Ambomaa-kirjallisuus piirtää
myös suomalaisuuden kuvaa

TS/Veli-Matti Parkkinen<br />Turun yliopistossa väittelevä Olli Löytty kuvattiin tamperelaisessa maisemassaan. Taustalla näkyvässä Finlaysonin tehtaassa toimi jo 1800-luvun lopulla vireä ompeluseura, jossa kerättiin varoja Ambomaan lähetystyöhön.
TS/Veli-Matti Parkkinen
Turun yliopistossa väittelevä Olli Löytty kuvattiin tamperelaisessa maisemassaan. Taustalla näkyvässä Finlaysonin tehtaassa toimi jo 1800-luvun lopulla vireä ompeluseura, jossa kerättiin varoja Ambomaan lähetystyöhön.

JOUKO GRÖNHOLM

Suomenkielisen matka- ja lähetyskirjallisuuden erikoisimpiin teoksiin kuuluvat esimerkiksi Kalle KoivunAmboneekerin jokapäiväinen leipä (1925), Tuure VapaavuorenPistävän kuun alla (1939) ja Tuulikki JantusenPähkinänsydän (1967). Kaunokirjallisesti samaa aihepiiriä on lähestynyt vaikkapa Hilja Haahti romaanissaan Maksoi mitä maksoi (1944).

Jokainen lähetystyöstä kiinnostunut tuntee nämä kirjat, mutta laajaksi niiden lukijakunta ei ole koskaan kasvanut. Erityisen huomion kohteeksi yllättävän monipuolinen suomenkielinen Ambomaa-kirjallisuus joutuu nyt, kun Olli Löytyn väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa.

Suomalaisilla erityissuhde

Löytty on arvoituksellisesti mutta tietoisesti antanut väitöstutkimukselleen nimen Ambomaamme . Näin kirja viittaa siihen erityissuhteeseen, joka juuri suomalaisilla on ollut lounaisessa Afrikassa sijaitsevaan Ambomaahan - eikä keneltäkään jää huomaamatta Zacharias Topeliuksen pääteokseen kohdistuva vihje. Väitöskirjansa moton Löytty on poiminut Siionin virsistä .

Löytty, 40, on syntynyt Swakopmundissa Namibiassa. Vaikka hän on tamperelaistunut jo ajat sitten, hänellä on lapsesta pitäen ollut poikkeuksellisen tiivis tuntuma suomalaisen lähetystyön perinteisiin ja nykypäivään. Gradussaan Valkoinen pimeys Löytty tarkasteli Afrikkaa kolonialistisessa kirjallisuudessa.

Yhden keskeisistä väitteistään Löytty kiteyttää sanomalla, että suomalaisen lähetyskirjallisuuden Ambomaata leimaa ambivalenssi, kaksinaisuus. Se tarkoittaa, että Ambomaa näyttäytyy sekä pelon ja kauhun että ilon ja rakkauden paikkana, niin pakanuuden kuin kristinuskon tyyssijana.

Sinänsä hauska yhteensattuma on, että ambivalenssin käsite juontuu latinan sanasta ambo , 'molemmat'.

Ambomaalla näkyvät suomalaiset arvot

Ambomaalla harjoitetussa lähetystyössä näkyvät Löytyn mielestä ne arvot, joita suomalaisessa evankelis-luterilaisuudessa on pidetty tärkeinä.

- Jumalat ovat saarnaajiensa näköisiä, Löytty tähdentää.

- Ambomaalla saarnatulla kristinuskon Jumalalla on aina ollut suomalaiset piirteensä.

Muuallakin kuin lähetystyöntekijöiden piirissä tiedetään, että Ambomaalla on varsinkin takavuosina ollut aivan erityinen paikka suomalaisten mielissä. Pohjoisessa Namibiassa sijaitsevan alueen vaiheita on Suomessa seurattu siitä lähtien, kun suomalaiset aloittivat siellä lähetystyön 1870.

Koska Ambomaa oli pitkään ainoa suomalaisten lähetystyön kohde, sen historia poikkeaa esimerkiksi Kiina- ja Japani-lähetyksistä, jotka käynnistyivät vasta 1900-luvun alussa.

- Afrikkalainen kulttuuri ei aluksi saanut samaa arvostusta kuin kiinalaiset ja japanilaiset kirjakulttuurit, Löytty vertailee.

Lähetyskirjallisuutta lukiessaan Löytty pohtii, millainen kuva siinä annetaan Ambomaasta ja siellä asuvista ihmisistä. Tamperelaisen kustantamon Vastapainon julkaisema väitöskirja Ambomaamme osoittaa, kuinka Ambomaan kuvauksissa näkyvät kirjoittajien omat ihanteet.

Eroja ja kaltaisuuksia

Lähetystyön alkuvaiheissa korostuivat pakanuuden pimeys ja kaikki se, mikä erotti afrikkalaisen kulttuurin suomalaisesta. Mutta 1900-luvun puoliväliin tultaessa kristillistynyt Ambomaa alkoi sitä vastoin saada jo ympärilleen eräänlaista maaseutunostalgian hohdetta; kuvauksissa korostuivat elämänmenon yksinkertaisuus ja turmeltumattomuus sekä ambokristittyjen lapsenomainen hurskaus.

- Kysymys oli tässä vaiheessa kaikesta siitä, minkä Suomesta pelättiin katoavan kaupungistumisen ja teollistumisen seurauksena, Löytty pohdiskelee.

Löytyn tuoreella tutkimuksella on viljalti sanottavaa myös useilla eri tieteenaloilla käytävään keskusteluun kulttuurien kohtaamisista ja monikulttuurisuudesta Suomessa. Ambomaan ja Suomen välinen kanssakäyminen ei kenties enää näyttele kovin suurta osaa suomalaisen itseymmärryksen ja vieraita kulttuureja koskevien mielikuvien rakentamisessa; silti Ambomaa on historiallisesti ollut yksi tärkeimmistä alueista tämän aihepiirin mentaalisessa maantieteessä.

Olli Löytyn väitöskirja Ambomaamme - suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut esitetään julkisesti tarkastettavaksi tänään lauantaina kello 12 Turun yliopiston päärakennuksen Tauno Nurmela -salissa. Virallinen vastaväittäjä on professori Veli-Pekka Lehtola Oulun yliopistosta ja kustos professori Päivi Lappalainen. Väitös kuuluu kotimaisen kirjallisuuden alaan.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.