Kulttuuri

Sielukas pakana kirjoitti Taivaankantajan

TS/Timo Jerkku<br />0Riikka Pelon Taivaankantaja-esikoiskirjan päähenkilö Vendla-tyttö elää toden ja kuvitellun rajalla.
TS/Timo Jerkku
0Riikka Pelon Taivaankantaja-esikoiskirjan päähenkilö Vendla-tyttö elää toden ja kuvitellun rajalla.

KAISA KUJANPÄÄ

Esikoiskirjailija Riikka PelonTaivaankantaja kertoo pienestä Vendla-tytöstä, joka elää isoäitinsä kanssa syrjäisellä tilalla kylän ja sen uskonnollisen yhteisön reunalla.

- Halusin kirjoittaa tytöstä, jolla on mystisiä ja yliluonnollisiakin kokemuksia. Uskonnollinen yhteisö tuo valotusta tähän teemaan, sillä hurmokselliset elämykset olivat mukana ainakin varhaisessa lestadiolaisuudessa, Pelo kertoo.

Lapsen maailmassa toden ja kuvitellun ero ei ole vielä selkeää. Arkea ohjaavat unet ja mielikuvitus.

- Halusin Vendlan kautta kuvata kokemuksia tietämisen ja käsityskyvyn reunalla. Vendla elää kesää, joka on viimeinen ennen kouluun menoa, ennen kuin tiedon, järjen ja rationaalisuuden maailma aukeaa. Se on samalla lapsuuden loppu.

Vendla hahmottaa maailmaansa paitsi uskonnollisen yhteisön myös sen laulujen kautta. Lestadiolaisten Siionin laulujen sanat saavat kuitenkin lapsen suussa omia muotojaan. Samalla tavalla kieli tarrautuu Vendlan elinympäristöön, johon kuuluvat Isotie ja Maitojoki, naapurissa asuva Ihmisenpoika ja jossain kaukana sodan piinaama Luvattu maa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Olen kiinnostunut lapsen kielellisestä tavasta hahmottaa maailmaa ja lapsen tavasta ymmärtää ja ylittää se, jolle ei ole kieltä. Lapsen kaltaisella kielellä on kuitenkin vaikea kirjoittaa romaanimittaisesti. On vaatinut opettelemista, ettei tekstistä tule vain sarjaa proosarunoja.

Lapsen tavan mielellistää ja kielellistää asioita ovat palauttaneet mieleen omat lapset. Myös laulujen maailma on Pelolle tuttu. Siinä missä veljet Roope ja Riku Pelo ovat tuttuja Virtuoso-yhtyeestä ja musikaaleista, oli siskolla toinen tyyli - hän oli 1990-luvulla kokeellista särökitaramelupoppia soittavan tshekkiläisen Ecstasy of St. Theresa -yhtyeen vieraileva laulaja.

Joki veti Pertteliin

Taivaankantaja sijoittuu fiktiiviseen eteläsuomalaiseen kylään, joka kuitenkin muistuttaa kirjailijan lapsuudenmaisemia.

- Itselleni oli yllätys, että lapsuudenmaisema alkoi kirjoittaessa nousta niin vahvasti esiin ja tapahtumapaikka alkoi liikkua niin vahvasti Perttelin ja vielä tarkemmin Kaivolan suuntaan. Maisema voikin olla sieltä, mutta tuttuja henkilöitä on turha etsiä, sillä olen tuonut sinne fiktiivisiä henkilöitä. Perttelissä ei tietääkseni ole edes ollut tällaista uskovaista yhteisöä, Pelo kertoo.

Perttelin maalaismaisemassa veti puoleensa etenkin joki, joka on kirjassa keskeisessä roolissa. Toinen maantieteellinen kiinnekohta on Salo, jonne Pelo muutti Perttelistä ala-asteikäisenä.

- Kirjaan on tallentunut syksyinen Salon haju. Sokeritehtaan haju on sellainen, että kun sen on kerran haistanut, se kulkee elämän läpi mukana.

