Ruotsalaiskirjailija tuli Turkuun
isänsä jalanjäljille

TS/Timo Jerkku<br />Klas Östergren kirjoitti Ruotsissa kulttikirjaksi kohonneen teoksensa Herrasmiehet 26 vuotta sitten. Kirjailija tarttui samaan tarinaan uudelleen ja julkaisi viime vuonna teoksen Gangsters. Sen suomennos on luvassa ensi vuonna.
TS/Timo Jerkku
Klas Östergren kirjoitti Ruotsissa kulttikirjaksi kohonneen teoksensa Herrasmiehet 26 vuotta sitten. Kirjailija tarttui samaan tarinaan uudelleen ja julkaisi viime vuonna teoksen Gangsters. Sen suomennos on luvassa ensi vuonna.

RIITTA MONTO

Ruotsalainen kirjailija Klas Östergren saapui Turkuun myöhään perjantai-iltana, ensimmäistä kertaa elämässään. Lauantaina ohjelmassa oli vierailu Turun kirjamessuilla. Ennen paluumatkaa samana iltana, kirjailija kiersi kaupunkia ihan erityisestä syystä.

- Isälläni, joka olisi täyttänyt tänä vuonna 100 vuotta, on tavallaan sukujuuret Turussa. Kirjaltajana painossa työskennellyt isoisäni joutui vuoden 1909 suuren lakon jälkeen ammattiyhdistysaktiivisuutensa vuoksi mustalle listalle, eikä saanut Ruotsista töitä. Isovanhemmat tulivat Turkuun ja työskentelivät täällä joitakin vuosia.

Isovanhempien palatessa Ruotsiin 1914, Östergrenin isä jäi Turkuun kesäksi serkkunsa luo asumaan. Turun-jakso venyi kuitenkin lopulta 1918 sodan loppuun.

Finjävel

Suomen kieleen tottunut isä ei Ruotsiin palattuaan ymmärtänyt ruotsinkielisiä sisaruksiaan.

- Isä oli heille finjävel. Hänen piti opetella ruotsi uudelleen. Minusta hän puhuikin erittäin kaunista ruotsia. Valitettavasti hän ei opettanut meille lapsille suomea. Mutta muuten minä olen puoleksi suomalainen ja minun lapseni neljännessuomalaisia, Östergren tulkitsee nauraen.

Ainoa isältä opittu suomenkielinen ilmaus "paska pojkar" saa Östergrenin ratkeamaan nauruun.

Hän vakavoituu kuitenkin palatessaan isänsä Suomen-vuosiin.

- Se oli ollut vaikeaa aikaa. Isä näki, miten serkku ammuttiin kansalaissodassa. Isäni kuoli ollessani 18-19-vuotias, joten en koskaan aikuisena päässyt keskustelemaan hänen kanssaan niistä kokemuksista.

Turussa Östergrenillä ei ole osoitteita, jonne hän voisi kulkea isän jalanjäljissä, mutta kaupunki tuntuu silti erityiseltä.

- Tuomiokirkon kellojen ääni oli minusta hyvin erikoinen, ja mieleeni tuli, että ehkä isäkin oli kuullut nämä lyönnit ja ajatellut niistä kuten minä nyt.

Herrasmiehet

Suomessa Klas Östergren on markkinoimassa vastikään suomennettua kirjaansa Herrasmiehet. Kulttiteos ilmestyi Ruotsissa jo 1980. Kirjailija myöntää, että on hieman erikoista puhua haastatteluissa 26 vuotta vanhasta kirjasta.

- Poika, joka kirjoitti tuon teoksen, oli vähän yli 20-vuotias. Se on siis minullekin eksoottista ja kaukaista. Myös kirjan käsittelemä aika on kaukainen.

Syy Gentlemen ( Herrasmiehet ) -teoksen suomennokseen on viime vuonna Ruotsissa julkaistu Gangsters . Sen suomennos on luvassa ensi vuonna.

Kirjailija ei ollut suinkaan aikonut kirjoittaa teokselleen jatkoa. Hän sanoo, ettei tiedä toista kirjailijaa, joka olisi tarttunut 25 vuotta sitten kirjoittamaansa teokseen ja kertonut saman tarinan uudelleen eri näkökulmasta.

- Idea tuli minullekin aivan yllättäen.

