheisiin ja tuoneet ne Kansallisteatterimme pienelle näyttämölle. Viimeinen juna länteen sijoittuu Äänislinnaan, nykyiseen Petroskoihin, jatkosodan ratkaisunhetkinä.

Näytelmässä käsitellään keskitysleirejä, tai siirtoleirejä kuten niitä myöhemmin nimitettiin, sekä Akateemisen Karjalaseuran Suur-Suomi-uhoa. Ennen kaikkea kerrotaan kuitenkin rakkauden poltteesta ja voimasta.

Viimeinen juna länteen tarttuu puhumattomiin aiheisiin mutta ei syyttele, osoittele eikä revi haavoja auki. Vauhdikas ja viihdyttävä esitys ei pane koville ja on armollinen Suomelle; mitä Hitlerin ja Stalinin välissä olisi voinut tehdä?

Talvion teksti on varmaotteisesti rakennettu, ja Mäkelän ohjaus etenee sujuvasti. Heidän yhteistyönä on syntynyt myös näytelmäelokuva Pikkusisar (2002). Esityksessä näkyykin elokuva- ja tv-kerronnan jälki.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sanna Salmenkallion elokuvallinen musiikki kommentoi tarinaa, mutta ennen kaikkea alleviivaa tunnelmia. Tyylikästä ohjausta täydentää Kati Lukan samanaikaisesti sota-ajan romantiikkaa hyödyntävä ja karmivaa vertausta siirtoleirien ja saksalaisten keskitysleirien välillä tekevä lavastus ja Marjukka Larssonin nostalginen puvustus.

Sodan loppumetreillä

Äänislinna juhannusviikolla 1944 on herkullinen tapahtumapaikka. Samaan aikaan, kun Viipuri menetetään, on vallatusta Itä-Karjalasta lähdettävä. Viimeinen juna Helsinkiin on lähdössä, siirtoleirit lakkautetaan ja puna-armeija lähestyy. Yhden jos toisenkin hermot pettävät. Jokainen haluaa pelastaa oman nahkansa ja unelmansa.

Ääritilanteessa paljastuu myös ihmismielen epäloogisuus. Toissijaisilta näyttävät asiat nousevat päällimmäisiksi; kattokruunu on pelastettava keinolla millä hyvänsä. Äänislinnassa juhlitaan ja lauletaan, vaikka maailma hajoaa ympärillä.

Äänislinna on ollut myös mahdollisuuksien maa, esimerkiksi Irja Salolle, Hotelli Äänislinnan verevälle ja rohkealle johtajattarelle. Wanda Dubielin tunteikkaasti ja heittäytyen esittävä Irja on pyörittänyt pientä seurapiiriään ja hankkinut etuoikeuksia kietomalla useamman kuin yhden sotilaan sormensa ympärille.

Runsas henkilögalleria sisältää tukun taitavasti rakennettuja hahmoja, välillä tosin osoittelevankin selkeästi tietyn ihmistyypin ja ajattelutavan edustajia.

Irja rakastaa siirtoleirin vartiomies Santasta (Antti Luusuaniemi), mutta mitä tämän onkaan luvannut leirin venäläiselle tulkille Sonjalle (Maria Kuusiluoma)? Kristiina Halttu näyttelee ja laulaa ihastuttavasti laulajatar Juulia Paanasena, jota sotilasjoukko hurmaantuneena palvoo.

Viimeinen juna länteen esittelee joukon erilaisia sotilaita, erityisesti kaksi eri syistä AKS:n toiminnassa mukana ollutta miestä. Kapteeni Kairanto on karjalaiseen kansanperinteeseen intohimolla suhtautuva siirtoleirin komentaja. Juha Muje tekee Kairannosta jokaista elettä myöten tarkalla ja rytmitetyllä näyttelijäntyöllään sympaattisen ja liikuttavan hahmon. Antti Pääkkösen esittämä siirtoleirin oikeusupseeri Honka uskoi kiihkeästi Suur-Suomeen, mutta joutuu pettymään lopullisesti.

Juonta rakennetaan yllätysten varaan ja esitys kääntyy myös jännitysnäytelmäksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lopussa kuullaan suorasanaista puhetta suomalaisten toimien oikeutuksesta. Olli Ikosen esittämä siirtoleirin lääkäri Tuurela joutuu pohtimaan moraalisia kysymyksiä ja pakottaa myös muut siihen. Tekijät ovat sodan nähneen sukupolven lapsia. Esityksessä kysytäänkin, miten selittäisit tämän lapsillesi?

Eeva Kemppi

• Raija Talvio: Viimeinen juna länteen . Suomen kansallisteatteri, ohjaus Taru Mäkelä, musiikki Sanna Salmenkallio, lavastus Kati Lukka, puvut Marjukka Larsson, valot Hannu Lahtela, äänet Iiro Iljama ja Sanna Salmenkallio. Kantaesitys Helsingissä 15.12.