Maiseman lisäksi kirjaan nousi myös seudun murre. Taivaankantajassa eletään 1960-lukua. Sinne sen veivät tarinassa mukana olevat Lähi-idän suomalaiset rauhanturvaajat.

- Minua kiinnostaa myös se, miten mediat rakentavat lapsen todellisuutta ja miten esimerkiksi sota tulee lapsen elämään television ja radion kautta. Etenkin televisio on voimakas ja maaginen asia. 1960-luvulla se oli monelle lapselle vielä vieras, eikä maailmankuva ollut muutenkaan niin medioitunut.

Vendla syntyi ruuhkassa

Kirjallisuustiedettä ja käsikirjoittamista opiskellut Pelo on taiteen maisteri ja hän on työskennellyt kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana sekä opettajana. Romaania hän on kirjoittanut neljän vuoden ajan, opiskelun, työn ja perheen välissä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

  Hänellä on tekeillä myös elokuvakäsikirjoitus, joka on 1960-luvulle sijoittuva poliittinen rakkaustarina.

- Minulle on tärkeää, että kirja valmistui monista projekteistani ensimmäisenä, koska se on itselleni tärkein.

Kiinnostus kirjoittamiseen heräsi jo varhain.

- Ala-asteella minulla oli opettajana kirjailija Reino Läärä , joka kannusti kirjoittamaan. Kävin myös Kari Levolan kirjoittajakurssilla, ja olin ala-asteikäisenä mukana Salon seudun kirjoittajissa. Muutin Helsinkiin 16-vuotiaana. Halusin Kallion lukioon, koska siellä pystyi opiskelemaan luovaa kirjoittamista.

Vendlan kaltainen tyttö on seikkaillut Pelon teksteissä jo pitkään.

- Opiskelin lukion jälkeen Oriveden opiston kirjoittajalinjalla, ja kirjoitin jo silloin tytöstä, jolla oli liian isot äidin kengät jalassa ja joka näki näkyjä. Varhainen Äidinkenkä -niminen novelli tytöstä syntyi, kun jonotin terveyskeskukseen kuumeisena poskiontelotulehduksen takia. Vendlan maailma onkin oikeastaan saanut alkunsa hetkenä, jolloin olin itsekin eräänlaisessa rajatilassa.

Henkisiä ja sisäisiä kysymyksiä

Riikka Pelon kirja valittiin viime viikolla vuoden kristillinen kirja

-ehdokkaaksi.

- En ollut yllättynyt siitä siksi, että kiinnostus kirjaani kohtaan tuli jo alkuvaiheessa kirkollisten tai uskonnollisten lehtien taholta. Taivaankantaja on osin voimakkaan uskontokriittinen, mutta osaksi olen halunnut ymmärtää uskonnollista kokemusta. Siinä ei ole kyse ainoastaan uskonnosta, vaan sisäisyydestä, Pelo sanoo ja kertoo ystävänsä kuvanneen häntä sielukkaaksi pakanaksi.

Kirja kertoo myös menetyksestä ja luottamuksesta, sovituksesta ja anteeksiannosta.

- Itsestäni tuntuu, että kirjani on hiljainen kirja, jossa käsitellään isoja ja ajankohtaisiakin kysymyksiä, mutta siinä on erilainen rytmi kuin nykyisessä monien medioiden hallitsemassa todellisuudessa.

- Ehkä ihmisten, jotka pohtivat uskonnollisia asioita on helpompi asettua Vendlan maailmaan. Kirjaa lukiessa joutuu miettimään henkisiä ja sisäisiä kysymyksiä ja yksi paikka niille on uskonnollisessa keskustelussa.

Uskovaisuus muodostui kirjan teemaksi vähitellen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Aiemmissa versioissa Vendla on löytänyt itsensä itämaisista uskonnoista.

- Voi olla että kysymys uskonnollisuudesta on täytynyt kirjoittaa itsestä ulos. Vaikka sitä on aiemmin ehkä torjunutkin, se kuuluu osana elämään.

- Itse koen, että rakkaus tai rakkauden tunne voi olla mystinen kokemus, mutta toiselle sellainen voi olla kokemus jumalasta.