Ensin hän luki vanhan teoksen uudelleen "hyvin kriittisesti".

- Halusin nähdä, onko teksti kauhean piinallista ja lapsellista. Minusta se toimi, vaikka joissain kohdissa hieman punastelinkin. Teoksessa nuori mies etsii osaansa elämässä. Uuden kirjan kertoja on merkittävästi vanhempi. Molemmat kirjat kertovat kertomisesta, siitä mitä romaanin kirjoittaminen on. Niitä oli nautinto kirjoittaa.

Östergren ei kummastele hidasta suomennosta.

Gentelemen on niin tyypillisesti ruotsalainen, täynnä ruotsalaisia yksityiskohtia, henkilöitä, tapahtumia, tyylejä. Sitä paitsi eihän ruotsalainen kirjallisuus mikään suuri vientituote ole ylipäätään ollut. Nyt tilanne on hiukan parantumassa.

Östergren on ilahtunut siitä, että vanha teos on uuden myötä saanut myös uudelleenlukijoita ja uusia tulkintoja.

- Muistan miten tuohtunut olin kirjan aikanaan saamasta tulkinnasta, että se on hauska ja viihdyttävä. Vähän niin kuin jännittävä poikakirja aikuisille. Ehkä 1970-luvun lopussa Ruotsissa kirjat olivat niin synkkiä, että teokseni koettiin toisenlaiseksi. Nyt monet ovat sitä mieltä, että kirja on surumielinen.

Strindberg

Herrasmiehet -teoksen päähenkilö, joka on nimeltään Klas Östergren, saa tehtäväkseen kirjoittaa nykyaikaisen version August StrindberginPunaisesta huoneesta .

- Jossain luki, että tämä olisi Punaista huonetta jäljittelevä moderni pastissi tai parodia, mutta se on aivan väärin, ei mitään sellaista. Pikemminkin Punainen huone on kirjassa pieni tarina tai anekdootti.

Strindberg oli nuorelle Östergrenille "valtava lukukokemus".

- Ja isäni oli suuri Strindbergin lukija. Meillä oli isoisän peruina teoksesta valtavan hieno laitos, varmasti upein meidän seudullamme.

Ibsen

Romaanien ohella Östergren on kirjoittanut elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia, ja hän työskentelee myös kääntäjänä. Meneillään on suuri Ibsen-projekti.

- Tämähän on tietysti ruotsalaiselle kauhistus, meidän pitäisi pysyä Strindbergimme parissa. Mutta teatterissa Henrik Ibseniä ei voi sivuuttaa, Östergren nauraa.

Hän arvioi saavansa vuoden kuluttua käännettyä norjalaiskirjailijan 12 draamaa ruotsiksi. Kolme tekstiä on vielä jäljellä.

- Ei sellaista voi koko ajan tehdä, muuten tulee hulluksi. Ruotsissa ei kuitenkaan elä romaaneja kirjoittamalla, minulla on neljä lasta ja syödäkin pitää. Siksi teen niin paljon muutakin.

Östergrenin kokemukset elokuva- ja tv-töiden parissa ovat olleet yksinomaan hyviä.

- Olemme ystäviä ohjaajien kanssa myös tuotantojen jälkeen. Se on täydellisen erilaista kirjoittamista, mutta en ole koskaan tehnyt niitä töitä vasemmalla kädellä. Kun teen niitä aikani, kaipaan jälleen romaanin pariin.

Idylli

- En ole asunut Tukholmassa 20 vuoteen, olen juuttunut Skåneen. Asumme maalla, viljelemme puutarhaa ja minulla on ikioma työhuone, vihdoinkin. Siis oikea työhuone, ei mikään pesuhuone, keittiö tai lastenhuone!

Kirjailijalla on myös idea uuteen kertomukseen, mutta siitä hän ei halua vielä kertoa. Ja suuri haavekin hänellä vielä on.

- Teatteri! En tiedä milloin, mutta haluan kirjoittaa näytelmän. Sanotaan, että elokuva on oikea unelmien media, paskapuhetta! Onhan paljon huonoakin teatteria, eikä mikään voisi olla piinallisempaa, mutta upeassa teatterielämyksessä yhdistyvät lyyrisyys ja realismi, ja teatterissa kaikki on mahdollista.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.